Kirjoittaja Aihe: The Unique Dream (F/G, K-11) Tauolla  (Luettu 3081 kertaa)

Röhkö

  • ***
  • Viestejä: 1 170
  • Oot kuuma.
The Unique Dream (F/G, K-11) Tauolla
« : 23.12.2011 20:57:35 »
Title: The Unique Dream (suom. Uniikki unelma)
Ikäraja: K-11
Genre: romance, humour, adventure
Paritus: Fred/George
Summary: Fred Weasley on kyllästynyt olemaan samannäköinen identtisen kaksoisveljensä kanssa. Siispä hän hakeutuu Pyhän Mungon taikatautien – ja vammojen sairaalaan. Taitava plastiikkaparantaja muovaa hänelle ainutlaatuisen ulkonäön. Fred on tyytyväinen, kunnes hän alkaa tuntea, että hän haluaisi olla ainutlaatuinen myös sisäisesti. Sota Voldemortia vastaan on pahasti kesken, kun Fred tekee kohtalokkaan päätöksensä…
A/N: Pelkästään tällä parituksella en ole koskaan aikaisemmin kirjoittanut ficiä. Tämän tarinan juoni on kuitenkin pyörinyt mielessäni jo pitkään.Kommentit ovat yhtä tervetulleita kuin innostuneet lukijat!
Varoitukset: veljesten välistä enemmän kuin ystävyyttä -juttua.


The Unique Dream


PROLOGI

Samanmunaiset kaksoset eli identtiset kaksoset kantavat samaa geeniperimää. He näyttävät täysin toisiltaan, ja heitä on vaikea erottaa toisistaan. Identtiset kaksoset joutuvat jakamaan vanhempien huomion elämänsä ensimmäisinä vuosina. Heillä on usein sama kaveripiiri. Kaikki ihmiset ovat erilaisia, mutta kaikista vähiten erilaisia ulkonäöltään ovat identtiset kaksoset.

Fred ja George Weasley olivat suuren velhoperheen kasvatteja. He muistivat lapsuudestaan stressaantuneet vanhemmat, joilla oli kiire kotitöiden, ministeriön, muiden viiden lapsen ja rahan säästämisen kanssa. Pienestä asti kaksoset olivat oppineet naurattamaan ja viihdyttämään toisiaan. He olivat aina yhdessä: heillä oli samat muistot, vitsit ja mielipiteet. Fred ja George olivat kasvaneet ikään kuin yhteen.

Ei ollut mikään yllätys, että kaksoset päätyivät Rohkelikon tupaan niin kuin heidän vanhemmat veljensä. Molemmista tuli taitavia lyöjiä huispausjoukkueessa, molemmat ihastuivat ensimmäisen kerran samaan tyttöön ja he saivat täsmälleen samoja arvosanoja. Välillä kaksosista tuntui, etteivät opettajat välittäneet, kumpi oli kumpi. Samanlaisilla aivoilla he kumminkin ajattelivat.

Ensimmäinen merkittävä erontekijä kaksosten välillä oli muutto uuteen kotiin Viistokujalle: toki he asuivat yhdessä pilapuotinsa yläkerrassa, mutta ensimmäistä kertaa elämässään he nukkuivat eri huoneissa. Tästä pienestä muutoksesta aiheutuen alkoi kuitenkin kyteä Fredin päässä ajatus, että ehkä hän oli kaivannut syvällä sisimmässään yksityisyyttä ja jonkinlaista… ainutlaatuisuutta.
« Viimeksi muokattu: 26.05.2015 02:11:39 kirjoittanut Kaapo »
Mitä tapahtuu ficissä, jossa päähenkilö kirjoittaa ficciä? Ficcinception, K-15

Röhkö

  • ***
  • Viestejä: 1 170
  • Oot kuuma.
Vs: The Unique Dream (F/G, K-13)
« Vastaus #1 : 24.12.2011 11:15:00 »
–  Ensimmäinen luku –
KORVAAMATON

Saukkonummen uimaranta ei varmasti ollut täyttynyt niin nopeasti kuin sinä helteisenä heinäkuun päivänä, jona lämpömittarin lukemat nousivat ennätyksellisen korkealle. Kukaan ei sellaisena päivänä lähtisi ostoksille hikoilemaan ostoskassien kanssa. Siispä myös Weasleyn Welhowitsit –pilailupuodin omistajat viettivät vapaapäivää järviveden viileydessä.
”Mitä järkeä on käyttää aurinkorasvaa uidessa?” Fred tuumi, kun ”Taianomainen hipiäkuori” peseytyi vedessä pois hänen iholtaan. Veden pintaan jäi valkoisia juovia. Mitä huijausta!

”Kosmetiikkayhtiöt ovat Tiedät-kai-kenen puolella”, George sanoi ja hieroi palanutta olkapäätään, ”mainoksissa ne pelottavat lapset uivat, jotta rasvaa pitäisi lisätä mahdollisimman usein.”

Fred katseli Georgen paljasta, palanutta ylävartaloa. Hänen identtinen kaksoisveljensä oli punatukkainen, vaaleaihoinen ja pisamainen, eikä aurinko sopinut hänelle lainkaan.
”Meidän on alistuttava kohtaloomme, Georgie”, Fred huokaisi liioitellusti, ”auringonpalvonta ei sovi meidän kaltaisillemme aidoille briteille!”

Leikkivät lapset kirkuivat ja loiskivat vettä heidän päälleen. Fred irvisti naperoille, jotka kahlasivat säikähtäneinä kauemmas. Lasten pakenemisnopeudesta olisi voinut päätellä, että Fred näytti vähintään Pimeyden lordilta.

Kaksoset poistuivat vedestä ja menivät suuren aurinkovarjon suojaan lisäämään voidetta. Kauniisti ruskettunut Hermione ja ei-niin-kauniisti päivettynyt Ginny lepäsivät viereisellä alustalla. Tytöt puhuivat, kuten kuvitella saattaa, lähestyvästä hääspektaakkelista.

