Ehkä velhotkin pitävät jääkiekosta... (K-11) H/D, S/R, G/L, S/H
Kirjoittaja: Böö
Ikäraja: K-11 (
Isilwen muokkasi ikärajaa ja siirsi oikealle osastolle)
Vastuuvapaus: Kaikki paitsi juoni kuuluu Rowlingille
Paritus: Harry ja Draco, Sirius ja Remus, Ginny ja Luna, Severus ja Hermione.
Tyylilaji: Humor, romance, oneshot
Varoitukset: Ruotsi häviää maailmanmestaruuden 1-6
Ihanaa leijonat ihanaa!
Ruotsin lippu liehui sangossa ja huudot täyttivät koko parkkipaikan. Innostuneet ja varmat ihmiset huutelivat ystävilleen ja kohottelivat lasejaan. Parkkipaikka on täynnä autoja ja ihmisiä. Hiljainen poksahdus kuului hiljaisemmalta kujalta, stadionin vierestä. Hiljainen hetki, ja sitten kujalta tuli ihmisiä. Sekalainen joukko ilmestyi kuin tyhjästä paikalle, muttei kukaan kiinnittänyt minkäänlaista huomioita heihin. He olivat kiinnostuneet omasta juttelustaan ja kovaäänisestä vedonlyönnistä toisiaan vastaan.
Sekalainen joukko käveli parkkipaikalle ja jäi seisomaan stadionin eteen.
”Minne nyt? Mennäänkö jo istumaan? Kello on seitsemän, joten meillä on tunti matsin alkuun”, mustahiuksinen poika sanoi vilkaisten kelloonsa.
”Parempi mennä ajoissa”, Remus tokaisi ja kaikki menivät sisään.
Heidän onnekseen, heidän paikkansa oli ihan ensimmäisillä riveillä, joten näkyvyys oli mahtava. Kaikki istuivat omille paikoilleen.
Rivillä kaksi istui: Ron, Ginny, Harry, Fred, George, Luna ja Hermione.
Rivillä kolme: Sirius, Tonks, Remus, Molly ja Arthur.
Kilta oli tullut katsomaan jääkiekon 2011 maailmanmestaruus ottelua: Suomi vastaan Ruotsi.
Koko stadion oli jo täynnä ihmisiä, vaikka ottelun alkuun oli vielä tunti aikaa. Harryn poskella oli räiskyvä suomenlipun kuva ja hänellä oli päällään suomileijona paita. Samoin Fred, George, Sirius ja Luna, olivat suomenjoukkueen väreissä. Ron, Ginny, Remus, Tonks ja Arthur kannattivat Ruotsia. Hermione ja Molly olivat normaaleissa jästivaateissa, eivätkä kannattaneet kumpaakaan joukkuetta. He olivat tulleet mukavaan vain hengen vuoksi. Kumpaakaan ei oikeastaan koko jääkiekko kiinnostanut.
Heidän istumapaikkansa olivat juuri siinä kohtaa, missä Suomin ja Ruotsin fanit vaihtuivat. Heidän oikeallaan Suomi-faneja ja vasemmalla Ruotsi. Hirveä meteli täytti koko stadionin, mutta se ei ollut negatiivista. Iloisia ja leikkimielisiä keskusteluja käytiin siellä sun täällä. Vaikka illan myötä joukko tulisi todennäköisesti kuumenemaan.
”Toivottavasti koko ottelu menee rauhanomaisissa merkeissä”, Hermione huolehti.
”Kun Suomi voittaa!” Harry huusi ja sai kannatusta huutoonsa kaksosilta.
Ron tuhahti ja Ginny näytti kieltään pojalle. ”Ruotsi vie voiton!”
”Unikuvia”, Sirius nauroi.
”Kohta pitäisi tulla pelaajien mielipide voittotilanteesta”, Remus huomautti ja katsoi iso näyttöä.
Kaikki käänsivät katseensa siihen ja siitä tuli ruotsalaispelaajien haastattelu. Siinä oli kaksi ruotsalaispelaajaa, jotka pelasivat X-boksia. Siinä oli suomalainen haastattelija, jonka puhe oli suomeksi, mutta näytöllä oli tekstitys myös ruotsiksi. Molempien kielien tekstit tarvittiin kovan metelin takia. Näytössä oli tekstit myös englanniksi, että muunmaalaisetkin ymmärsivät.
”No, miten ottelu tulee päätymään?” juontaja kysyi pelaajilta ruotsiksi.
”En osaa sanoa lukuja, mutta Ruotsi voittaa”, toinen pelaaja virnisteli.
”No entäs osaatko sinä sanoa lukuja?” juontaja kysyi toiselta pelaajalta.
