Kirjoittaja Aihe: Lissabon || Sirius/James, S  (Luettu 6432 kertaa)

Haava

  • hallansininen
  • ***
  • Viestejä: 355
  • juoksepoistyttö
    • where did the party go
Lissabon || Sirius/James, S
« : 15.03.2010 21:01:46 »
Author: Haava
Beta: Ei
Genre: slash, angst
Pairing: James/Sirius
Rating: S
Summary: James kohottaa katseensa Siriuksen kaulasta ja kohtaa sumeat silmät, joiden taakse on piilotettu miljoona murhetta ja mustasukkaista ajatusta.
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa maailman ja hahmot, enkä saa tästä rahaa.
Warnings: Eipä kai.
A/N: Miten aina niistä teksteistä, joista olisi pitänyt tulla hyviä, tulee aina niitä huonoimpia? Jännää sinänsä, olisin tahtonut tehdä Lissaboniin perustuvasta ficistä oikein nätin ja katkeran ja hyvän, mutta näin kävi. Hmph. Julkaisinpa nyt kuitenkin ihan haasteita täyttääkseni, ei ihan parasta Haava-laatua mutta jotain kuitenkin!

Niin ja tämä on tosi faktavapaa juttu, mulla ei ole hajuakaan siitä koska Portugali on voittanut jalkapallossa tai että oliko juuri Lissabonissa kyseinen kukkulalla oleva Jeesus-patsas, että älkää syökö mua. :'D

Lissabon

Uusi aamu Lissabonissa eikä kumpikaan muista kuinka he nukahtivat siihen selkää hiertävälle räsymatolle vaikka sänkyyn on vain muutaman askelen matka. Ehkä he olivat vain sokeita kiihkossaan jälleen kerran, viimeisten kertojen katkeransuloista halua saada menetettyä takaisin, vaikkei mikään sellainen koskaan onnistukaan. James huomaa kädessään mustelman eikä muista senkään alkuperää, Sirius heittää kätensä hänen vatsansa yli ja koettaa tarttua paljaaseen ihoon.

”Mikä tuo ääni on?” Sirius voihkaisee ja kääntyy Jamesia kohti. James tajuaa vasta nyt ihmetellä itsekin mihin oikein heräsi, jossain soi hirvittävällä voimalla jonkinlainen kumiseva kello.

”Ehkä se on kirkonkello”, James arvelee ja nousee ylös matolta ikkunan luokse hieroen mustelmaista käsivarttaan, jota alkoi jomottaa aivan yllättäen. Hän yrittää tähyillä aurinkoisesta aamusta silmät sirrillään äänen lähdettä, mutta se ehtii loppua ennen kuin paljastaa olinpaikkansa. Jossain suuren kukkulan – tai ehkä se on vuori – laella on jättimäisen suuri Jeesus-patsas kädet levällään, suoraan sen takaa paistaa aurinko suoraan Jamesin silmiin ja hän joutuu siristämään niitä. ”Me voitaisiin mennä katsomaan tuota patsasta tänään”, James sanoo ehdottavaan sävyyn niin kuin parina muunakin aamuna, Sirius on kömpinyt itsekin matolta jonnekin hänen taakseen.

”Ehkä myöhemmin”, Sirius mutisee Jamesin pörröisten niskahiusten sekaan kuten muillakin kerroilla, James tuntee Siriuksen huulet kaulallaan lähettämässä miljoonia väristyksiä ympäri hänen kehonsa.

”Pitikö meidän matkustaa Portugaliin asti vain piilotellaksemme viikon hotellissa?” James kysyy muka kovinkin tuskastuneeseen sävyyn, vaikka todellisuudessa häntäkään ei voisi kiinnostaa Jeesus-patsaat enää yhtään vähempää, hän tietää vastauksen kysymykseensä joka tapauksessa.

”Koska täältä meitä ei löydetä”, Sirius vastaa kasvot edelleen toisen hiuksiin piilotettuina. ”Täällä kukaan ei tunne meitä eikä kukaan voi tavoittaa meitä”, mies jatkaa ja James tuntee viileät kämmenet lantionsa molemmin puolin.

