Title: I can still recall our last summer
Author: Luci
Rating: S
Gengre: Angst
Beta: Ei ole
Disclaimer: Omistan itse kaiken, mitä tekstistä voi erotella erikseen omistettavaksi asiaksi.
Summary: Se, mitä meillä oli on parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut.
A/N: Tällainen pieni kokeilu, en ole ennen juuri kirjoittanut mitään näin lyhyttä. One-shot.
Ja kommentointi toki suositeltavaa, ellei jopa pakollistakin.
_______________________________________________________________________________________________
I can still recall our last summer
Muistan, kun olimme nuoria ja melkein viattomiakin, vain kuusitoistakesäisiä. Se kesä ei unohdu koskaan.
Se, mitä meillä oli on parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut.
Päivittäin kävelimme suurkaupungin sykkeessä, mutta silti maailmaani mahtui vain kaksi ihmistä, sinä ja minä. Viikoiksi kerrallaan katosimme hetkeksi, omaan rauhaan järven rannalle isovanhempiesi mökille. En olisi voinut nukkua, syödä, kävellä, puhua, en edes hengittää, ellen olisi tiennyt, että olet vierelläni, tekemässä asioita kanssani. Istuimme rannalla illan hämärtyessäni, kun piirsit hiekkaan sydämen, jonka sisään kirjoitit nimemme.
Joimme aamun ensimmäiset kahvit yhdessä, poltimme päivän jokaisen tupakan yhdessä, hymyilimme yhdessä ja söimme yhdessä. Minulla oli kaikki, mitä halusin. Olin saanut enemmän, kun olin uskaltanut pyytää. Kaikki kesän päivät elimme yhdessä, sinä ja minä.
Syksy saapui yllättäen ja palasimme kouluun. Jokin muuttui silminnähden, ystäväni huolestuivat minusta. En enää tapaillut sinua. Pelkäsin kertoa sinulle, kuinka paljon välitin. Pelkäsin, ettet välittäisi minusta yhtä paljon. Päätin odottaa oikeaa hetkeä, jolloin voisin rakkaudestani kertoa. Joka päivä tapasimme tunneilla, käytävällä, tupakkapaikalla, sekä ruokasalissa. Emme vaihtaneet sanaakaan kuukausiin, vaikka niin yritin aloittaa keskustelun. Muistan hyytävän katseesi, joka seurasi minua myös uniini. Tunsin olevani vain ilmaa sinulle. Lokakuu koitti ja kotibileet karkasivat meidän kaikkien käsistä. Jos et olisi loukannut minua, olisimme voineet nauraa sille yhdessä, sinä ja minä
Muistan, kuinka kyyneleet kihosivat silmiini, kun katsoin teitä kahta. En voinut liikuttaa jalkojani, olin turta. Saatoin vain tuijottaa sinua ja häntä.
Ymmärsin, etten mahtunut maailmaasi, en enää merkinnyt sinulle mitään. Tunsin, kuinka kyyneleet kihosivat silmiini. Pieni kyynel vierähti poskelleni, sen jälkeen toinen ja vielä kolmaskin. Irtauduit suudelmasta, kuiskasit jotain toisen pojan korvaan ja käänsit päätäsi, jolloin katseemme kohtasivat. Käännähdin ja juoksin yön pimeyteen. Juoksin niin kauan, kuin jaksoin ja kun pysähdyin en edes tiennyt, missä olin.
Toivoin vain, että muistaisit minut vielä vanhana, muistelisit sitä, kun maailmassa ei ollut muita, kuin me kaksi. Sinä ja minä.
