Hämäräteatteri, Sirius/Remus, Sallittu

[Dolls]

Nimi: Hämäräteatteri
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Sirius/Remus
Summary: "Onko kaunista pelätä joka kuukausi itseään?"

Kirjoittajan huomautukset: Inpiroiduin matematiikantunnilla Mustalupiinin ficcilistauksen nimestä, sekä sen sisällöstä ihan liikaa. Ensimmäiseni tällä parituksella, itse tykästyin tähän enemmän kuin uskalsin kuvitellakaan. Kiitän Mustista ja Guadalupea heidän S/R-ficeistään, jotka toivat minut tähän. Ja puoliprota taas kerran kun jaksoi lukea läpi. ♥
Kaiken maailman ficlettejä: Taivas, Tavoita tunnelma-haaste: Inceptionin soundtrackilta kappale nimeltä 528491 (löytyy Spotifysta tällä linkillä: spotify:track:6s543KncTsc2rJtMd6kJ8v), Vuodenaika-haaste: Talvi, Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa (kuva), Random10: Remus/Sirius, Albumihaaste #2: 30 Seconds to Mars - 100 Suns


Hämäräteatteri

Pimeys kiipesi taivaalle ja asettui lavasteeksi pääosaa esittävän kuun taakse. Tyhjä yleisö ei ollut harvinainen vieras, mutta prima ballerina nautti tanssistaan hiljaa huojuville kuusille. Tuuli aloitti hiljaisen ulinakonserttinsa; ääni kiersi lumista maisemaa kutsuen katsojia kohottamaan katseensa esiintymislavalle.  

Lumihiutaleiden hiljainen taustatanssi särkyi lumen narahtaessa metsänreunassa. Korkeimman kuusen aitiossa esitystä hiljaa katsellut helmipöllö säikähti ja räpytteli siipiään hennosti huhuillen; piilotti päänsä siipiensä suojiin piiloutuakseen maailmalta. Myöhästyneet katsojat hiipivät lumen vallatun maan ylitse jättäen jälkeensä vain yhdet jalanjäljet, vaikka heitä oli kaksi.

He olivat yksi.

He istuutuivat kannonnokalle, piirsivät sormenpäillään lumeen ja hiljentyivät vain tuijottamaan miltei täyttä kuuta. Hämäräteatteriin laskeutui hiljaisuus; kapellimestari laski tahtipuikkonsa alas ja päästi orkesterinsa laskeutumaan hiljaisuuteen, lumihiutaleet juoksivat kiireesti askeltaen pois lavalta, viimeisin vilkutti vielä ennen kuin jäi lepäämään mustahiuksisen pojan olkapäälle.

”Minä en ole koskaan ymmärtänyt kuun olevan noin viehättävä”, Remus sanoi hiljaa; varoen, ehkä joku voisi kuitenkin kuulla.

”Kauhu on kaunista”, Sirius vastasi ja kietoi toisen kätensä Remuksen ympärille.

”Onko kaunista pelätä joka kuukausi itseään?”

Sirius ei vastannut, käänsi vain katseensa Remukseen, joka sulki silmänsä katkeruudesta. Sirius antoi sormiensa vaeltaa toisen kasvoilla; tummat silmäripset tunsivat kevyen kosketuksen, huulet pian kevyen hengityksen lähellä itseään.

”Onko tämä sinusta hurmaavaa?” Sirius puhui miltei vasten toisen pojan suuta: heidän hengityksensä yhtyivät samaksi höyryksi, kulki yhtä matkaa ylöspäin ennen haihtumistaan valoon.

Remus ei vastannut pojan kysymykseen sanoillaan, avasi vain meripihkan tahrimat silmänsä ja itki kyyneleensä vasten toisen huulia.

[jesper]

Olen niin samaa mieltä Mustalupiinin kanssa! Mun selkä muuttuu kohta tunnottomaksi, koska oon tänään lukenut niin monta loistavaa ficciä peräkkäin että kylmätväreet on turruttanut sen   Tulen myös aika kateelliseksi, kun muut osaavat kuvailla näin ihanasti ja erikoisesti ja kauniisti ja itse saan aikaan vaan jotain kliseistä wannabe -tekstiä. Nojaa. Ehkä minäkin joskus kehityn.

Remus ei vastannut pojan kysymykseen sanoillaan, avasi vain meripihkan tahrimat silmänsä ja itki kyyneleensä vasten toisen huulia.

Toi loppu kolahti, se oli aivan täydellinen! Ajattelin jo hetken, että nyt tulee sellainen perus suudelmakohtaus, mutta tämä vaihtoehto oli paljon kauniimpi ja jotenkin...äh, en osaa.