”…jännittävää, että myös Elfias Doze on tulossa”, Hermione papatti, ”hän on sentään ollut Velhojen neuvoston jäsen.”
Fred tiesi vain, että Elfias Doze muistutti lähinnä kärpässientä. Hän ei uskonut, että miehen saapumisessa olisi mitään jännittävää. Vain Dumbledore oli Fredin mielestä onnistunut hienoissa sisääntuloissa.
”Minusta on jännää, että hän tulee meidän Billin häihin”, Ginny sanoi puolestaan, ”hän oli lähinnä minun Bilius-enoni tuttava, mutta äiti lähettää Dozelle joka joulu kortin ja itse leivottuja tonttutorttuja.”
”Ja minusta on jännä”, Fred sanoi kovaa pyyhkiessään hiekan ja rasvan peitossa olevia käsiään Ronin pyyhkeeseen, ”että äiti ylipäätään päästi meidät uimarannalle. Nyt me palamme karrelle ja näytämme juhlissa hyvin pukeutuneilta Muriel-tädeiltä.”
Hermione nousi istumaan.
”Ihmeellistä, miten sinä ja George jopa palatte samalla tavalla”, hän hämmästeli.
Totta, molemmilla kaksosilla oli olkapäissä samankokoiset punertavat läikät. Heidän kasvonsa olivat siihen aikaan vuodesta todella pisamaiset, mutta luultavasti jokainen läikkä oli sekä Fredillä että Georgella samassa kohdassa.

Fred tiesi, että Hermione erotti heidät toisistaan vain eriväristen uimahousujen ansiosta. Vaatteet olivat ainoa keino saada ihmiset mainitsemaan vain hänen oma nimensä – yleensä Fred oli yhtä kuin Fred ja George. Sinä oli sama kuin te. Fred olisi yhtä hyvin voinut kiertää maapallon Georgen passilla – siis ei passin päällä matkustaen vaan näyttäen sitä tullissa.

Sitten Ron ilmestyi heidän luokseen, punaiset hiukset vettä valuen. Hän riuhtaisi pyyhkeensä Frediltä.
”Nuo kakarat ovat hulluja! Jos minun valvojaoppilaan asemani merkitsisi noille riiviöille jotain, passittaisin joka ikisen Kalkaroksen valvomaan jälki-istuntoon!”
Hän istui tuohtuneena Hermionen viereen. Meidän soma pieni pikkuveli, Fred ajatteli ivallisesti.
”Hyppytornissa vallitsee viidakonlaki”, Ron puuskahti.
George hörähti.
”Onneksi sinä olet tottunut olemaan ravintoketjun alimmaisena, Ronald.”
Hermione alkoi selata uusinta Päivän Profeettaa. Kannessa komeili taikaministeri Rufus Rymistyir. Ginny lähti vilvoittelemaan veteen.

”Minä en saanut unta koko yönä”, Ron valitti, ”Paha henki ei taida pitää uudesta pyjamastaan.”
Ron tarkoitti oliota, joka asui hänen huoneensa yläpuolella ullakolla. Fred ja George olivat isänsä avulla muuttaneet sen Ronin näköiseksi. Fredin mielestä lopputulos oli oikein onnistunut.
”Minä olen jo monta vuotta ehdottanut, että sinä päästäisit sen viereesi nukkumaan”, Fred sanoi ja asetti aurinkolasit nenälleen. ”Olen aina tiennyt, että viet sille salaa ruokaa.”
Kaksosten suureksi riemuksi Ron menetti tapansa mukaan hermonsa ja alkoi rähjätä: lähellä leikkivien jästilasten hiekkalinna sortui, kun Ron kompastui sen päälle.

Kuten Fred oli arvellut, he saivat maksaa velttoilustaan. Päivällisen jälkeen hän ja George joutuivat kunnostamaan kanalaa, jonka maali lohkeili.

”Jos niihin kemuihin ei saavu yhtäkään ikäistämme veelasukulaista, minä haluan rahani takaisin”, George jupisi, kun kana numero neljä nokki häntä jalkaan.
Fred osui vahingossa vasaralla sormeensa ja parahti. Lopulta hän otti taikasauvansa esiin ja hoiti homman kotiin sillä.
”Onneksi huomenna on luvassa toimintaa. Tuskin maltan odottaa Harry-projektia”, hän sanoi.
 Mutta sitä ennen Fredin pitäisi hoitaa muutaman tunnin vuoro pilapuodissa. George sen sijaan oli luvannut auttaa Hagridia thestralien noutamisessa.

Vaikka Harryn hakeminen hänen jästisetänsä ja –tätinsä luota olisi vaihtelua arkeen, se olisi myös todella vaarallista. Harry oli aina vaarassa, koska hänellä oli otsassa arpi.
Kiltalaiset olisivat mukana. Harryn pelastamista oli suunniteltu viikkotolkulla. Fredin mielestä jahkailu ei karsinut riskitekijöitä, vaan antoi Tiedä-kai-kenen joukoille lisäaikaa. Tietysti he kaikki odottivat merkin katoamista Harrysta, mutta  Harry oli selvinnyt pahemmastakin kuin matkasta Likusteritieltä Kotikoloon.

Harry Potter mainittiin nykyään lähes jokaisessa Päivän Profeetan numerossa. Ikävä kyllä sillä tavoin kukaan ei päässyt unohtamaan, miltä Harry näytti. Oli varmaan kurjaa olla niin tunnettu, Fred pohti sivellessään punaista maalia kanalan takaseinään. Harry oli nuori, mutta koko velhomaailma odotti, että aina silloin tällöin Poika-joka-elää tekisi jotain jännittävää.
 
Ainakaan Harrya ei sekoitettu kehenkään muuhun, toisin kuin Fred. Edes hänen oma äitinsä ei aina huomannut, kummalle kaksosista puhui.

Fred eli Georgen kanssa. He olivat yhdessä. He puhuivat samalla tavalla ja ymmärsivät toisiaan. George oli hänen toinen puoliskonsa. Mutta Fred ei ollut paljastanut viimeaikaisia ajatuksiaan kaksoisveljelleen.
Fredistä tuntui, että häneltä puuttui minuus. Hän oli todellisuudessa kateellinen muille veljilleen siitä, että he saattoivat riidellä keskenään. Fred ei ollut koskaan riidellyt Georgen kanssa vakavissaan. Typerä symbioosi esti heitä suuttumasta toisilleen. Ei sillä, että Fred olisi halunnut suuttua Georgelle. Hänen kaksoisveljensä oli täydellinen, totta kai. Oli helppoa elää ihmisen kanssa, joka ymmärsi Frediä pelkkien kasvonilmeiden perusteella.
Mutta Fred kaipasi vapautta. Hän oli saavuttanut jo jonkinlaisen yksityisyyden tunteen Viistokujalla, jossa hän asui Georgen kanssa. Heillä oli asunnossaan erilliset huoneet, mikä oli tuntunut aluksi hyvin oudolta. Pikkuhiljaa Fred oli alkanut tottua omaan tilaan.

