Pikkuruisia angstahtavia sanoja, max. S

[Maya]

Raapaleita, ilmestynyt viisi, uusin: Kävelykeppi

Tänne kerääntyy alhaisten ikärajojen angstaavia raapaleita, koska en viitsi niitä yksitellen ripotella. Ensimmäinen on vanhempaa tuotantoa, joka muuttaa osastomuutoksen vuosi uuteen kotiin, loput ovat uusia. Ainakin näillä näkymin. Kommentteja arvostan.

Disclaimer: J.K Rowling omistaa Potter-universumin ja ansaitsee kaikki saamansa palkkiot. Maya ei hyödy harrastuksestaan muuten kuin iloitsemalla kirjoittamisesta, eikä halua leikellään aiheuttaa vahinkoa kellekään.



Title: Se toinen kaksonen
Author: Maya
Beta: ei
Pairing: ei
Raiting: S
Genre: tuplaraapale
Disclaimer: Potterit kuuluvat J.K Rowlingille
Summary: Olla aina se toinen ja tulla mainituksi vasta ensimmäisen jälkeen. Olla puolet, eikä aina ihan sitäkään.

A/N: Viikottainen raapalehaaste inspiroi taas, viikon 6 aiheena George Weasley.


Se toinen kaksonen

Kun kaksi on yksi ja peilikuvalla kahdet kasvot. Kun sielunkumppani on melkein liian lähellä, eikä kukaan pidä yhtenä. Kun olet aina ’se toinen’, etkä koskaan täysin sinä itse.

George rakasti veljeään enemmän kuin mitään muuta. He tekivät kaiken yhdessä, ymmärsivät toisiaan aina, lopettivat toistensa lauseet. He eivät olisi voineet olla lähempänä yhtä olentoa kahdessa kehossa.

Silti oli hetkiä, joita George inhosi. Kun jonain päivänä hän kuuli liian monen ihmisen puhuvan ’siitä toisesta kaksosesta’. Kun kaikki aina sanoivat ’Fred ja George’. Olla aina se toinen ja tulla mainituksi vasta ensimmäisen jälkeen. Olla puolet, eikä aina ihan sitäkään.

Sitten toinen puolisko oli poissa, ja maailma romahti. Pahat ajatukset tunkivat uniin, muuttivat kaiken painajaiseksi, eivätkä jättäneet rauhaan edes hereillä. Jos ajassa voisi matkustaa, ja virheistä oppia ajoissa, olisi paha karma voitu välttää.

Mitä tehdä, kun kaikki on menetetty? Kun elämäsi on ohi ja jäljellä on enää pelkkä kuori. Kun et pysty muuhun kuin romahtamaan, etkä voi tehdä sitäkään. Kuinka pitkälle velvollisuudentunto voi kantaa ihmisen?

Hänen perheensä ei olisi kestänyt toista menetystä. Joten oli pakko jaksaa. Joskus kulissi petti, joskus kesti, mutta ainakin hän yritti.

Jonain päivänä teeskentely loppuisi, ja hän näkisi taas veljensä. Silloin maailma parantuisi, eikä kukaan voisi enää koskaan erottaa heitä.

[Maya]

Title: Epätoivottu
Author: Maya
Beta: Cattleya<3
Raiting: Sallittu
Pairing: noup
Genre: angst, tuplaraapale
Disclaimer: Potterit kuuluvut J.K Rowlingille
Summary: Hän huusi, vapisi neljällä sorkallaan, ja kaavut tulivat lähemmäksi, sulkivat hänet pieneen komeroon ja jättivät...
 
A/N: Spurttiraapaleen kolmas kierros, toisen päivän teemana sana 'epätoivo'. Lisäksi liitän tämän sataseeni sanalla 018. Musta.


Epätoivottu

Juokse.

Nopeammin.

Juokse.

Hän tunsi keuhkojensa lysähtävän, hengitys vingahteli kylkiluissa,  sydän tykytti voimiensa äärirajoilla. Hengitys kulki puuskina, jotka muuttuivat raskaammiksi jokaisen hengenvedon myötä. Sydämen lyönnit alkoivat hidastua; pumppaavassa lihaksessa ei ollut tarpeeksi voimaa.

Ruumis ymmärsi tilanteen mieltä nopeammin. Huulet avautuivat kauhunhuutoon, ja vasta sitten pakokauhuinen mieli ymmärsi, että pakomatka loppuisi tähän.