Miksen osaa kommenteissa ikinä tehdä muuta kuin hehkuttaa? Mutta on vaikea antaa rakentavaa kommenttia, kun itsellä on niin vähän kokemusta ja suurin syy on varmaan se, etten löytänyt tästä mitään korjattavaa...voi hitto, nyt menen oikeasti piiloon näiden tekstieni takia.

[Celeporn]

Joo sori, nyt ei tule ihan samanlaista hypeä kuin aiemmilla, tunteepa sitä itsensä nihkeäksi

Mutta siis tykkäsin kyllä. Pidin siitä, miten olit oikeasti hyödyntänyt tuota teatteri-kuvastoa alussa suht monipuolisesti, aitiot ja konsertit ja kaikki, ja oli mukavaa, ettei kyseessä ollut mikään loppuun asti kulutettu näytelmä-vertauksen käyttö, jossa mukaan vedetään näyttelijät ja roolit ja niin edelleen. Ficin nimi kuvasti sisältöä kauniisti. Sanapari "tyhjä yleisö" tosin kummastutti, en vain yksinkertaisesti tajunnut sitä.

Hetkittäin tuntui siltä, että liikutaan jo hivenen liian mahtipontisissa kuvioissa, mutta kun kokonaisuuden oli lukenut, en enää ajatellut niin. Tykkään juuri siitä, että melkein mennään vähän "yli", mutta ei sitten kuitenkaan, ja tässä oli juuri niin. Suurta ja kaunista, mutta osasit pitää homman nätisti kasassa. Voi tietysti johtua myös siitäkin, että tekstissä toinen hahmoista kyseenalaisti esiteltyä ajatusmallia.

Hahmot olit kuvannut oikein mukavasti IC:ksi, tykkäsin siitä, että Siriuksen viehtymys tällaisiin asioihin hieman kummastuttaa Remusta, katsoohan ihmissusi juttua aivan erilaisesta näkökulmasta. Vähäinen dialogi oli toimivaa ja hahmojen suuhun sopivaa, sekä täydensi hyvin muuta settiä. En nyt osaa mitään kauhean tähdellistä tästä sanoa, mutta siis miellyttävän tasapainoinen, tunnelmoiva ficci, jossa kuitenkin oli kivasti sellainen vähän syvempikin elementti, joka aukeaa lukijalle vähitellen muttei silti vaadi liiallista asioiden kaivelua.

Kiitoksia tästä.

[puolipro]

perkeleeee oon lukenu tän about liian monesti, ehkä seitsemän kertaa ja nyt sitten kommentoin koska en muistanu, että oon jättäny kommentoimatta ou? :D ja toi biisi oli i-ha-na, en tiiä minkä kaa oisin tän lukenu jos et ois linkannu tota tonne alkuun♥ mutta asiaan.

huomasin tätä lukiessani että en oo vähään aikaan sun tekstejä lukenu, oon keskittyny omiini tai muiden juttuihin liikaa, ja nyt sit huomasin taas miten tykkään ihan liikaa sun tyylistä kertoo asioita, tulee sellanen olo kuin lukis satua, oli sisältö rajua tai ei. sellanen vähän unenomainen tunnelma siis.

Myöhästyneet katsojat hiipivät lumen vallatun maan ylitse jättäen jälkeensä vain yhdet jalanjäljet, vaikka heitä oli kaksi.

He olivat yksi.

tästä kerroin tykkääväni jo silloin kun ekan kerran luin ja tykkään edelleen, idea on vaan yli-ihana ja vastustamaton. ensin kyllä luin muutamaan kertaan, ihan vain varmistaakseni että se lause on yhä se sama ja nom. rupesin muuten just tykkäämään sanasta kannonnokka: en oo ikinä ennen kuullu, enkä edes tiedä onko se sun oma sana vai joku yleinen, tiedossa oleva (josta oon pimennossa yy), mutta voi apua :D:D söpö sana, vaikka vähän outo.

”Kauhu on kaunista.” Sirius vastasi

pilkku sinne, tai jos nyt osaan yhtään.

"haihtumistaan" sanavalinta jäi vähän tökkimään, haihtuuko höyry? joko omaa tyhmyyttäni tai sitten muuten vaan tökkii, en tiedä.

kuten joku sanoikin jo (oon liian väsyny tarkistaakseni kuka), niin toi loppu oli ihana. mäkin ootin, että siihen tulis joku kliseinen suudelmakohtaus mutta se olikin tulkittavissa itse, oliko se suudelma vai ei ja siinä oli kaikkea muuta ja voi. tulipas tästä nyt vähän tyhmä kommentti kun en löydä mitään vikaa :DDDD:D oon huono

mut soot paras, one more reason to like s/r ♥