”4-2 Ruotsille”, pelaaja vastasi ja kiinnitti taas kaiken huomionsa X-boksiin. Juontaja kääntyi TV ruutua päin ja vahvisti. ”4-2 Suomelle.”
Yleinen naurunremakka puhkesi salissa. Ruotsalaiset buuasivat tälle ja haastattelu siirtyi Suomen palaajiin.
***
”Hyvä Granlund!” Fred ja George kiljuivat yhteen ääneen.
”Tee ilmaveivi!” Sirius huusi.
Peli oli 1-0 Ruotsille ja toinen erä oli menossa. Ronin naamalle oli kohonnut omahyväinen virne, siinä vaiheessa kun kiekko osui Suomen verkkoon.
”Suomi voi vielä voittaa helposti. Peli on vasta puolillaan”, Harry muistutti pojalle.
”Tottakai, tottakai”, Ron myönteli virnuillen.
”Potter?”
Harry kääntyi ympäri ja näki vaaleahiuksisen pojan katsovan häntä silmiin.
”Malfoy”, Harry nyökäytti päätään. ”Olet näköjään saanut lapsenvahtilauman”, Harry irvaili, viitaten tummakaapuisiin miehiin hänen takanaan.
”Sinuna pitäisin varasi Potter”, Draco varoitti. ”He ovat helvetinmoisia taistelijoita.” Kuolonsyöjä joukko myhäili ja hymähteli myöntyvästi.
”Eivät he Kiltaa ole voittaneet”, Harry muistutti ja sai Dracon katsomaan joukkoa hänen mukanaan. Muut olivat huomanneet myös tämän sananvaihdon ja jokainen tuijotti jännittyneenä Kuolonsyöjiä. He olisivat valmiit taiteluun hetkenä minä hyvänsä.
”Sehän nähdään”, Draco tuhahti, mutta istui alas yhtä penkkiriviä alemmalle istuimelle. ”Ensin jääkiekko”, Draco sanoi ja katsahti Harryn sinivalkoista lippua. ”Haluan nähdä sinun ilmeesi, kun Ruotsi voittaa Suomen.”
Harry mulkaisi poikaa, muttei voinut olla virnistämättä. ”Mistä lähtien Malfoy on seurannut jästilajia?”
Draco pyöräytti silmiään. ”Turpa kiinni.”
Muutkin Kuolonsyöjät istuutuivat. Heillä oli mustat kaavut, muttei sentään naamioita. Harry tunnisti muutaman; Kalkaros, Lestrange, Malfoy. Kuolonsyöjiä oli Dracon lisäksi vain neljä. Yhtä Harry ei tunnistanut. Mutta kaikki paitsi yksi olivat miehiä. Severus Kalkaros, Rodolphus Lestrange ja Narsissa Malfoy.
”Katsokaa!” Sirius huusi, keskeyttäen toisten ivallisen juttutuokion. Suomalaispelaaja kuljetti kiekon Ruotsin päätyyn. Harhautus, laukaus ja siellä lepää!
Katsomo puhkesi suosionosoituksiin. Fred, George, Sirius ja Harry pomppasivat pystyyn, hurraamaan ja taputtamaan. Kaksosten kova vihellys kiiri salissa muiden vihellysten tavoin. Luna nousi myös taputtamaan.
Harry vilkaisi alempaa riviä ja näki, ettei siellä hurrattu. Katsottuaan tarkemmin, hän huomasi Ruotsin lipun komeilevan Dracon poskessa.
”Kannatatko sinä Ruotsia?” Harry kysyi ihmeissään. Hän ei edes uskonut törmäävänsä puhdassukuisiin velhoihin jästejen jääkiekko ottelussa, saati sitten heidän kannattavan Ruotsia. Voisi luulla, että heillä olisi parempi maku.
”No voittaa se silti Suomen päivänä minä hyvänsä”, Draco irvisti ja kääntyi taas tuhahtaen seuraamaan peliä.
Harry virnisti ja istui takaisin penkilleen. Luna taputti käsiään vielä pari kertaa, ennen kuin istuutui penkille Ginnyn ja Harryn väliin.
”Älä sure”, Luna sanoi hymyillen ja laittoi kätensä Ginnyn reidelle. ”Ruotsilla on vielä hyvä aika voittaa.”
Ginny otti kiinni kädestä ja katsoi tyttöä silmiin. ”En minä sure.”