Naisen kylmä, ylimielisen pilkkaava katse. ”Luulitko tosissasi, että me rakastimme sinua? Tuollaista limaista, käytöstavatonta, ilkeää, pikkumaista pettymystä. Minä halusin tyttären, kauniin tyttären, joka leikkisi vanhoilla nukeillani, mutta sainkin sinut.”

Lisää kasvoja, pilkattuja hiirulaisia, jotka nousivat nurkistaan ja kohosivat hänen yläpuolelleen valmiina kostamaan jokaisen ilkeän sanan, lyönnit, potkut, kaiken. Ja ystävät, kaikki hänen ystävänsä. Enää he eivät seisseet selän takana, suojanneet selustaa ja pidelleet uhreja. He olivat huomanneet aidan toisella puolella vihreämmän ruohon ja loikanneet sinne. Nauroivat rinta rinnan uhriensa kanssa, kuin eivät olisi koskaan tahtoneet niille mitään pahaa. Ja jättivät hänet yksin...

Lopulta, pahin kaikista, smaragdit tuijottivat häntä, suu virnisti ja puhui: ”Minulla on jotain mitä sinä et voi koskaan saada, koska sinä olet mitätön... kelvoton... säälittävä... etkä pärjännyt edes itseäsi kolme kertaa pienemmälle, et alistanut silloin, kun olisit vielä voinut..."

Hän huusi, vapisi neljällä sorkallaan, ja kaavut tulivat lähemmäksi, sulkivat hänet pieneen komeroon ja jättivät...


Dudley tipahti sängystä.

[Hajothus]

Dudley tipahti sängystä.

Tuo kohta oli paras! Olisin ajatellut että Dudleyn tilalla olisi ollut esim. Draco, mutta ei. Pidän yllätyksistä.

Kivoja pieniä, angstahtavia pätkiä


Hajothus kiittää

[Maya]

Hajothus: Kiitoksia kommentistasi<3 Yllätysten aiheuttaminen on kivaa, ja kun kerran sataseen olen Dursleyt aiheeksi ottanut, niin heistä myös kirjoitan. Ainakin useimmiten^^

Uusi raapale:

Title: Kissapatsas
Author: Maya
Beta: Cattleya-kulta<3
Pairing: et löydä tästä
Raiting: S
Genre: angst, drama, deathfic, tuplaraapale
Warnings: rauhaisa kuolema, muutama veripisara
Disclaimer: Potterit kuuluvat J.K Rowlingille.
Summary: Se istui ikkunalaudalla.

A/N: Spurttiraapaleen neljäs kierros, toisen päivän teemana patsas; tällaista Maya angstaili. Ja vieläpä pari minuuttia myöhässä.


Kissapatsas


Se istui ikkunalaudalla, ylväänä ja hauraana häntä tassujen ympärillä, eikä koskaan liikkunut. Se kesti auringon polttavat säteet, tuulet, sateet ja ukkoset, vaikka sen omistaja ei ollut varma johtuiko kestävyys sen omasta voimasta vaiko siitä, että ikkunalasi suojeli sitä.

Rouva Figgillä oli rutiini. Joka aamu hän nousi ylös auringon kanssa, tassutteli kissatohveleissaan keittiöön ruokkimaan hyviä huomenia naukuvat rakkaansa, täytti vedellä kirkkaan oranssin kastelukannun ja kasteli keittiön ikkunalaudalla asustavan kiinanruusun. Sitten hän nosti ruusun vieressä nököttävän kissapatsaan ja pyyhki hellävaroen sen mustalle päälaelle vuorokauden aikana kerääntyneet pölyhiukkaset.

Musta pää, jota lomittivat valkoiset viirut ja vastikään ilmestyneet punaiset pisarat. Surkea, pienen pieni naukuisu, jonka hauraudessa oli tarpeeksi voimaa kokonaisen ihmissydämen särkemiseen.

”Mirri... Mirri, ei!”

Joskus rouva Figg unohti ajan ja paikan ja istui koko päivän keittiön ikkunalla puhelemassa Mirrilleen. Sellaisina päivinä hänet herätti yleensä kissojen valittava maukuna, kun päivällinen myöhästyi. Silloin hän tarjosi niille keitettyä kalaa ja tilkkasen kermaa, koska muuten ne kulkivat häntä pystyssä häntä huomaamatta ohi. Kerma sai ne kehräämään.