”Minä menen kolmen päivän päästä nai –” James koettaa muistuttaa, muttei ehdi saada lausettaan loppuun ennen kuin suun päälle läimähtää melkein kipeää tehden käsi Siriuksen epätoivoisen älähdyksen saattelemana.

”Älä muistuta”, Sirius huoahtaa suoraan Jamesin korvaan ja peruuttaa heidät molemmat tällä kertaa sänkyyn asti.

”Sirius, siihen ei voi enää vaikuttaa”, James sanoo, epätoivo kuuluu hänenkin äänestään.

”Mutta meidän ei tarvitse välittää siitä nyt”, Sirius ilmoittaa, kädet vaeltavat ympäri toisen tuskallisen tuttua kehoa samoja reittejä kuin aina ennenkin. Niitä reittejä, joita James rakastaa ja jotka Sirius tuntee paremmin kuin oman ihonsa.

”Ei, ei meidän tarvitse”, James myöntää tukahtuneesti ja piilottaa voihkaisunsa tyynyyn.

*

”Mikä helvetti noiden kellojen ongelma on?” Sirius ärähtää jostain Jamesin vasemmalta puolelta ja kiroaa jonnekin avonaisen ikkunan suuntaan, josta kellojen kumina jälleen kaikuu ympäri heidän pientä ja halpaa hotellihuonettaan, Jameskin hätkähtää hereille.

Jossain välissä on tullut pimeää, taas yksi päivä mennyt ei-mihinkään kertaakaan huoneen neljän seinän sisältä poistumatta. Taas yksi päivä lähempänä Jamesin häitä.

Siriuksen ajatukset liikkuvat samoilla urilla, hän nousee kyynärpäidensä varaan ja tuijottaa Jamesia tutkivasti kasvoihin.

”Rakastatko sinä Lilyä?” Sirius kysyy sen kummempia kursailematta, James sulkee silmänsä pienen huokauksen saattelemana.

”Sirius – ”

”Rakastatko?”

Toinen huokaisu.

”Kyllä, Sirius, kyllä minä rakastan.”

”Enemmän kuin minua?” Sirius inttää vielä, hän ei voi eikä tahdo antaa periksi ihan vielä, vaikka kohta se on kuitenkin pakko. Sirius vihaa luovuttamista.

”Sirius –” James koettaa jälleen, Sirius tökkäisee häntä kipeästi kylkeen ja James alkaa ymmärtää, mistä ne kaikki mustelmat ovat tulleet.

”Sano nyt vain.”

”Mistä minä tiedän”, kuuluu Jamesin tukahtunut vastaus.

”Tiedät sinä kuitenkin”, Sirius huokaa ja James tietää että Sirius on oikeassa. Tietenkin hän tietää, mutta rakkautta on ihan liian montaa erilaista.

”Mikä tuo älinä on olevinaan?” kysyy James kun ikkunasta puskee heidän korvilleen liian monen ihmisen kirkumista ja hurraa-huutoja, Sirius ei jaksa välittää Jamesin läpinäkyvyydestä aiheenvaihdoksen suhteen vaan painautuu huokaisten uudelleen makuulle.

”Ehkä se liittyy siihen nahkapalloon joiden perässä täkäläiset tykkäävät juosta”, Sirius ehdottaa, tunkee päätään Jamesin kainaloon ja suutelee kylkeä ehtymättömän hellyydenkipeänä. Periksi ei anneta.

”Ehkä”, James mutisee kiinnostumatta aiheesta sen enempää, työntää Siriuksen pois kainalostaan ja painaa itse päänsä toisen kaulakuoppaan.

”James?”

”Yhmm?”

”Rakastathan sinä minuakin?”

James kohottaa katseensa Siriuksen kaulasta ja kohtaa sumeat silmät, joiden taakse on piilotettu miljoona murhetta ja mustasukkaista ajatusta.

”Tietenkin.”