Fredin ajatus katkesi, kun George haukotteli äänekkäästi.
”Parempi lähteä nukkumaan, että olemme huomenna taistelukunnossa”, Fred huomautti ja hymyili kaksoselleen. George oli täsmälleen hänen näköisensä, mutta veljellä oli tällä hetkellä hieman pidemmät hiukset.
”Jäädään tänne”, George sanoi väsyneesti, ”minä en jaksa kaikkoontua onnistuneesti.”
Fred nyökkäsi. Heidän vanha huoneensa oli täynnä pilailutarvikkeiden koekappaleita, mutta eiköhän siellä mahtuisi nukkumaan.
Heillä oli samanlaiset iltatoimet: hampaiden pesu samalla tavalla, identtiset pyjamanhousut sekä toisiltaan kopioidut nukahtamisasennot. He olivat pienestä asti tehneet kaiken yhdessä. Fred katseli nopeasti nukahtanutta veljeään. Hän ei enää halunnut olla niin riippuvainen kenestäkään. Hän halusi olla korvaamaton.

Seuraava päivä oli harmaa ja sateinen. Weasleyn Welhowitseissä oli hiljaista, mutta asiakaskato ei johtunut yksinomaan säästä: harva uskaltautui niinä arvaamattomina aikoina Viistokujalle.
Fred latoi pikapimeyspulveripurkkeja hyllyyn. Hän nautti puodin rauhallisuudesta: Kotikolossa riitti vilskettä, joten pieni tauko kaukana äidin hössötyksestä teki hyvää. Lisäksi hän oli harvoin pilailupuodissa niin, että häntä sinuteltiin…
Ovi kilahti. Fred kääntyi ja näki, että kauppaan oli astunut pitkä nuori velho, jolla oli musta salkku kädessään. Harvoin kukaan niin huumorintajuttoman näköinen asioi pilailupuodissa, Fred tuumi. Velholla oli tummanharmaa mantteli ja nahkakengät.
”Päivää!” Fred täräytti pirteästi. ”Kiinnostaisiko herraa kenties kannettava Tylypahkan vessanpönttö? Niitä saapui juuri uusi erä tänä aamuna.”
Pitäisi muistaa lähettää Matami Pomfreylle kiitokseksi kukkakimppu, Fred mietti samalla.
”Ei kiitos”, nuori velho sanoi kohteliaasti. Hän oli hyvin kalpea ja suippokasvoinen – melkein nälkiintyneen näköinen. Ehkä mies oli orpo ja viettänyt monta vuotta tätinsä ja setänsä luona…
”Minä etsin illuusion aiheuttavaa tuotetta”, velho sanoi katseltuaan hieman ympärilleen, ”jotain, millä ihmisen voi saada uneksimaan ja unohtamaan todellisuuden hetkeksi.”
Fred käveli tiskin lähelle.
”Ahaa, tarvitsette siis meidän Patentoituja Päiväuniloitsujamme!”
Fred ojensi miehelle räiskyvänvärisen pienen laatikon.
”Huippulaadukas, erittäin todentuntuinen puolituntinen päiväuni.”
Velho luki laatikon etikettiä mietteliäästi.
”Ottaisin näitä sata”, mies ilmoitti yhtäkkiä.
Fred riemuitsi hiljaa mielessään. Asiakaskato ei haitannut, jos edes yksi asiakas oli hyvä asiakas.
”Ette tule katumaan”, Fred sanoi ja alkoi pakata päiväuniloitsuja isoon laatikkoon, ”saanko kysyä, aiotteko kenties osallistua näiden avulla Hermione Grangerin S.Y.L.K.Y. –luennolle?”
Velho hypisteli kassan vieressä olevia woodoo-Pimentoja.
”Sylky..? Ei, minä aion hyödyntää näitä päiväunia vastaanotollani.”
Fred lappoi päiväuniloitsuja laatikkoon.
”Mikä vastaanotto se on?” hän uteli. Asiakkaiden kanssa oli mukava jutella, koska he olivat kaikki erilaisia ja inspiroivia. Asiakkaiden ansiosta Fredillä oli vihreä lohikäärmeensuomutakki yllään.
”Minä olen parantaja Pyhän Mungon yksityisosastolla”, kalpea velho vastasi. ”Tarkemmin sanottuna olen plastiikkaparantaja.”
Enää muutama paketti, ja Fred olisi valmis.
”Sinun luoksesi siis tullaan, jos on saanut pahoja arpia”, Fred tuumi.
Hän ojensi ison laatikon velholle.
”Ei välttämättä”, velho vastasi, ”moni haluaa muuttaa ulkonäköään, vaikka siinä ei periaatteessa olisi mitään vikaa.”
Velho nosti laatikon ja lähti ovelle.
”Kiitos näistä!” hän huikkasi.
”Oli ilo palvella, tervetuloa uudelleen!” Fred huikkasi parantajan perään.
Ovi kilahti taas. Enää vartti, ja Fred sulkisi liikkeen.

Hän tuijotti ovelle. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin tullut miettineeksi, että ulkonäköä voisi pysyvästi muuttaa taikakeinoin.
Eihän siitä voisi olla mitään haittaa. Kaikki tunnistaisivat hänet eivätkä sekoittaisi häntä Georgeen. Fred halusi tehdä puhtaasti itselleen palveluksen, kerrankin. Hän voisi muuttaa ulkonäköään vain ihan vähän, esimerkiksi pienentää nenäänsä ja vaihtaa silmiensä väriä.
Fred alkoi lakaista puodin lattiaa. Hän olisi muodonmuutoksen jälkeen yhä Fred Weasley, mutta sitten hän olisi tunnistettavissa. George olisi varmasti tyytyväinen, kun saisi olla ainutlaatuinen. Itse asiassa Fred tekisi suuren uhrauksen veljensä puolesta.
Fred laski sälekaihtimet näyteikkunan eteen ja laski kassan. Sitten hän lukitsi kaupan oven ja käveli Viistokujaa pitkin mietteissään. Hänellä oli tarpeeksi rahaa yksityisellä klinikalla vierailuun.
Fred katseli vastaan käveleviä ihmisiä, joita ei montaa ollut. Jos Fred nyt heittäisi veivinsä, hänen kasvonsa pysyisivät silti maan päällä. Fred ei halunnut sitä. Fred halusi olla korvaamaton.   
« Viimeksi muokattu: 03.08.2014 19:57:08 kirjoittanut Röhkö »
Mitä tapahtuu ficissä, jossa päähenkilö kirjoittaa ficciä? Ficcinception, K-15

