Title: The small print
Author: jennimur
Rating: Kai tämä vielä se sallittu on.
Genre: Enimmäkseen kaiketi angst
Warnings: Mahdollisesti OC-Severus ja kaikkea muuta scheissea.
Disclaimer: En omista mainittuja hahmoja enkä saa tästä rahallista korvausta.
Summary: Severus miettii onko hän sittenkään tehnyt oikein.
A/N: Tästä tuli ärsyttävän lyhyt. Joskus tuntuu, etten osaa kirjoittaa mitään vähänkin pidempää Musen biiseistä. Paitsi Time is running outista voisi vaikka saadakin pitkän
(edellinen songfic siitä about 30 sivua 
) No, mutta siis eli tämä on lyhyt ja ehkä tylsäkin, Severus ei välttämättä edes ole oma itsensä, loppu on niin surkea kuin vain voi olla ja minä kirjoitin tämän aika lyhyessä ajassa vain koska oli sellainen fiilis. Toivon mukaan joku jaksaa lukea ja kommentoida (:
The Small Print"Saat kaiken, minkä olet aina halunnut."Niin hän sanoi minulle. Ja minä uskoin häntä. Uskoin, että saisin valtaa, uskoin, että kaikki muuttuisi paremmaksi. Luulin että saisin
hänet. Hänet, joka tulee jatkuvasti kiusaamaan uniani, hänet, jonka nimen kuiskaan joskus pimeyteen. Oikeasti minä vain menetin hänet. Rakensin muurin välillemme liittymällä kuolonsyöjiin. Minä todellakin olin niin tyhmä ja uskoin. Olin naivi, olin vihainen, masentunut, täynnä purkamatonta raivoa, tietysti minulla oli käyttöä lordille. Olin hyväuskoinen typerys, kuvittelin, että kaikki muuttuisi. Kuvittelin, että kaikki olisi paremmin niin. Nyt toivon, että voisin murtaa muurin väliltämme ja saada hänet näkemään minut sellaisena kuin oikeasti olen. Ennen kaikki oli paremmin, ennen pystyin sanomaan, että joku todella tunsi minut, tiesi kaiken minusta, ajatukseni, kaiken tarpeellisen. Tunteeni olen aina pitänyt itselläni, niitä hänkään ei tiennyt. Ei koskaan. Nykyään hän ei tunne minua. Annoin itseni muokata hänen käsitystään minusta piiloutumalla valkoisen maskin taakse, piilottamalla todellisen minäni.
"Muistot tekevät sinut heikoksi, Severus. Ja minun palvelijani ei saa olla heikko!"Hän ei ymmärtänyt. Hänellä oli oma kieroutunut käsityksensä tunteistani Lilyä kohtaan, hän tulkitsi ne pelkäksi himoksi, jonka hän voisi tukahduttaa ajan kanssa. Mutta hän ei tiennyt totuutta. Onnistuin salaamaan sen jopa häneltä. Ei se kyllä kovin vaikeaa ollutkaan, hän ei koskaan ole ymmärtänyt rakkautta. Ja minun rakkauteni vain vahvistuu ajan kanssa. Joka päivä ikävä kasvaa. Mutta sitä pimeyden lordi ei tiedä. Sillä minä olen oppinut hautaamaan tunteeni, verhoamaan ajatukseni ja antamaan esille vain valheita. Eikä hän erota niitä. Joskus minä mietin teinkö sittenkään oikein antautumalla sellaisen palvelijaksi.
"Lordi Voldemort ei suvaitse pettureita, tämä tie on ainoa oikea ja se joka on sille kerran astunut, ei voi kääntyä takaisin, jollei tahdo kohdata kuolemaa."Olen nähnyt liian monen kuolevan hänen käskystään. Liian moni on kuollut vain koska on tullut toisiin aatoksiin. Joskus minä mietin, milloin hän saa ajatukseni selville, milloin hän saa tietää, että minä haluan pois. Milloin hän murtautuu suojieni läpi ja huomaa kuinka väärässä tiedän hänen olevan. Olen itse syypää tähän kaikkeen. Olen itse syypää siihen, että olen siellä, kiduttamassa ja murhaamassa, esittämässä, että ihmishenki on arvoton ja että niin sanottu puhdas veri olisi parempaa kuin 'kurainen'. Minun on pakko esittää, että olen jotain muuta kuin todellisuudessa, minäkin olen vain puoliverinen. Aivan kuten Voldemortkin. Joskus minun tekisi mieli huutaa vasten hänen kasvojaan hänen olevan surkea kaksinaismoralisti. Mutta en voi tehdä sitä. Minun täytyy kulkea sitä tietä, jonka olen valinnut.
Vaikka se sattuisikin.
Vaikka joutuisinkin kovettamaan itseni.
Vaikka se on väärin.
Vaikka tietäisinkin minulle rakkaimman ihmisen kuolevan sen aatteen takia, jota esitän palvelevani.
Vaikka onkin vaikea pitää kulisseja kasassa.
Sillä on olemassa kiertotie, jota kuljen. Kuljen sillä, vaikka kuolemanvaara on suurempi. Ja minähän olen vain ihminen. Heikko ja katkeroitunut ihminen, joka kierii omassa kuolemanpelossaan.
--------------------------------------------------------------
Muse - The Small Print
Take, take all you need
And I'll compensate your greed
With broken hearts
Sell, I'll sell your memories
For 15 pounds per year
But just the good days
Say, it'll make you insane
And it's bending the truth
You're to blame
For all the life you'll lose and
You watch this space
And I'm going all the way
And be my slave to the grave
I'm a priest God never paid
Hope, I hope you've seen the light
Coz no one really cares
They're just pretending
Sell, I'll sell your memories
For 15 punds per year
But you can keep the bad days
Say, it'll make you insane
And I'm bending the truth
You're to blame
For all the life you'll lose and
You watch this space
And I'm going all the way
And be my slave to the grave
I'm a priest God never paid
Say, it'll make you insane
And I'm bending the truth
You're to blame
For all the life you'll lose and
You watch this space
And I'm going all the way
And be my slave to the grave
I'm a priest God never paid
