Wildfire, K11

[Asuka.]

// Alaotsikko: Songfic, k-11, oneshot

Nimi: Wildfire
Kirjoittaja: Asuka.
Ikäraja: k-11 (ilmoittakaa jos pitää muuttaa ^^')
Paritus/Henkilöt: Ei paritusta, päähenkilönä kaunainen noita
Tyylilaji: Draama (deathfic? angst?)
Yhteenveto: Kyseessä on roviolla poltettu noita, joka jollain keinolla on herännyt henkiin ja kostaa aiheuttamalla kylälle aika kuumat paikat.
Varoitukset: Yksi pikku maininta ruumiista ja yleisestikin aika ööh katkeraa tekstiä. Ja se on eka ficci.
A/N: Eeh.. Tosiaan, ensimmäinen kerta kun mitään laitan nettiin, joten ohjeistakaa sitten ikärajan ja tyylilajin kanssa tai tarvittaessa siirtäkää eri osastolle ^^'' Ja tietenkin kirjoitusvirheistä pitää ilmoittaa heti ja kommenttia olisi ihana kuulla Biisin nimi on Wildfire ja se kuuluu Sonata Arcticalle.


Burn honey, burn, let the fire eat away
I never liked the look of this town
Burn it down now
I'll run, they all know what I've done
I fetch my gear and take my leave from this mountain

Liekkejä, kirkumista ja kaaosta. Tämä kylä saa todellakin kokea minun raivoni. Miksi yritätte anella armoa? Sainko minä armoa? En! ”Noita”, te sanoitte, ”poltetaan roviolla.”

I never had a chance to prove I wasn't guilty,
I always seemed to get blamed for
Every little crime, I didn't even have a name for...

Vahingoitinko teitä koskaan? En. Parhaani yritin, mutta sitä te ette enää muistaneet, te kiittämättömät. Kun saitte tietää, kuka olen, te yrititte alistaa minut. Yrititte hyötyä kyvyilläni, mutta en ollut teidän alistettavissanne. Kun minusta ei ollut teille hyötyä, halusitte hävittää minut. Pelkäsitte omien, surkeiden elämienne puolesta. Typerän, aiheettoman pelkonne takia lähditte aseet ja soihdut kädessä hakemaan minut kotoani. Ette edes kuunnelleet minua, ette muistaneet hyviä tekojani. Teidän vainoharhaisuutenne ajoi minut tähän pahuuteen. Nyt tekin saatte tuntea, miltä tuntuu kärventyä liekeissä. Poltan koko kyläpahasen maan tasalle.

Still running, still defeated in my mind
I never even tried to defend my own pride
The father ain't always like the son
They claim we've purloined, I'm not the one...

Aivan, juoskaa karkuun. Ei se mitään hyödytä. Taisteleminen ei auta, ei minunkaan vastusteluni auttanut. Katkera kostonhimoni nostaa liekkejä yhä korkeammalle, ette pääse karkuun. Entinen idyllinen pikkukylä on muuttunut helvetiksi. Katson, kuinka lapset itkevät ja äidit yrittävät suojata heitä lieskoilta. Mustaksi kärventyneitä ruumiita lojuu siellä täällä. Kuivat talot roihuavat komeasti, ensimmäisinä syttyneet ovat jo romahtaneet tuhkakasoiksi. Kodikkaista kukkaistutuksista on jäljellä pelkkää tuhkaa. Tunnen julmaa nautintoa, katkeransuloisen vallantunteen, kun näen käteni, eli tuleni, jäljen. Kärsikää ja tuntekaa sama polttava tuska, jonka minäkin sain aikoinani tuntea. En aio säästää ketään, te olitte kaikki mukana polttamassa minut elävältä.
Näen pienen, kenties vain viisivuotiaan tytön kaatuvan. Hän nousee ylös ja huutaa särkyneellä äänellä äitiään. Tunnen inhottavan piston, kun äiti, jonka kasvot ovat palaneet tunnistamattomiksi, yrittää halata lastaan. Yksi pieni, pahainen kyynel valuu poskeani pitkin, mutta pyyhin sen pois.
 
