Ficin nimi: I’m shy and turn my head away (Sirius / Remus, fluff, one shot K-11)
Kirjoittaja(t): minä (miiah)
Beta: Vain minä ja Word
Tyylilaji/Genre: Slash, Fluff
Ikäraja: K-11
Paritus: Sirius / Remus
Disclaimer: Ikäväkseni
J.K. Rowling omistaa Potterit, kuten ficin hahmot yms. Remuksen mietteissä käytetty kappale on
Sonata Arctican kappale
Shy, ja Siriuksen
Amorphiksen kappale
House of Sleep.
A/N: Tässä olis nyt sitten ihan ensimmäinen ficci, joten älkää hirttäkö, jos kirjoitus virheitä tai juoni ei kulje (kirjoitin puolenyön aikaan tätä)
Kommentit on kivoja, niin tiedänpähän kannattaako myöhemmin koittaa uudestaan
Virheistä saa ja pitää ilmoittaa!
Kiitos!***********
“I can see how you are beautiful,
can you feel my eyes on you,
I'm shy and turn my head away”Katselin mietteissäni sinua. Istuimme kaikki pöydän ympärillä, sillä kokouksemme oli päättynyt juuri. Molly tarjoili jo ruokia tohinalla. Huomaat minun katselevan sinua ja virnistät. Tuhannet perhoset lähtivät lepattamaan vatsassani, nähdessäni virnistyksesi. Lasken katseeni nopeasti edessäni olevaan lautaseen, pelästyneenä siitä, että olin jäänyt katselemisestasi kiinni. Mietin mikä ihme minuun oli mennyt. Ennen en käyttäytynyt näin. Oikeasti tiesin täsmälleen mikä minuun oli iskenyt. Olin tiennyt jo vähän aikaa. Olin rakastunut korviani myöten parhaaseen ystävääni, Sirius Mustaan.
“Obsessed by you, your looks,
well, anyway "I would any day die for you",
I write on paper, erase it away”Aterian jälkeen olin vetäytynyt huoneeseeni, jotten jäisi enää tuijottamisestasi kiinni. Otin päiväkirjani esiin (tiedän, tuntuu hölmöltä, että iso mies kirjoittaa päiväkirjaan, mutta minulle se on ainoa tapa purkaa sydäntäni) pöydän laatikosta. Ennen kuin huomasinkaan, olin saanut kirjoitettua itseni tyhjäksi. Sivuun loppuun kirjoitin vielä viimeiset neljä sanaa: ”Kuolisin koska vain puolestasi”.
Lysähdin sängylleni, saatuani purettua tunteeni kirjalle. Ihanan tyhjän mieleni ansiosta minua alkoi väsyttää. Ennen nukahtamistani näin Siriuksen kasvot, jotka virnistivät minulle. Hänen mustat kiharansa kehystivät kauniisti Azkabanin ahavoittamia kasvoja, jotka alkoivat pikkuhiljaa saamaan väriä takaisin. Siriuksen hymy ylettyi tämän tummiin silmiin asti, saaden silmät tuikkimaan.
” Talk to me, show some pity
You touch me in many, many ways
But I'm shy can't you see”------------------
” I will never sleep alone (never without you)
Whatever you say to me
I already know
If I said something to you
You would take those words
There's so much power in those words”Ihmettelin mihin Remus oli niin nopeasti kadonnut pöydästä. Normaalisti mies olisi jäänyt muiden seuraan jutustellen iloisesti. Päätin katsoa löytyisikö mies olohuoneesta. Ei, ei Remus ole täällä. Kuljin käytävää pitkin ja koputin kevyesti yhteen oveen. Kukaan ei vastannut mitään, joten päätin tarkistaa olisiko hän huoneessaan. Kurkatessani huomasin miehen nukkuvan sängyllään, joten astuin hiljaa huoneeseen loikkien lautojen yli, joiden tiesin narahtavan päälle astuessa. Hän näytti niin viattomalta nukkuessaan sikeässä unessa. Ruskeat hiukset kehystivät sekaisina miehen kapeita kasvoja.
”You don't know nothing yet
About the dreams I have
I will make you sleep
You don't know nothing yet
About the dreams I have
Sleep is a house for lovers” Etsin katseellani jotain peittoa, jonka voisin vetää nukkuvan Remuksen päälle. Silloin huomasin pöydällä avonaisen kirjan. Uteliaisuus nosti päätään sisälläni ja vei voiton, joten hiippailin hiljaa pöydän luokse. Luin miehen vuodatuksen kahteen kertaan, jotta pystyin olemaan täysin varma, että olin lukenut oikein. Nostin katseeni nukkuvaan Remukseen, hymyillen idioottimaisesti. Nappasin tuolin selkänojalta viltin, ja hiivin sängyn vierelle. Levitin viltin miehen päälle ja henkeä pidätellen asetuin sängylle hänen taakseen ja kiersin käteni Remuksen ympärille. Kun mies ei reagoinut mitenkään, annoin itselleni luvan rentoutua.
Säpsähdin hereille kuullessani Remuksen karjahduksen.
-Sirius, mitä hemmettiä?
En osannut kuin virnistää hölmösti. Remus näytti hyvältä pörröisessä tukassaan. Näin hänen katseensa kiertävän huonetta. Katse pysähtyi pöydälle, avoimeen kirjaan. Hänen silmänsä siirtyivät minuun.
-Et kai sinä vain?
Nyökkäsin hieman nolosti. Hänen katseessaan välähti pelko. Remus nousi nopeasti istumaan sängyn laidalle. En tiennyt mitä tehdä. Osasin vain katsella hänen selkäänsä. Hän laski päänsä käsiin. Minulta meni hetki ennen kuin tajusin mitä minun pitäisi tehdä.
-Remus?
Kysyin ja tarttuessani häntä olkapäähän. Remus kohotti kasvonsa käsistään ja hitaasti käänsi kasvonsa minuun päin. Ennen kuin hän kerkesi sanoa mitään, olin peittänyt hänen suunsa omallani. Onnekseni hetken kuluttua, suurimman järkytyksen jälkeen mies vastasi suudelmaani. Remuksen huulet tuntuivat ihanilta omiani vasten, jonka vuoksi halusin saada lisää. Nostin käteni miehen poskelle ja syvensin suudelmaamme. Pidemmän ajan kuluttua vetäydyin hitaasti vähän kauemmaksi pienesti huohottaen ja kuiskasin hänelle hymyillen:
-Rakastan sinua.