Grenade

  • Fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 550
  • ava+bannu Ingrid
Vs: The Unique Dream (F/G, K-13)
« Vastaus #2 : 05.01.2012 18:43:05 »
Olit heittänyt minua kommentilla ja itseäni alkoi kiinnostaa, millaisia tekstejä itse kirjoitat. Siispä menin ficcin listaukseesi ja tämä pomppasi silmääni hyvinkin mielenkiintoisella idealla. Että toinen kaksosista ei enää haluaisikaan olla samanlainen kuin toinen. Varsin uniikkia, sanoisinko. Varoitan myös, en osaa kommentoida rakentavasti, jos ollenkaan, mutta yritys on aina hyvä.
Ja kommentoin siksikin, ettei tämä fic ole saanut vielä yhtään kommenttiaan :0

Kuten siis mainitsin, idea on oikein mielenkiintoinen ja alussa on hyvää johdatusta siihen, minkä takia Fred haluaa toteuttaa tällaisen muutoksen. Fredin tunteet tulevat esille ja muutenkin kuvailu on oikein raikasta. Kaksosten sanailu varsinkin oli hupaisaa luettavaa. Miinuksena mainittakoon heti prologin alussa piileskelevä kirjoitusvirhe.
Lainaus
Vähinten


Minusta sait ainakin lukijan, joka tahtoisi tietää tästä tilanteesta enemmän ja siitä, miten George suhtautuu velipoikansa suunnitelmiin. Koukuttavaa, kaiken kaikkiaan!
Hyppää lehtikasaan!

Röhkö

  • ***
  • Viestejä: 1 170
  • Oot kuuma.
Vs: The Unique Dream (F/G, K-13)
« Vastaus #3 : 05.01.2012 21:32:06 »
A/N: Kiitos kommentista, Grenade! Vuoroin vieraissa, näin se homma toimii ;)
Olen imarreltu, että olet katsellut ficcilistaustani. Hyvä, että sieltä löytyi jotain itseäsi kiinnostavaa ja uutta. Tarkkanäköisyytesi ansiosta korjasin tuon kirjoitusvirheenkin. Tässäpä jatketta!

– Toinen luku –
KORVATON


Pyhän Mungon taikatautien ja -vammojen sairaalan yksityisosasto sijaitsi lähellä Lontoon keskustaa. Fred ei ollut käynyt siellä koskaan aikaisemmin. Hänen oli ensin pitänyt kysyä reittiä päärakennuksesta, josta hänet neuvottiin Elephant and Castleen. Plastiikkaparantajan vastaanoton sisäänkäynti sijaitsi suuren norsupatsaan takana.
Fredin päässä sinkoili kasoittain vitsejä hänen tämän hetkisestä tilanteestaan. Uuden ulkomuotoni avulla voisin ensimmäiseksi jymäyttää Percyn paskiaista. Voisin marssia hänen työhuoneelleen ja möläyttää kaikki likaiset yksityiskohdat hänen elämästään ilman, että Percy saisi koskaan tietää, että se olin minä. Voisin teettää itselleni auringon muotoisen arven otsaan, niin minä ja Harry voisimme leikkiä sääennustajia.
Kauneusleikkausosasto oli kliininen ja vitivalkoinen. Seinillä oli muutama juliste, joissa siloposkiset velhot ja noidat hymyilivät leveästi. Nuo ihmiset tekivät ulkonäöstään erilaisen, jotta he näyttäisivät mahdollisimman paljon idoleiltaan tai kauneusihanteiltaan.
 Fred ei halunnut muuttaa ulkonäköään, jotta näyttäisi muiden silmissä komealta. Hän halusi näyttää vain ja ainoastaan itseltään, ei Frediltä ja Georgelta. Vähiten hän halusi näyttää yliviisaalta Percyltä, mutta sitä vaaraa tuskin olisi.
Vastaanottotiskin nuori noita oli aivan varmasti plastiikkaparantajan asiakkaita: noidalla oli epätavallisen korkeat poskipäät, paksut huulet sekä suipot korvat. Fred asteli tiskille.
  ”Haluaisin varata ajan kasvojen muovaukseen”, hän ilmoitti.
Noita hymyili hänelle.
  ”Mitä noin nuori ja hyvännäköinen poika täällä tekee? Sinuna en antaisi kajota noihin pisamiin!”
Fred huokaisi. Eikö noidan tarkoitus ollut suostutella mahdollisimman moni asiakas luovuttamaan kaljuunansa kalliiseen operaatioon?
  ”Näin nuori ja hyvännäköinen poika tekee täällä itsestään yhtä persoonallisen kuin Tiedät-kai-kenestä-puhun”, Fred sanoi ja nojasi tiskiin. Totta puhuen, hän ei halunnut eroon pisamistaan.
Noita tuijotti häntä kauhistuneena.
  ”Hmm”, Fred tuumi noidan järkyttyneestä ilmeestä, ”en kuitenkaan tavoittele ihan tuollaista vaikutelmaa. Haluan, että ihmiset voivat katsoa minua osoittelematta.”
”No, omapa on asiasi”, noita sanoi ja selasi varauskalenteria. ”Viikon päästä maanantaina olisi vapaata kello kymmenen.”
Fred varasi ajan ja sai noidalta lehtisen, jossa kerrottiin kasvojen muovauksesta. Sitten hän lähti takaisin Viistokujalle, valmiina saattamaan Harry Potter jästien luota äitinsä siivoushelvettiin.

