Ilmanpuhtauskysymys | K-11

[Julma-Nala]

Title: Ilmanpuhtauskysymys
Author: Julma-Nala
Beta: Microsoft Office Word 2007 again
Genre: Angst tavallaan
Pairing: Ei löydy etsimälläkään
Rating: K-11
Summary: Lordi Voldemort oli aina rinnastanut jästit rottiin ja kuraveriset korppikotkiin.
Warnings: Kuraverinen-sanan yliviljely
Disclaimer: Eihän Rowling ikinä kirjoittaisi Pimeän Lordille fobiaa, en siis omista mitään.
A/N~Osallistuu siis fobiahaasteeseen fobialla lutum-cruorfobia (kuraveristen pelko).

Ilmanpuhtauskysymys

Pelko ei kuulunut hänen sanakirjaansa, joten hänen oli hankkiuduttava pelon lähteestä eroon. Hinnalla millä hyvänsä. Hän ei suostuisi enää pelkäämään, joten hän tekisi sen, missä hänen esi-isänsä olivat epäonnistuneet. Hän vapauttaisi maailman riesasta nimeltä kuraveriset. Jästeistä myös, mikäli niitä ei olisi niin paljon.

Luihuisen suku oli aina pelännyt kuraverisiä, se oli kaiketi periytyvää. Tämä pelko oli rinnastettavissa mihin tahansa muuhun pelkoon. Eläinfobioita oli paljon, mitä tahansa eläintä, joka oli ihmiselle vaarallinen, saattoi pelätä. Ja kuraveriset olivat vaaraksi ihmisille, kuten jästitkin. Kuraveriset vain oli helpompi hävittää.

Lordi Voldemort oli aina rinnastanut jästit rottiin ja kuraveriset korppikotkiin. Jästit olivat vähemmän vaarallisia, mutta niitä oli miljoonakertaisesti enemmän. Kuraveriset sen sijaan olivat harvalukuisempia, vaikka niitäkin oli paljon. Vaarallisiksi ne tekivät niiden varastettu taikuus. Pimeän Lordi ei voinut ymmärtää, kuinka taikuutta saattoi varastaa, mutta toisaalta kuraveriset eivät maailmanvalloituksessaan keinoja kaihtaneet. Jäljellä oli siis vain yksi keino: vallata maailma ennen kuraverisiä. Sitten hän voisi taas hengittää vapaasti, ilman pelkoa keuhkojensa saastumisesta.

Jotkut ehkä sanoisivat, että hänen pitäisi hoitaa fobiansa pois päiväjärjestyksestä, mutta miten hän sen muka tekisi? Olihan hän yrittänyt.

Terapiaa? No ei enää ikinä. Oliko hän edes kunnolla ehtinyt ovesta sisään, kun oli jo haistanut terapeutin veren olevan kaukana puhtaasta? Urhoollisesti hän oli yrittänyt selittää ongelmaansa, mutta se oli osoittautunut täysin mahdottomaksi. Ensinnäkin, hän ei uskaltanut hengittää kuraverisen olemassaolollaan saastuttamaa ilmaa. Toiseksi, narttu oli tuntunut pelkäävän häntä, etenkin hänen punaisia silmiään, vaikka olikin yrittänyt näyttää ystävälliseltä. Lopulta hän oli ratkaissut tilanteen hyvin tähdätyllä avada kedavralla, joka oli armollisesti vapauttanut hänet pelostaan. Hetkeksi. Terapian saattoi siis unohtaa, siitä hän ei ollut saanut muuta kuin traumoja.

Entäpä siedätyshoito? Ei käy, pelkkä ajatus laukaisi paniikkikohtauksen, josta ei ollut tulla loppua. Kerran hän oli päässyt hoitovaiheeseen asti, masokistisesti pakottaessaan itsensä Viistokujalle ulvojaksi naamioituneena. Valeasu oli osoittautunut hyväksi, sillä hän oli ulvonut kauhusta koko matkan ostoskadun perukoille ja takaisin. Juuri ennen kaikkoontumistaan Pimeän Lordi oli paniikissa lähettänyt johonkin sattumanvaraisesti tähdätyn räjäytystaian. Hän oli jälkikäteen lukenut räjäyttäneensä Irvetan jästirahojen vaihtokeskuksen. Mikä onni, ettei hän ollut osunut puhdasverisiin, sillä hän ei koskaan tappanut ihmisiä, jos sen saattoi välttää. Eläinten teurastus ei häntä häirinnyt, se helpotti vain hänen oloaan.