The story always goes, when the anger within
Builds up for too long
Takes us over
And we all are forced to obey, hey


Äiti ja lapsi katsovat minua, näen puhtaan kauhun heidän silmissään. He tietävät katsovansa hirviötä. Mutta en ole kiinnostunut heistä, haluan löytää miehen, joka on pääsyyllinen kohtalooni. Tunnen vihan ja silmittömän raivon kuohuvan sisälläni. Tulimeri levittäytyy katkeruuteni mukana yhä laajemmalle, saaden aikaan räjähdyksiä. Äiti huutaa minua säästämään hänen lapsensa. Katson häntä halveksivasti, vihan sumentamin silmin. Yhdellä kädenheilautuksella saan liekit laskemaan heidän takaansa, avaten heille pakoreitin. He saavat mennä, sillä täytyyhän jonkun olla kertomassa legendaa pahasta noidasta, joka poltti koko kylän maan tasalle.
Kävelen tämän tuhon keskellä. Aistin epämääräisesti ihmisten huudot, tuskan ja tuhoon tuomitut pakoyritykset. En kuitenkaan tunne kuumuutta, en pala, en kärsi fyysisesti. Oma tuleni ei voi enää vahingoittaa minua, sillä oikeasti olen jo kuollut. Ja noita.

It was a match made in Hell,
now the whole mountain burns
and every man gets what no man deserves

Our beloved kin never learned to fit in
Now I pay for my name, live my life in sin
How much less can I ask from you people?
This town stays in disarray
'til the rules are the same for us all, hey...

Siinä hän on. Mies, joka paljasti salaisuuteni. Mies, joka antoi käskyn polttaa noita. Mies, jota kerran rakastin. Hän on loukussa tämän riehuvan tulen keskellä. Hiki valuu hänen otsallaan, hiukset ovat liimaantuneet hänen niskaansa. Hän kuiskaa nimeni, epäuskoisena ja kauhistuneena. Aivan, se olen minä! Katso mitä teit minulle. Pettämisesi on ajanut minut tähän kostonhimoiseen hulluuteen. Hän anelee edessäni: ”Olen pahoillani, Samantha. Anna anteeksi.” On liian myöhäistä anteeksiannolle. Rakastuneena uskoin salaisuuteni sinulle. Miten säälittävää, mutta nyt entinen rakkauteni on muuttunut raivoksi ja katkeruudeksi, josta ammentaa voimaa tulelle. Sinä teit tämän minulle, teit minusta kaltaisesi: murhaajan. Nyt olemme hirviöitä molemmat, ja tämän kaiken tuhoavan tulen uhreja.

Bells toll all over the town, burn, burn until it's all gone
Game over, what was a bad joke is now a reality show...

Are we all forced to obey... Are we ALL are forced to obey...

I climbed up the mountain,
and dug a grave for each day of pain,
it's in the past, this moment's so frail...
I am what you made me
With years of abuse, so burn!

Kumarrun hänen eteensä, otan hänen kasvonsa käsieni väliin. Hänen silmänsä saavat pysähtyneen sydämeni sykähtämään, mutta tiedän, että rakkauden aika on ohi. Olen pahuuden ruumiillistuma, sisälläni ei ole entistä lämpöä. On vain kylmä viha ja kauna. Liekit tanssivat omaa tanssiaan ympärillämme. Miehen vaatteet syttyvät palamaan, ja hän huutaa. Käännän katseeni pois, ja näen tuhoutuneen kylän. Mitään ei ole jäljillä. Äitiä ja tyttöä lukuun ottamatta kukaan ei päässyt karkuun.
Irrotan miekan vyöltäni. Siitä lähtien, kun tuli söi ruumiini, olen tiennyt kostosuunnitelmani. Kohotan katseeni viimeisen kerran kohti entistä kotikylääni, joka oli ensimmäinen uhri. Mies, joka tuhosi elämäni, oli toinen. Tunnen viimeisen itsepintaisen kyyneleen valuvan poskellani. Nostan miekan, kärki sydäntäni kohti: viimeisenä olen minä. Ja jäljelle jää vain villi, kesyttämätön tuli.

It was a match made in Hell,
now the whole mountain burns
and every man gets what no man deserves.

A/N: Siinäs on, any comments? ^^