Harryn pelastusoperaatio ei sujunut täysin suunnitelmien mukaan: kuolonsyöjät hyökkäsivät kesken kaiken heidän kimppuunsa. George menetti korvansa ja Vauhkomieli menetettiin kokonaan. No, Harry saatiin sentään turvallisesti Kotikoloon. Vauhkomieli oli varmasti tyytyväinen, missä hän tällä hetkellä olikaan. Olihan Villisilmän menetys toki surullista, mutta Fredillä ja Georgella ei ollut tapana jäädä tuleen - tai kyynellammikkoon - makaamaan. Me hukutimme surumme huumoriin.

  ”Kuules nyt, hyvitetty veliseni”, Fred sanoi veljensä vuoteen vieressä illalla, kun kaikki olivat asettuneet aloilleen. He olivat jääneet Kotikoloon.
 ”Kuule siis sillä toisella korvalla – aih!”
George oli viskannut häntä rikkinäisellä keljuilu kaikkarilla kylkeen. Silti George hymyili. Hän ei koskaan suuttunut veljelleen tosissaan.
  ”Ron lähtee pian Harryn kanssa pois”, Fred sanoi hieroen kylkeään, ”meidän pitää kantaa oma kortemme pimeään Harry-kekoon.”

Hän ei vielä uskaltanut kertoa muodonmuutossuunnitelmistaan. Ei varsinkaan nyt, kun Georgen oma ulkonäkö oli kokenut kovia. Veljen korvan katoaminen oli jopa saanut Fredin hetkeksi katumaan suunnitelmiaan. Hän kuitenkin tiesi, että hän halusi edelleen erottua kasvoiltaan.

  ”Olen pohtinut samaa, Freddie”, George sanoi ja irvisti, ”Paha henki Ron ei riitä.”
George hieroi veristä kohtaa hieman siteen alapuolelta.
  ”Meidän täytyy kostaa sinun korvasi puolesta”, Fred huomautti.
George laski kätensä.
  ”Niin, minun korvani olisi varmasti tehnyt vielä suuria tekoja.”
Fred nyökkäsi.
  ”Totta puhut! Meidän on keksittävä jotain, mikä lisää ihmisten turvallisuuden tunnetta näinä… korvattomina aikoina.”
  ”Päivän Profeetta on turmeltunut”, George sanoi ylidramaattisesti.
Fred nyökkäsi taas.
  ”Ainakin meidän tämän päivän lehtemme on täynnä Errolin kakkaa.”
 George nousi istumaan sängyllään.
  ”Miten olisi oma lehti? Harry sanoo Hei!”
Fred hieroi leukaansa mietteliäästi.
  ”Lehti on vaikea toimittaa oikeille ihmisille. Sitä paitsi Errolin temppuileva suoli ei soisi mukavaa lukukokemusta…”
”HAA!” George karjaisi niin että Fred oli säikähtää melkein. ”Me perustamme oman radiokanavan”, George innostui.
  ”Loisto ajatus!” Fred hihkaisi. Joskus hän ihmetteli, miten maailmaan oli ilmestynyt kaksi heidän kaltaistaan neroa samalla synnytyshetkellä. Sitten Fred muisti taas suunnitelmansa… hän ei halunnut vaihtaa aivojaan, vaan ulkomuotonsa. Se olisi pientä. Kaikki ymmärtäisivät, varsinkin George.
  ”Kuule…” Fred aloitti hitaasti.
  ”Haha”, George virnisti, ”kuulen kuulen.”
Fred hymyili lyhyesti. Ei, hänen ei kannattanut kertoa vielä. Georgen pitäisi ensin toipua.
  ”Sen nimi voisi olla Harryradio.”
  ”Tai Potterin puolustajat.”
  ”Mies ja arpi.”
  ”Poika, joka elää edelleen.”
He nauroivat ja viettivät lopun iltaa keksien radio-ohjelmalleen nimeä.

Lopulta viheliäiset häät saapuivat. Fred sonnustautui lohikäärmeennahkaiseen juhlakaapuun, kuten George, ja he joutuivat auttamaan vieraiden lajittelussa muovi-istuimille. Paljon mieluummin Fred olisi siirtynyt palvelusväen seuraan tupruttelemaan piippua puun alle.
  ”Kun minä menen naimisiin”, Fred sanoi ja nyki kaapunsa kaulusta, "en piittaa tällaisesta hölynpölystä. Te voitte panna päällenne mitä tahdotte ja minä loitsin äitiin kokovartalolukon, kunnes koko homma on ohi.”
George huomautti, ettei heidän äitinsä ollut aamulla niin paha kuin yleensä. Percy ei tietenkään vaivautunut paikalle esittelemään rumaa naamaansa ja heidän äitinsä oli ollut sen vuoksi alla päin.
  ”Sieltä ne tulee, näettekö?” George sanoi.
Juhlaväki lähestyi valkoista telttaa. Ugh, tältäköhän sotatantereella tuntui? Tiesin, että Muriel-tädin löllyvä olemus oli tulossa juhliin.
  ”Erinomaista, minusta tuntuu, että näkyy pari veelaserkkua”, George sanoi ja venytti kaulansa kenoon nähdäkseen paremmin. ”He tarvitsevat apua, että ymmärtävät täkäläisiä tapoja, minä huolehdin heistä…”
Mutta Fred pitäisi huolen, että hänkin saisi hieman huolehtia:
  ”Älähän hätäile, korvapuoli.”
Sitten hän kiiruhti tätiensä ohitse (jotka katsoivat häntä paheksuen) ja sanoi kahdelle ilmiselvälle veelojen sukulaiselle:
  ”Tänne – permettez moi että assister vous.”
Fred oli opetellut ranskaa juuri tällaista uutta kansainvälistä kohtaamista varten. Tytöt kikattivat, mikä sai Fredin hymyilemään entistä leveämmin. Enää romanttinen hääseremonia, vähän kuohuvaa ja veelaserkut palaisivat halusta nähdä hänen taikatemppujaan.
George irvisti, kun hän puolestaan saattoi keski-ikäiset tädit paikoilleen.