Vihreät viirusilmät sulkeutuivat viimeisen kerran, sanoivat hyvää yötä maailmalle ja aukesivat uudelleen jossain muualla. Velton ruumiin äärellä nuori nainen vannoi, ettei enää koskaan saapuisi eläinlääkärin vastaanotolle.

Uloskäynnin vieressä oli piskuinen ilmoitus: Kissanpentuja hyvään kotiin.

Sunnuntaisin rouva Figg sytytti kynttilän keittiön ikkunalaudalle.

[Maya]

Title: Viimeinen palanen eilistä
Author: Maya
Beta: Cattleya-kulta<3
Pairing: -
Raiting: S
Genre: angst, tunnelmointi, raapale
Warnings: hyvin heikkoa vihjailua huumeiden käyttöön
Disclaimer: Potterit kuuluvat J.K Rowlingille.
Summary: Kun tulevaisuus on kaikki, mitä jää jäljelle.

A/N: Spurttiraapaleeseen keskellä yötä hyvin väsyneenä kirjoitettu pikkuinen. Lopputulos taitaa olla hiukan tulkintaa vaativa, mutta minä kyllä tykkään siitä. Tekstiä oli kiva kirjoittaa, se jollain lailla soljui paikoilleen. Spurtin päivän teemana oli sumu.


Viimeinen palanen eilistä

Savu kohosi kiehkuroina, muodosti usvaisan sumupilven katonrajaan, kyllästi ilmaa raskaalla aromilla. Pakotti ajatukset pois, leijutti ne yksi kerrallaan ulos ikkunasta ja täytti pään estäen uusien piinaajien muodostumisen.

Oli helpompaa unohtaa kuin muistaa, olla ei-kukaan eikä ainoa jäljelle jäänyt, leikkiä ettei huomista ole, jottei tarvitsisi suunnitella loputonta yksinäisyyttä. Ainoana seurana vanha pergamentinpala, joka oli liian vaarallinen säilytettäväksi, liian tärkeä tuhottavaksi: kaikki mitä kelmeistä enää oli jäljellä.

Sitten savu muuttui tukahduttavaksi, syyllisyys nakersi elävältä eikä tekemättä jättäminen ollut enää vaihtoehto.

Eräänä kauniina aamuna Tylypahkan vahtimestari vastaanotti pöllön tuoman kärsineen pergamentinpalan ja kirjeen, joka sälytti vastuun uusille harteille.

Sitten täytyi vain yrittää jatkaa.

[Maya]

Title: Kävelykeppi
Author: Maya
Beta: ei tällä kertaa
Pairing: -
Raiting: S
Genre: angst, lievä violence, raapale
Warnings: lievää väkivaltaa sekä väkivallalla uhkailua
Disclaimer: Potterit kuuluvat J.K Rowlingille.
Summary: Yrittäkööt vielä kiusata hänen kissaansa.

A/N: Rouva Figg alkaa hahmona kiinnostaa enemmän ja enemmän, ehkä teen hänestä joskus jotain pidempääkin. Tätä oli kyllä hivenen kurja kirjoittaa, kun kissaa kohdeltiin kaltoin. Onneksi Figgillä on keinot ilkiöiden varalle<3
 
Spurttiraapale V, päivä kaksi: teräs sekä Viikottainen raapalehaaste, viikko 36: Arabella Figg.


Kävelykeppi

Surkea vinkaisu herätti rouva Figgin pohtimasta päivällis-kaalikeittoa; kaalinkerät tipahtivat ulko-oven eteen ja avaimet jäivät lukkoon roikkumaan, kun vanha nainen juoksi tiheän pensasaidan luokse. Hetken etsimisen jälkeen hänellä oli sylissään keskikokoinen narttukissa, jonka oikea takajalka oli tahmaisen punainen.

"Hei katsokaa, tuolla on sen höperön akan katti. Äidin puutarhaa ei saa sotkea, ajetaan katti pois!"

Rouva Figg tutki varovasti luokkaantunutta jalkaa; pikkuinen haava vuoti hiljakseltaan verta. Hänellä oli aikamoisen hyvä aavistus, kuinka Hattaran oli - taas - käynyt: haavassa oli pienen pieni kiven sirunen.

Haavan parannuttu Figg marssi kauppaan ja osti kävelykepin, jonka kahva oli vahvistettu teräksellä. Yrittäkööt vielä kiusata hänen kissaansa.

[CandyApple]

en mä oikeen tiiä mitä pitäis sanoo...
mut hyviä nää oli..
kiitos..