Vielä olisi yksi keino jäljellä: hypnoosi. Se kuulosti kyllä toimivalta, sääli vain, ettei häntä voinut hypnotisoida. Voldemort oli itse asiassa vahingossa hypnotisoinut hypnotisoijan, kun ei ollut ajatellut, mitä teki. Miesparan herättämiseen oli kulunut tuntikausia, sillä hänellä ei ollut ollut aavistustakaan, miten hän oli tämän hypnotisoinut.

Tylypahka oli sitten luku erikseen. Linna oli kyllä tuntunut kodilta, mutta hän ei ollut kyennyt hengittämään kunnolla muualla kuin Salaisuuksien Kammiossa, missä kuraverisiä ei ollut mailla halmeilla. Hän oli istunut pelosta kankeana joka ikisellä tunnilla, joka heillä oli ollut puuskupuhien tai rohkelikkojen kanssa. Varsinkin rohkelikkojen; kuraveriset ja verenpetturit yhdessä olivat olleet ehkä hirveintä, mitä hän oli kohdannut. Verenpetturit hän laski eläimiinsekaantuviksi saastoiksi, minkä vuoksi hän ei mielellään puhunut heille. Mielikuvat siitä, mitä he tekivät niiden kanssa, olisivat olleet liikaa kenelle tahansa.

Kuudentena kouluvuonnaan hän oli viimein löytänyt keinon päästä pelostaan; hän yksinkertaisesti hankkiutuisi eroon pelonlähteistä ja ilmansaastuttajista. Hän oli löytänyt Salaisuuksien Kammion, paikan, jossa hengittää. Mutta ennen kaikkea hän oli löytänyt Luihuisen hirviön. Basiliski oli ollut hänen ainoa todellinen ystävänsä. Se ei ollut pyytänyt häneltä sellaista, mitä hän ei voinut sille antaa, eikä kysellyt, kun hän käski sitä päästämään päiviltä niin monta kuraveristä kuin suinkin. Se oli vain uskollisesti yrittänyt päästää hänet peloistaan. Ikävä kyllä yhden naaraspuolisen kuraverisen kuoltua rehtori oli ilmoittanut, että koulu suljetaan, mikäli hyökkäykset eivät loppuisi. Hän valitsi pienemmän pahan, sillä hän oli kuitenkin kiitollinen koululle siitä, ettei siellä sentään ollut jästejä. Mutta silloin hän oli alitajuisesti päättänyt, että hän hankkiutuisi eroon pelostaan tuhoamalla sen lähteen.

Ihan vain voidakseen hengittää. Yhteiskunta vielä kiittäisi häntä. Olihan se loppujen lopuksi ilmanpuhtauskysymys.

Rakas lapseni kulje hitaasti
varo kantoja pieni kulkija
Rakas lapseni katso tarkasti
Pedot polulla vaanii sinua
Ne vain tahtoo veren imeä
niiltä puuttuu oma elämä
Ne voi sielun loppuun kaluta
ja pois heittää tuulen mukana

Rakas lapseni missä oletkaan
varo kieroja ihmissieluja
Rakas lapseni pidä varasi
Et saa uskoa muiden sanoja
Sillä monet tahtoo hyötyä
käyttää hyväksi ja sitten hylätä
Älä mieltä silti pahoita
Ole varuillasi vain

Varo että ei tahtosi taivu
Älä haaveiden harhoihin vaivu uinumaan
Sillä maailma heittelee lasta
joka oppinut on juuri vasta kulkemaan

Rakas lapseni neuvot unohdit
Annoit sielusi pahan omaksi
Rakas lapseni neuvot unohdit
Sattuu katsoa sinun haavoja
Niitä aika ei kai paranna
sun täytyy arvet kantaa mukana
Kunpa olisin voinut suojella paremmin sua pahuudelta

Varo että ei tahtosi taivu
Älä haaveiden harhoihin vaivu uinumaan
Sillä maailma heittelee lasta
joka oppinut on juuri vasta kulkemaan



A/N~Elikkäs biisi oli nimeltään Varo. Kommenttia.

