Tittle: Päätösten vangit
Raiting: S
Genre: angst, drama
Beta: Isoveli, Ruskapoika
Summary: Jooh, eli oli ihan pakkomieli kirjoittaa Luciuksen ja Dracon välisistä asioista.
Juonena toimii sellainen asia että Luciuksen on pakko saada Draco liittymään kuolonsyöjiin, tai muuten Voldemort tulee tappamaan Luciuksen koko perheen. Inspistä Luciuksen ja Dracon riitoihin on tullut oman isäni kanssa käydyistä riidoista.
Saa kommentoida, tai toisaalta se olisi ihan suotavaa!
_________________________________________________________________
Yön pimeydessä, sängyn päällä makasi hahmo joka tuijotteli kattoon, kuin ei olisi ollut mitään muutakaan elämää. Draco halusi juuri sillä hetkellä olla mielummin joku eläin tai vastaava jos ei vain joutuisi liittymään kuolonsyöjiin. Päättämään niin isosta asiasta, se vain aiheutti pojalle ääretöntä päänsärkyä.
Isän painostus oli pojalle ihan liikaa, sitä oli jatkunut kuukausia aina vain pahemmin. Draco ei tietenkään ollut antanut suoraa vastausta niinä hetkinä vaan oli hypännyt asiasta toiseen tai mennyt omaan huoneeseensa mitään sanomatta.
Vaikka asia oli tullut useasti esille Draco ei ollut ottanut koko asiaa ajateltavaksi. Mutta nyt, Draco otti asian erittäin vakavasti harkintaansa. Jos isä ei tarkoittaisi jotain juttua niin tämä olisi jo luovuttanut, mutta kun tämä jatkui niin kyseessä mahtoi olla erittäin vakava asia.
Draco oli maannut sängyllään jo jonkin aikaa ja nyt ekan kerran hän ajatteli asiaa tarkasti mutta vastauksesta hän ei todellakaan ollut varma.
Oven kahva vääntyi alaspäin, joku asteli huoneeseen. Draco hätkähti mietteistään ja katsoi ovesta tullutta hahmoa.
''Niin, isä?''
Lucius asteli poikansa luokse ja istuutui tämän sängyn reunalle.
''Oletko päättänyt.'' Lucius kysyi lopulta.
''Olen..''
Huoneeseen laskeutui hetken jännittynyt hiljaisuus Dracon vastauksen jälkeen.
''En liity kuolonsyöjiin.''
Lucius huokaa raskaasti. '' Tässä ei kysytä sinun mielipidettäsi, Draco. Sinä liityt.''
''En.''
''Liityt.''
Hetken aikaa, muutaman sekunnin ajan he väittelivät keskenään kunnes syntyi taas hiljaisuus.
''Sinä liityt!'' Lucius karjaisi ja nousi seisomaan. Draco nousi myös seisomaan ja katsoi isäänsä.
''EN!'' poika huudahti.
''Draco Malfoy, Sinä liityt ja sillä selvä! Tämä asia on nyt käsitelty!!''
Draco hiljeni välittömästi ja vajosi istumaan sängyn reunalle.
Isän kanssa oli turha tapella vastaan, Draco tiesi sijoittuvansa aina niissä toiseksi.
Lucius käveli penkin luo joka oli sängyn vieressä ja istui siihen.
''Miksi et voi olla kunnon poika, Malfoyn suvun perillinen? Mikä kasvatuksessasi meni oikein vikaan?'' Lucius mumisi ja huomasi että Draco nousi ylös sängyltä ja oli juuri lähdössä huoneesta, mutta Lucius oli askeleen edellä ja tarrasi Dracon hiuksista.
Poika ulahti ihan pienesti.
Mikä neiti... Lucius ajatteli ja lujensi otettaan toisen hiuksista.
''Olet perinyt niin paljon minulta... Mutta sydämmesi, sen sinä olet perinyt äidiltäsi kuten luonteen piirteet. Et lainkaan muistuta minua, paitsi ulkonäöltä.'' Lucius kuiskasi poikansa korvaan uhkaavaan sävyyn.
'' Olet liian lempeä ja arka.. Se saa nyt luvan loppua.'' Lucius murisi.
Draco riuhtaisi itsensä voimalla irti isänsä otteesta ja katsoi toista tulistuneena.
''Onneksi en ole perinyt paskamaisuuttasi... '' Draco sanoi hieman varmemmalla äänellä toiselle.
''Saisit olla edes kunnon perillinen, mutta minusta tuntuu siltä kuin minulla ei olisi perillistä ollenkaan.'' Lucius sanoi erittäin kylmällä äänen sävyllä toiselle.
Dracon ihon väri muuttui sillä sekunnilla lakanan valkoiseksi ja järkyttyneeksi kunnes poika raivostui.
''Anteeksi, että olen kieroon kasvanut!'' Draco karjaisi isälleen ja löi toista suoraan poskeen nyrkillä. Lucius katsoi hetken Dracoa kunnes häipyi huoneesta mitään sanomatta.
*****
'Kieroon kasvanut! Voi kuinka mahtavaa! Nyt tästä ei ainakaan tule mitään!' Lucius murisi itselleen istuessaan työhuoneessaan jääpussi poskellaan.
''Etkö olisi voinut hieman hienovaraisemmin ilmaista asioita, Lucius? Hän on vasta poika.'' Narcissa sanoi sohvan luota jossa oli lukemassa kirjaa jo silloin kun Lucius tuli muristen huoneeseen.
''Hän on jo iso poika ja on aika oppia jotain.''
''Koulussahan hän on, siellä hän oppii.''
''Narcissa, sinä tiedät kyllä mitä minä tarkoitan. En halua että poikamme tulisi olemaan suvun häpeäpilkku, pojan on aika oppia olemaan kuolonsyöjä.''
''Lucius, kukaan ei ole täydellinen eikä koskaan tule olemaan. Et edes sinä ole täydellinen vaikka niin kuinka luulisit.'' Narcissa sanoi ovelle kävellessään, kunnes poistui.
Nainen ei ymmärrä.. Lucius ajatteli.
Hommat kusivat.
Voldemortin sanat ja uhkaukset pyörivät Luciuksen mielessä.
''Tiedät mitä tehdä, Lucius.''
''Älä tuota pettymystä.''
''Ethän halua menettää ainoaa perillistä. Omaa poikaasi.''Voldemortin lauseet kaikuivat Luciuksen pää kopan isällä. Mies halusi vain vaipua pian uneen tai hävitä hetkeksi aikaa maailmasta ettei joutuisi ajattelemaan asioita joita Voldemortti oli antanut hänelle tehtäväksi.
Luciuksella ei ollut aikomustakaan kertoa Narcissalle ja Dracolle että koko perhe on vaarassa jos Draco ei liity kuolonsyöjiin. Lucius tiesi että hän tulisi saamaan poikansa kuolonsyöjiin.
Tai ainakin hän toivoi niin.
_________________________
Kommentointia kiitos!
// Ancka lisäsi ikärajan otsikkoon.