Sirius tyytyy siihen, hän tietää ettei voi saada yhtään sen enempää. Mutta tämä hetki on heidän, ei ole Lilyä tai ketään muutakaan pilaamassa tätä tilannetta, vaikka huomenna heidän pitäisikin jo matkustaa takaisin, Siriuksen pitäisi esittää ystävänsä puolesta onnellista bestmania ja Jamesin olla luomatta yhtään kaipaavaa katsetta siihen mitä olisi voinut olla.
« Viimeksi muokattu: 23.05.2015 23:18:40 kirjoittanut Beyond »
Oh sadness I'm your girl

Dolls

  • ***
  • Viestejä: 2 079
Vs: Lissabon
« Vastaus #1 : 15.03.2010 21:31:26 »
oli tosi huono. Miten kehtasit laittaa tällasen esille? Emilja, sinuna häpeisin ku vähättelet ittees tolla tavalla! :D tiedäksä et ihmiset masentuu ku lukee näin "huonoa" tekstiä.

Tää oli taattua Emilja-laatua. En oikeastaan lue kenenkään muun ficcarin kelmiparituksia yhtä aktiivisesti kuin sun. Näis vaa on sitä jotain. Tässäkin pienet yksityiskohdat (jalkapallo, Jeesus-patsas joka oli lennähtänyt Riosta Lissaboniin) olivat suloinen lisä Siriuksen katkeruudelle ja Jamesin vaikeudelle kertoa rakastavansa Lilyä.

Aws. Summary oli absolutely paras kohta ficissä, ihana.

~doll

EDIT: oi kato enhä mä tosta Lissabonin patsaasta mitää tienny :D piti tulla tännekkin pätemään... mutta iha sama mikä patsas, Jamen/Sirius-nanna silti oli ihana <3
« Viimeksi muokattu: 16.03.2010 18:25:49 kirjoittanut uglydoll »
darling i'm a nightmare dressed like a daydream

Haava

  • hallansininen
  • ***
  • Viestejä: 355
  • juoksepoistyttö
    • where did the party go
Vs: Lissabon
« Vastaus #2 : 16.03.2010 15:00:39 »
uglydoll, olenko joskus maininnut että tykkään susta? Ahihii, olet ihana. ♥

Lainaus
Jeesus-patsas joka oli lennähtänyt Riosta Lissaboniin

Mun oli aivan pakko alkaa tutkia asiaa ja nyt kävi kuule niin, että patsas on sekä Riossa että Lissabonissa! :'D Mutta se on kyllä totta, että mä taisin kirjoittaa juuri sen Rion patsaan, koska se sijaitsee vuorella, kun taas Lissabonin patsas on vissiin kai pelkästään sellasella pienellä kukkulalla mikä siis oli ihan erinäköinen ku se Rion, josta olin nähnyt kuvan ja päättänyt, että toi saa nyt luvan olla se laulussa mainittu Lissabonin patsas. :'DD Mutta patsas sielläkin oli...

Hirveän iso kiitos ihanasta kommentista ja siitä että luit! ♥
« Viimeksi muokattu: 24.10.2010 13:07:51 kirjoittanut Haava »
Oh sadness I'm your girl

suklaaponi

  • ***
  • Viestejä: 51
Vs: Lissabon
« Vastaus #3 : 16.03.2010 20:41:15 »
Just joo, tää muka huono?  ::) :D Eli siis ei ole yhtään huono munkaan mielest, päinvastoin. :) Kiitos, kun kirjotat näist SMG:n kappaleist näin ihanii songficcei.  :) Näissä tosiaan vaan on sitä jotain, niin kuin uglydoll sanoi. Joo en edelleenkään osaa kommentoida, näitä sun omia on vaan pakko, kun on niin parhaita.
Kom låna törnekronan min
Lid för konsten eller brinn
Jag slåss och håller kroppen varm
En dröm om mammas ömma famn

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 390
  • Lunnikuningatar
Vs: Lissabon
« Vastaus #4 : 17.03.2010 11:26:14 »
Hassua että kirjoitit tästä kappaleesta Sirius/Jamesia. :) Juuri viime keväänä, kun kuuntelin tätä levyä läpi ensimmäisiä kertoja, mietin, että Lissaboniin sopisi erityisen hyvin Sirius/James tai Sirius/Remus (aioin kirjoittaa ficcisarjan Palatkaa Pariisiin! -levyn kappaleista, mutta se sitten jäi.) Olikin siksi mukavaa törmätä tähän ja huomata, että joku muukin oli saanut saman idean.