Kun kaikki vieraat oli ohjattu istumaan, Krumin dramaattinen saapuminen todistettu ja veelaserkkujen huomio kiinnitetty taktisesti pois kuuluisasta huispaajasta, Fred asettui Georgen kanssa eturiviin.
  ”Tiedätkö, on töykeää estää vammaista tutustumasta uusiin ihmisiin”, George myhäili. Hänen menetetyn korvansa tilalla oli karu tumma aukko, jota Muriel-täti oli syvästi loukannut.
  ”Tiedän”, Fred vastasi ja oikoi kaapuaan, ”hienoa, että olet vihdoin myöntänyt olevasi vammainen.”
George nyökkäsi.
  ”Nämä ovat suorastaan vammautuneet häät! Sulhanen on puoliksi – ”
Mutta heidän äitinsä katsoi heitä ilmeellä, joka oli varmasti ainoa ilme maailmassa, joka kaksoset pystyi vaientamaan. Oikeasti, velhomaailma olisi päässyt paljon helpommalla, jos Voldemort ja Molly Weasley olisi järjestetty samaan tilaan taistelemaan.

Hääseremonia alkoi. Fred mietti Williamia ja Fleuria katsellessaan, mahtaisiko hän itse koskaan saavuttaa niin suurta onnea kuin nuo kaksi. Vaikka hänen vanhin isoveljensä oli ihmissuden raatelema, hän ei ollut valittanut asiasta kertaakaan. Fleur oli hyväksynyt miehensä sellaisena kuin tämä oli – vammautunut. Bill ei ollut täydellinen. Fred oli oikeastaan hieman kateellinen veljensä virheellisestä ulkonäöstä: minne tahansa isoveli meni, hän erottui joukosta.
Hörhö ukkeli julisti Billin ja Fleurin aviopariksi. Fred ja George alkoivat taputtaa muiden mukana, jolloin kultaiset ilmapallot teltan katon rajassa pamahtivat: paratiisilinnut ja kultaiset tiukut lentelivät ihmisten päälle. Kuten kaksoset olivat suunnitellet, heidän hyvin kouluttamansa keltainen lintu nimeltä Minerva tähtäsi suoraan Muriel-tädin kampaukseen.
« Viimeksi muokattu: 03.08.2014 19:35:43 kirjoittanut Röhkö »
Mitä tapahtuu ficissä, jossa päähenkilö kirjoittaa ficciä? Ficcinception, K-15

Grenade

  • Fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 550
  • ava+bannu Ingrid
Vs: The Unique Dream (F/G, K-13) 2/20 osa 5.1.
« Vastaus #4 : 05.01.2012 21:49:57 »
Jees, jatkoa tulikin nopeammin kuin ehdin sanoa Gred ja Feorge. Oi voi,  naureskelin noille kaksosten vitseille :D Ovat he niin humoristisia. On mielenkiintoista lukea tätä tarinaa, koska se liikkuu samoissa asioissa kuin Potteritkin. Nyt taisi alkaa seitsemäs kirja? Ainakin häät ovat siinä. Niin, häätkin olivat hienosti kuvattu poikien näkökulmasta.
Heh, osan nimi on hauska, varsinkin kun se on aika samanlainen kuin ykkösosankin. Kolmannen nimi onkin varmaan Koto tai Korton tai jostain vastaavaa :D (huoh, saa hutkia kaikkarilla päähän, surkeaa huumoria)
Jään tänne mäkättämään itselleni näin huonosta kommentista ja odotan mielenkiinnolla sitä, kun George saa tietää Fredin ulkonäkömuutosuunnitelmista.
Hyppää lehtikasaan!

Röhkö

  • ***
  • Viestejä: 1 170
  • Oot kuuma.
Vs: The Unique Dream (F/G, K-13) 2/20 osa 5.1.
« Vastaus #5 : 12.01.2012 10:29:57 »
A/N: Kiitos jälleen kommentista, Grenade! Hyvä jos naureskelit, se oli niiden vitsien päämäärä ::) Kyllä, tämä kulkee seiskakirjan kanssa samassa tahdissa. Sain itseasiassa nimiarvailuistasi hyvän idean tämän seuraavan luvun nimeksi.

– Kolmas luku –
KOTIKOLOTON

Viileä nurmikko tuntui mukavalta selän alla. Fred antoi käsiensä valua hohtavasti hymyilevän Antoinetten platinan vaaleiden hiusten läpi. He suutelivat nopeasti. Sitten Antoinette nousi istumaan ja hipaisi leikkisästi Fredin nenää.
  ”Te olette ´urmaavia poikia”, hän kehräsi.
Fred virnisti. Hän ja George olivat napanneet häiden kuumimmat naiset tanssipareikseen ja livahtaneet puiden varjoon kuhertelemaan.
  ”Weasleyn miehillä on sellainen vaikutus veelatyttöihin”, Fred vitsaili. "Paitsi Percyllä, mutta häntä ei kutsuttu."

Antoinette kikatti. Hänellä oli suuret, siniharmaat silmät ja muhkeat huulet. Hän oli vetävän näköinen, mutta hänestä ei ollut pidemmän päälle keskustelijaksi – ei ainakaan englanniksi.
Fred kohottautui kyynärpäidensä varaan.
  ”Olitko sinä Fred vai George?” Höpsö tyttö kysyi, kikatti taas ja korjasi olkaimiensa paikkaa.
Fred huokaisi.
  ”George.”
Antoinette hymyili ja siisti upeita hiuksiaan. Kauempaa saattoi erottaa hänen siskonsa naurun ja Georgen uuden korvavitsin.

Fred nousi seisomaan ja katsoi juhlatelttaa, jossa musiikki ja Arthur Weasleyn laulu raikuivat. Pimeys oli hiipinyt Kotikolon ylle, mutta kymmenet valot kirkastivat poikkeuksellisen kauniin pihamaan. Oli pakko myöntää, että hänen äitinsä oli taitava kotiaskareissa. Isä sen sijaan oli taitava piilottamaan moottoripyörän, auton renkaat, mekaanisen kanan ja pistorasiakokoelmansa.

  ”Käytitkö sinä minuun veelan voimiasi?” Fred kysyi kiinnostuneesti Antoinettelta, mutta katsoi yhä telttaa. Hän kuuli veelaserkun tuhahtavan.
  ”En!” Antoinette kivahti. ”Oliko se vitsi, kun sinä sanoit minun olevan melkein yhtä fiksu kuin eräs herra Koukkujalka?
Kuin vastaukseksi Hermionen suuri oranssi ja länkisäärinen kissa maukaisi heidän yläpuoleltaan, tammen oksalta. Sillä oli häiden kunniaksi kaulassa panta, jossa luki terävin kirjaimin: Koukkujalka.