[Araya]

Hmm. Wau.
Tää oli mun mielestä tosi kiinnostava, piti lukea pariinkin kertaan.
Tää koko ajatusmaailma oli tarkasti ajateltu, jotenkin mietteliäs.
Jossain kohdissa melkein humoristinen, mutta kertoo siltiti jotenkin herkästi peloista.
En nyt tiedä mitä tähän sanoisin. Kirjoitus oli hyvää ja sujuvaa ja upposin tähän usemmaksi hetkeksi nautiskelemaan.
Leikittely ajatuksella, että lordi Voldemortin murhanhimo olisikin pelkkää pelkoa oli...kiehtovaa?
Kuitenkin, erinomainen teksti, ja tunnistin heti sanoista Indican kappaleen, ihana biisi <3

-Araya

[Julma-Nala]

Araya: Kiitos kehuista *punastuu* Tämä taisi joo lipsahtaa vähän tahattoman surkuhupaisaksi farssiksi, kaikki terapiat sun muut. Laitoin kuitenkin tänne, koska ainakin tarkoitus oli olla angstia, kiva, että pidit ajatusleikistäni

~Nala~

[Anhaedra]

Oho, aika jännä näkökulma aiheeseen. Mulla ei olis edes käynyt mielessä ajatus, että Voldemort saattaisi tappaa jästejä ja kuraverisiä pelkästään fobiansa vuoksi. Mutta miksikäs ei? Kuulostaa oikeastaan aika uskottavaltakin.

Mielestäni olet onnistunut tavoittamaan tässä Voldemortin ahdistuksen ja pelkotilat, eikä tuo pieni huumorin pilkahdus ole pahitteeksi. Tykkään sun kirjoitustyylistä, se on luontevaa ja sanavalinnat ovat hyviä. Tuo jästien ja kuraveristen vertaaminen rottiin ja korppikotkiin oli aika hieno idea, siis sikäli, että voisin hyvin kuvitella Pimeyden Lordin ajattelevan juurikin tuohon tyyliin.

En muuten huomannut edes yhtään kirjoitus- tai kielioppivirheitä (yleensä olen aika hanakka bongaamaan niitä, eli joko niitä ei ollut tai sitten teksti oli vain niin mukaansatempaava etten pystynyt keskittymään muuhun). Tykkään tästä kovasti, hyvin kirjoitettu. Kiitos tästä lukuelämyksestä.

[ReginaRiddle]

Räkätän täällä ääneen (mikä ei oo töissä ihan hyvä juttu).

Terapiaa? No ei enää ikinä. Oliko hän edes kunnolla ehtinyt ovesta sisään, kun oli jo haistanut terapeutin veren olevan kaukana puhtaasta? Urhoollisesti hän oli yrittänyt selittää ongelmaansa, mutta se oli osoittautunut täysin mahdottomaksi. Ensinnäkin, hän ei uskaltanut hengittää kuraverisen olemassaolollaan saastuttamaa ilmaa. Toiseksi, narttu oli tuntunut pelkäävän häntä, etenkin hänen punaisia silmiään, vaikka olikin yrittänyt näyttää ystävälliseltä. Lopulta hän oli ratkaissut tilanteen hyvin tähdätyllä avada kedavralla, joka oli armollisesti vapauttanut hänet pelostaan. Hetkeksi. Terapian saattoi siis unohtaa, siitä hän ei ollut saanut muuta kuin traumoja.

No kelläpä ei olis tällaisia kokemuksia terapiasta kun terapeutti ei vaan tajuu ja on muutenkin ihan tyhmä

Sulla on loistava mielikuvitus kyllä, ja kirjoitustaidotkin on hanskassa Ihana tuo Voldemortin "perusratkaisu" kaikkeen, sait sen oikein IC:ksi. Myös fobiaa kuvailit erittäin todentuntuisesti, ja sun teksti on sujuvaa ja erittäin nauttivaa. Pidin tästä tekstistä sen verran, että oli pakko lukea sen muutaman kerran (mä aina jään maiskuttelee kauniita tekstin pätkiä).

Kiitos peips (kaikesta) <3

[Julma-Nala]

Anhaedra: Tämä näkökulma nyt oli tälläinen päähänpisto Mietin jo hetken, että laitanko sittenkin naurretavukseen, mutta menee tämä täälläkin. Kuraveristen kuvaaminen korppikotkina tulee multa ihan luonnostaan, olen itsekin samaa mieltä Virheiden karsinnasta saan kiittää vanhempiani, joilta sain joululahjaksi ihanaisen Microsoft Officen<3 Hienoa, että pidit (ja kommentoitkin).

ReginaRiddle: O-ou, toivottavasti ei pomot sun muut huomaa, että roikut Finissä työajalla Terapeutit on muuten välillä todella kauheita, etenkin ne, jotka ei keskity mun ongelmaan, vaan määrää vaan jotain lääkkeitä Tiedät-Kai-Kuka kuuluu IC:ksi (uskoisin, että oot samaa mieltä Kiitos kehuista, ihan tässä menee hämilleen

~Nala~