Minusta tämä rakentuu hienosti kappaleen varaan. Tässä on paljon tunnelmaa ja hienosti rakennettu tilanne, Jamesin ja Siriuksen välinen suhde on jotenkin niin katkeransuloinen, että siitä lukeminenkin tuntuu vaikealta. Minusta tämä ei todellakaan ollut mikään heikko ficci, vaan onnistunut. Tuo vähäinen dialogi tukee tarinaa hienosti, lopetus on kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvinkin iskevä.

Äh, ei näin väsyneenä vain pysty kirjoittamaan kovin kehittäviä kommentteja. :P Mutta kiitoksia joka tapauksessa lukukokemuksesta, se oli vaikuttava.


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Haava

  • hallansininen
  • ***
  • Viestejä: 355
  • juoksepoistyttö
    • where did the party go
Vs: Lissabon
« Vastaus #5 : 17.03.2010 15:52:58 »
suklaaponi, kiitos hirveästi kun luit ja kommentoit! ((:

Nevilla, tän on pakko olla jotain kohtaloa. Mä olin koko ajan ihan varma että sä tuut vielä kommentoimaan tähän! En tiedä mistä mä sain sen alunperin edes päähäni, kun et edes ole mikään vakionäky mun ficeissä, mut jotenkin mä vaan ajattelin koko ajan että kommentoit tähän vielä jossain vaiheessa. :'DD Mä ajattelin itse asiassa alunperin kirjoittaa tästä Regulus/Siriusta, mutta jotenkin tää sopi sitten Siriukseen ja Jamesiin paljon paremmin, että oli pakko heivata alkuperäinen idea. Mutta ihanaa että tykkäsit ja kommentoit, kiitos! ^__^
Oh sadness I'm your girl

Riika

  • ***
  • Viestejä: 171
  • leipää ja sirkushuveja
Vs: Lissabon
« Vastaus #6 : 02.07.2011 18:09:48 »
Saanko anteeksi jos mun on pakko kommentoida näinkin vanhaa ficciä. Ei sillä, kyllä tämä huomiota kestää.

Sirius/James on aina ollut mulle aika kielletty paritus, mutta siksi tykkäänkin siitä niin paljon. Heh. Mutta siis tykkään tästä. Juuri tämäntapaisena voisin niiden suhteen kuvitella jos canonissa pitää pysyä. Tuo lopun keskustelu on ihana, surullinen mutta samalla aika suloinen tavallaan.

Sulla on ihana kirjoitustyyli, kuvailet asioita tosi kivasti, vuoropuhelut toimii.

Ja SMG:n biisit on muuten tosi inspiroivia, olen itsekin kirjoitellut niistä. Hassua on se että jo ennen tämän ficin lukemista Lissabonista tuli mulle mieleen Sirius ja James, ei ehkä parituksena mutta kuitenkin. Jännä.

Hoh, turha kommentti mutta tulipahan kirjoitettua.
the universe is big. it's vast and complicated and ridiculous, and sometimes,
very rarely, impossible things just happen and we call them miracles.

Haava

  • hallansininen
  • ***
  • Viestejä: 355
  • juoksepoistyttö
    • where did the party go
Vs: Lissabon
« Vastaus #7 : 02.07.2011 19:45:12 »
Riika, huisia, joku kommentoi vielä tätäkin. Tosi hienoa että tykkäsit tästä ja kirjoitustyylistäni! Ja joo, SMG on tosiaan ehkä inspiroivin bändi ikinä, voisin viettää loppuikuisuuden ihan vain niiden kappaleista kirjoittamalla. Ja hei, turhia kommentteja ei olekaan! Kiitos hurjasti tuosta. :3
Oh sadness I'm your girl