Antoinette marssi päätään puistellen takaisin juhlaväen sekaan. Fred irvisti Koukkujalalle, joka mourusi taas.
  ”Hyvähän sinun on”, Fred tuhahti, ”hän tiesi sinun nimesi, mutta ei minun.”
Kissa heilutti häntäänsä kiihtyneesti. Fred oli aikeissa mennä laskemaan lisää boolia kurkkuunsa, kun kolkko ääni pysäytti hänet:
 
  ”Ministeriö on kaatunut. Rymistyir on kuollut. He ovat tulossa.

Hetken oli aivan hiljaista. Sitten joku kirkaisi teltassa. He ovat tulossa. Se tarkoitti kuolonsyöjiä! Fred nappasi Koukkujalan kainaloonsa ja riensi etsimään veljeään. Hänen sydämensä jyskytti rinnassa. Toivottavasti muut pääsisivät nopeasti turvaan.
Taustalta kuului jo karjuntaa ja loitsujen äkäisiä suhahteluja.
  ”Fred, häivytään täältä!” George huohotti, kun he kohtasivat puutarhavajan luona. Antoinetten ystävär oli ilmeisesti jo kaikkoontunut.
  ”Pilapuodille”, Fred varmisti ja veli nyökkäsi. Koukkujalka tarrasi kynsillään Fredin kaapuun, kun he syöksähtivät kotiinsa yhdessä vilauksessa.

Rauhallisuus tuntui jysähtävän heidän ylleen rajusti. Huoneistossa oli todella hiljaista verrattuna äskeiseen karmaisevaan meteliin.
George ryhtyi muovaamaan suojataikoja. Koukkujalka kipitti sohvan alle. Fred pysyi siinä missä oli ja huohotti.
Toivottavasti joku oli huolehtinut Ginnystä, joka ei osannut vielä ilmiintyä. Varmasti isä ja äiti olivat vieneet hänet johonkin turvataloista, kuten Tonksin vanhemmille.

  ”Aikamoiset häät”, George tuumasi ja avasi muutaman napin juhlakaavustaan. ”Onneksi Bill ja Fleur voivat paeta Simpukkamökkiin.”
Hän antoi Koukkujalalle kipollisen vettä ja palan suolalihaa. Fred ei osannut kuin ihailla veljensä toimeliaisuutta sellaisessa tilanteessa. Fred vihasi pimeyden velhoja ja heidän yllätyshyökkäyksiään.

Seuraavaksi George ryhtyi keittämään kaakaota. Hän oli selvästi heistä kahdesta perinyt enemmän Molly Weasleyn piirteitä, ainakin mitä tuli ruoanlaittoon.
  ”Jos ne saivat Harryn, me voimme heittää hyvästit pilapuodille ja Pottervahdille”, Fred sanoi ja nousi viimein seisomaan. Hän vilkaisi ulos ikkunasta, sälekaihtimien raosta. Viistokuja oli autio; katulamput loivat aavemaisen hehkun tyhjälle kauppakadulle. Osa putiikeista oli kärsinyt hyökkäyksistä ja ne olivat tyhjillään.
George kaatoi kuuman kaakaon mukeihin.
  ”Minä uskon, että Harrylla oli pakosuunnitelma”, George sanoi. ”Minullakin oli siltä varalta, jos äiti olisi pimahtanut aamulla.”
Hän ojensi kaakaon Fredille ja he istuivat keittiön pienen pöydän ääreen. ”Hänellä on näkymättömyysviitta. Kyllä hän pärjää.”
Fred hörppäsi makeaa juomaa. Se lämmitti hänen koko olemustaan kuin äidin kutoma liian iso villapaita.
  ”Meidän olisi pitänyt lahjoittaa Ronille ilmaisia pimeyden voimilta suojautumisen välineitä”, Fred tuumi hetken kuluttua, ”hän ei selviä pelkän taikasauvan avulla. Hän ei voittanut edes meitä kaksintaistelussa!”
George kohautti olkiaan.
  ”Ronilla on Hermione.”
He olivat vaiti, kunnes eteisestä kuului kovaääninen räsähdys. Fred jähmettyi, mutta rentoutui kuullessaan isänsä tutun puhinan.
  ”Pojat, me olemme kaikki elossa”, Arthur sanoi ja ilmestyi ovensuuhun. Hän näytti säilyneen ehjänä, joskin hänen otsansa oli harmista kurtussa.
  ”Hienoa! Maistuisiko kaakao?” George kysyi.
Isä pudisti päätään.
  ”Minun pitää palata pian Murielin luokse, tai Molly huolestuu.”
Kaksoset irvistivät. Fred jätti sanomatta, että Murielista ei voinut koskaan olla varma, oliko täti elossa vai ei.
  ”Entä Harry?” Fred kysyi nopeasti.
Heidän isänsä näytti huolestuneelta.
  ”He eivät saaneet häntä. En tiedä vielä, missä he ovat. Ehkä niin on paras.”
Hän katsoi ympärilleen ja oikoi silmälasejaan.
  ”Fred, George. Pysykää täällä. Minä tiedän, että te olette taitavia poikia. On parempi, mitä vähemmän pidämme yhteyttä.”
Hän näytti siltä, että sai kyyneleet vaivoin pysymään kurissa.
  ”Isä, me selviämme”, Fred sanoi vakaasti.
  ”Me olemme selvinneet äidin kanssa elossa 19 vuotta”, George huomautti.
  ”Vaikka perustimme lopulta pilapuodin”, Fred lisäsi.
Heidän isänsä hieroi silmiään.
  ”Olen ylpeä teistä, koska te toteutitte haaveenne. Minulle on aivan sama, kuinka monta V.I.P:tä olette suorittaneet. Olette rohkeita ja aina niin… no, elämäniloisia.”
Sitten hän halasi kaksosia. Kun hän kaikkoontui, Fred ei voinut olla ajattelematta Percyä, joka oli jossain kaatuneen ministeriön syövereissä, toivottavasti yhä elossa.

