FMA, Mieleen kaiverrettuja sanoja, ahdingon täyttämiä hetkiä, K-11, 7/7

[Yukimura]

Anteeksi kun kommentti tulee näin myöhään ja näin montaa osaa on jäänyt kommentoimatta. Noh, mä ajattelinkin kommentoida vasta kun tämä on valmis, koska yhtä raapaletta on tosi vaikea kommentoida. Sitten kun tää oli valmis, se kommentoiminen vain jäi. Noh, nyt mä tuun korjaamaan asian, vaikka tuskin saankaan noin pitkää kommenttia kuin Ruskapoika sai.

Mitä perkulesta? Toi Royn kuolema tuli mulle kyllä puskasta. Mä olin ihan sataprosenttisen varma, että tuo mies oli kokoajan Roy. Ei sitten ollutkaan. :< Pyhh. Mä olin ihan varma, että tää oli Jean/Roy -ficci. Kai tää tavallaan olikin, mutta juu. Mä yllätyin tuosta lääkäristä.

Tykkäsin tästä aivan valtavasti ja oon onnellinen siitä, että luin tämän loppuun asti. Komppaan muita kokonaisuudesta, pidin siitä, vaikka loppu tosiaan olikin haikea. Jean on kyllä vahva kun jaksaa jatkaa elämässään eteenpäin ilman Royta.

Kirjoita muuten lisää näitä! Mä olisin valmis lukemaan jos kirjoittelet vielä tällä parituksella jotain.. ^^

Norsuntappaja

[Odo]

Ihanaa kommentti! 

norsuntappaja, kivaa että tulit nyt kommentoimaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö? ja vielä enemmän piristi tietysti se, että olet jopa pitänyt tästä. Vaikka tämä nyt ei Jean/Roytä täysillä ollutkaan, oikeastaan vain Jeanin mielikuvituksessa. Aluksi suunnittelin itseasiassa jopa, että tämä olisi ollut Jean/Royta ihan alusta loppuun, mutta sitten miettiessäni noita aisteja ja erityisesti näköä päätin, että olen julma, eikä Royta enää ole. Ja lopun oli tarkoituskin olla haikea, angst25 osallistuvahan tämä on. ^^

Ja, no en oikein osaa vastata kommenttiisi enää muuta kuin kiitos! Ja lisää Jean/Royta, ihan sellaista oikeaa Jean/Roytakin tulee olemaan. Ainakin vielä 7 fikkiä otp-haasteeseen ja varmasti muutenkin tulee tätä kirjoiteltua. Koska nuo kaksi ovat vain niin ihania hahmoja!