Funtion

  • Vieras
Vs: Lissabon || Sirius/James, K7
« Vastaus #8 : 09.07.2012 16:36:14 »
”Minä menen kolmen päivän päästä nai – ”, James koettaa muistuttaa, muttei ehdi saada lausettaan loppuun ennen kuin suun päälle läimähtää melkein kipeää tehden käsi Siriuksen epätoivoisen älähdyksen saattelemana.
Kolmen merkin -sääntö, kolmen merkin -sääntö! Ikinä ei voi olla kolmea merkkiä peräkkäin! Siksipä pilkku tästä pois. Niin se vain on. (Ja jos tarkkoja ollaan niin tuon ajatusviivan kai pitäisi olla lainausmerkeissä kiinni mutta samapa tuo.) Niin ja löysin toisenkin samanlaisen:
”Sirius – ”, James koettaa jälleen, Sirius tökkäisee häntä kipeästi kylkeen ja James alkaa ymmärtää, mistä ne kaikki mustelmat ovat tulleet.

”Mikä helvetti noiden kellojen ongelma on?” Sirius ärähtää jostain Jamesin vasemmalta puolelta ja kiroaa jonnekin avonaisen ikkunan suuntaan, josta kellojen kumina jälleen kaikuu ympäri heidän pientä ja halpaa hotellihuonettaan, Jameskin hätkähtää hereille.
Hahah, tää oli ihanan siriusmainen repliikki! Nauroin!

Äää, olipa sydäntämurskaava teksti! Tän nimi oli ehdottoman kaunis ja jos ficin nimenä on Lissabon, niin ymmärrän kyllä hyvin, miksi sulla oli ns. pienet paineet tän kaa. Täytyy myöntää, että olisin toivonut enemmän sitä Lissabonia ja Jeesus-patsasta, mutta toimi tää tälleenkin. Erittäin mainiosti vieläpä toimi (ja huh miten erilainen tää oli siihen "triplaraapaleeseen" verrattuna!)

Tää oli koruttoman kaunis. Hirveän ihana ja kaikki toimi hyvässä yhteiselossa toisten kanssa. Jos tässä oltaisiin vaan maattu esim. Siriuksen luona ja tehty nää samat asiat yms. niin tää ei ois niin hieno. Uudenlainen miljöö oli pelkkää plussaa.

Hahmot toimi ihanasti, vaikkakin James vaikutti aika pehmolta. Tosin, musta kaikki on vähän pehmoa ja fluffista jos puhutaan rakkaudentunnustuksista tai rakkaudesta ylipäätään. Mut yhtä kaikki, mä pidin tästä kovasti, kiitos! :)

Haava

  • hallansininen
  • ***
  • Viestejä: 355
  • juoksepoistyttö
    • where did the party go
Vs: Lissabon || Sirius/James, K7
« Vastaus #9 : 09.07.2012 16:45:43 »
fierté, ihanaa kun joku kertoi vihdoin että on olemassa sellainen asia kuin kolmen merkin sääntö! Olen aina ollut yhtä hämmentynyt noiden kanssa, sen olen oppinut ettei huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin päättyvien repliikkien jälkeen laiteta pilkkua, mutta kukaan ei ole koskaan opettanut mulle että tähän on olemassa joku noin ihanan yksinkertainen ja johdonmukainen sääntö. Aina oppii uutta, kiitos paljon. (:

Tämä ficcihän tosiaan perustuu Scandinavian Music Groupin samannimiseen kappaleeseen, siitä otsikko ja ylipäänsä koko paikka. Lissabon itsessään jäi hieman sivuosaan tässä, mutta en tavallaan pitänyt sitä pääasiana, vaan enemmänkin juuri poikien (miesten?) suhteen kuvaamista. (Kamalaa kun aiheutin sulle suuria traumoja väittämällä 301-sanaista tekstiä triplaraapaleeksi kun täälläkin se pitää mainita lainausmerkeissä. :'D)

Mutta niin, kiitos hurjasti kun saan sulta näitä kommentteja ja ihanaa että pidit tästäkin!
Oh sadness I'm your girl