Seuraava aamu tuntui hämmentävältä. Kaksoset olivat päättäneet, että he jatkaisivat pilapuodin pyörittämistä, koska muuten kuolonsyöjät saattaisivat epäillä heidän auttavan Harrya. Mutta Fredille aamu oli muutenkin merkittävä: hänen muodonmuutoksensa alkaisi tänään.
Turtana Fred meni tarkistamaan saapuneen postin, jonka pöllöt työnsivät ikkunaluukusta. Muutama tilaus Welhowitseille. Fredistä oli oikein, että he jatkaisivat postimyyntiä. Ihmiset tarvitsisivat suojataikoja. 
Fred söi nopeasti aamiaisen ja lähti Pyhään Mungoon, ennen kuin George heräsi. Hän ei vain pystynyt kertomaan veljelle mitään etukäteen. George saisi nähdä lopputuloksen ja kuulla sitten Fredin selityksen. Silloin George ei voisi enää käännyttää hänen päätään.
Fredillä oli paljon aikaa, joten hän päätti taittaa matkan jästikeinoin. Hän istui bussiin ja katseli ohikiitäviä katuja. Jästit näyttivät niin rauhallisilta ja tietämättömiltä vallitsevasta tilanteesta. Heidän pääministerinsä tiesi totuuden Tiedät-kai-kenestä.
Fred hieroi toista korvaansa. Siinä oli tuntunut outoa painetta siitä asti, kun George oli menettänyt omansa. Ehkä myös Fredin pitäisi leikkauttaa korva irti.
Bussi jätti hänet Elephant and Castleen. Fred käveli tutulle patsaalle ja veti norsun kärsästä. Oviaukko ilmestyi hänen eteensä ja hän käveli autioon käytävään. Astellessaan vastaanotolle, Fredin oli pakko kosketella kasvojaan ja tavallaan hyvästellä ne. Näissä kasvoissa ei ollut mitään muuta vikaa kuin se, että ne kuuluivat jo toiselle.
« Viimeksi muokattu: 03.08.2014 19:40:43 kirjoittanut Röhkö »
Mitä tapahtuu ficissä, jossa päähenkilö kirjoittaa ficciä? Ficcinception, K-15

edward

  • *
  • Viestejä: 2
Vs: The Unique Dream (F/G, K-13) 3/20 osa 12.1.
« Vastaus #6 : 13.01.2012 16:06:23 »
jee, vihdoin uusi luku! :D Nyt on alkukankeus poissa ja tekstiä on helpompi seurta, niin ja jännittävämpää  ;) oikein odotan millaisen muutoksen fred tekee kasvoilleen ja miten george siihen suhtautuu...

Grenade

  • Fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 550
  • ava+bannu Ingrid
Vs: The Unique Dream (F/G, K-13) 3/20 osa 12.1.
« Vastaus #7 : 16.01.2012 20:17:02 »
Dodiin, vihdoin ehdin väsätä kommentintynkää. Osa oli taas hyvä, ja kuten aikaisemmin mainitsinkin, pojat ovat oikein vekkuleita omia itsejään. Hahah, varsinkin tuossa kohdassa, kun Fred väittää olevansa George, tyrskähtelin tyhmänoloisena :D
Huu, joko Fred meni sinne lääkärille. Eikä kertonut Georgelle. Upsis... Voi olla, että velipoika saa pikkuisen kiukkuraivarin, kun näkee lopputuloksen. Toivottavasti Fred nyt tuntee tekevänsä oikean loppuratkaisun.
Tästä todellakin tuli tynkä, mutta pointtina on, että jään odottamaan jatkoa! :)
Hyppää lehtikasaan!

Mariaxoxo

  • ***
  • Viestejä: 411
Vs: The Unique Dream (F/G, K-13) Tauolla
« Vastaus #8 : 03.08.2014 18:19:21 »
Lueskelin tämän tässä läpi ja voi kun olikin kiva! Ihana idea ja ihana toteutus ja vielä ihanammat Fred ja George! Harmillisesti edellisestä luvusta on ehtinyt kulua jo aika kauan aikaa, joten onkohan jatkoa enää edes tulossa?
//Huomasin vasta äsken, että tässähän lukikin tämän olevan tauolla, hupsista. Toivottavasti jatkoa on kuitenkin vielä joskus tulossa!:)

Röhkö

  • ***
  • Viestejä: 1 170
  • Oot kuuma.
Vs: The Unique Dream (F/G, K-13) Tauolla
« Vastaus #9 : 03.08.2014 19:45:36 »
Kiitos kommenteista! Mariaxoxo, olin jo ihan unohtanut tämän olemassaolon. Luin tämän itsekin pitkästä aikaa läpi.. ihan kuin olisin uutta tekstiä lukenut. Idea on sen verran kutkuttava, että minun on pakko pian jatkaa tätä. Ihan nolottaa, kun on niin monta ficciä kesken!
Grenadelle ja edwardille myös hatunnosto!

//Satuin löytämään vielä tätä ficiä koskevat muistiinpanot (olin näköjään jo vuosia sitten suunnitellut koko juonikulun, ja yllätti itsenikin), eli toivo jatkosta elää! :]
« Viimeksi muokattu: 05.08.2014 21:02:30 kirjoittanut Röhkö »
Mitä tapahtuu ficissä, jossa päähenkilö kirjoittaa ficciä? Ficcinception, K-15

räiskeperäinen sisulisko

  • kamelikuiskaaja
  • ***
  • Viestejä: 236
Vs: The Unique Dream (F/G, K-13) Tauolla
« Vastaus #10 : 07.08.2014 09:31:43 »
Wow, tämä on kirjoitettu tosi hyvin ja ideakin on hyvä :D

En henkilökohtaisesti pidä ajatuksesta että Fredin kasvot olisivat erilaiset, mutta säilyyhän pisamat, jooko?

Toivottavasti jatkoa tulee, tässä on Sitä Jotain vaikeasti määriteltämättömän ihanaa<3

haryu

  • pRINsessa
  • ***
  • Viestejä: 2 219
  • the gay ships are the yay ships
Vs: The Unique Dream (F/G, K-13) Tauolla
« Vastaus #11 : 13.08.2014 18:20:50 »
Vaikka tämä nyt tauolla onkin, tulen silti kommentoimaan.
Hui mikä idea 0.0 Pelottaa ihan Georgen reaktio.
Kaksoset on niin ihania, huumorintajuisia ja muutenkin tosi IC: itä :)
Anteeksi tällainen pikku tynkäkommentti.. :(
Aa muutamia yhdysaanavirheitä bongasin mutta eivät ne pahaa tehneet :)

-Ways
Myrsky vesilasissa, etten jopa sanoisi. -Biitti