Hermione katsoi kaksikkoa virnistäen, muttei sanonut mitään. Sen sijaan hän keskittyi tarkkailemaan yhtä penkkiriviä alemmas. Hänen edessään oli Severus. Hänen vieressään joku oli Kuolonsyöjä, jonka nimeä Hermione ei muistanut. Sitten Narsissa, Draco ja reunimmaisena Fredin edessä Rodolphus. Hermione katsoi edessään istuvaa miestä. Hän huomasi, että Kalkaroksen hiukset eivät olleetkaan niin rasvaiset läheltä katsottuna. Hermione nojasi huomaamattaan eteenpäin ja nuuhkaisi ilmaa. Hänen hiuksensa tuoksuivat hennosti mintulta ja laventelilta. Siinä oli myös ripaus pähkinää ja vaniljaa. Kalkaroksen hiukset tuoksuivat lumoavilta. Ei epäilystäkään, ettei professori ollut itse sekoittanut shampoota. Hermione oli oppinut sodan aikana kutsumaan vanhaa professoriaan etunimeltä. Nyt hän oli unohtanut senkin, mutta kyllä se varmasti palaisi mieleen.
”Eikö neiti Granger tiennyt, että toisten tuijottaminen ei ole hyvä käytöstä”, Severus totesi viileästi.
Hermione säpsähti ja nojasi penkkiinsä, punastuen hennosti. ”En tuijottanut.”
Severus tuhahti ja kääntyi ympäri. ”Vaan sinä…?”
Hermione näperteli hiuksiaan. ”Oletko itse tehnyt shampoosi?” Hermione kysyi vaihtaen aihetta.
Severus pyöräytti silmiään liian näkyvälle aiheen vaihdokselle, mutta vastasi silti. ”Kyllä.”
”Mitä se on?” Hermione kysyi rypistäen kulmiaan. ”Haistan mintun, laventelin, pähkinän ja vaniljan.”
Severus katsoi hetken tyttöä arvioivasti. ”Hyvin haistettu. Useimmat huomaavat vain mintun ja laventelin.”
Hermione hymyili sädehtivästi.
”Sinulta jäi huomaamatta ainoastaan kastanjan tuoksu”, Severus huomautti ivallisesti.
Hermione pyöräytti silmiään: Se siitä mukavasta Severuksesta.
Harry katsoi peliä, muttei pystynyt keskittymään. Hänellä oli kova pääkipu. Harry nousi ylös penkiltään ja oli hivuttautumassa pois tunkkaisesta katsomosta. Yhtäkkiä kaksoset pomppasivat ylös ja huusivat. Harry katsoi ympärilleen ja näki puolen stadionista hurraamassa. Hän katsoi pistetaulua, jolla komeili tulos 2-1. Siinä näytettiin kiekon liukumista Ruotsin maaliin, yhä uudestaan hidastettuna.
”Varokaa vähän”, Harry pyysi kaksosilta.
Fred ja George hyppäsivät penkeilleen. ”Älä ole kauaa”, Fred sanoi ja vihelsi pelaajille.
”Muuten jäät paitsi”, George jatkoi ja yhtyi veljensä kannustukseen.
”En, en”, Harry mutisi kaksosille ja ohitti heidät. Harry ohitti myös Ronin ja muutaman muun ihmisen. Hän käveli portaat alas ja paineli ulos koko rakennuksesta. Hän tuli parkkipaikalle ja viileä ilma tulvi häntä vastaan. Harry käveli parkkipaikan poikki ja jäi istumaan nurmikolle, sen sivussa. Harry painoi käsillään ohimojaan, jos se saisi pääkivun häviämään.
”Mitä ihmettä sinä täällä teet?”
Harry käännähti ympäri ja näki Dracon seisovan parin metrin päässä, tölkki kädessään. ”Miltä näyttää?” Harry kysyi ivallisesti.
Draco astui askeleen taaksepäin ja nosti kätensä antautumisen merkiksi. ”En tullut tänne tappelemaan.”
Harry tuhahti. ”Mitä sitten?”
”Juomaan”, Draco sanoi ja kohotti tölkkiään, ottaen siitä kulauksen.
Harry virnisti. ”Sinulla siis on kuin onkin lapsenvahti mukana ja siksi olet täällä juomassa”, Harry arvasi virnuillen.
Draco tuhahti ja hento puna nousi hänen poskilleen. ”Turpa tukkoon.”
Harry nauroi. ”Tiedätkö, tuo on jo toinen kerta tänään, kun käsket minun tukkimaan turpani.”
”Ja sinä et ole tukkinut sitä vieläkään”, Draco sanoi virnistäen ja istui myös nurmikolle. ”Haluatko?” Draco kysyi ja kohotti tölkkiään.
Harry ojensi kätensä ja otti tölkin. Samea neste valui alas hänen kurkustaan ja poltteli vähän. Se maistui silti uskomattoman hyvältä, Harryn pääkipuun. Harry ojensi tölkin takaisin.
Draco napautti sitä taikasauvallaan, kun oli ensin katsonut, ettei kukaan jästi ollut näkemässä. Tölkki täyttyi.
”Tuo taika minun pitää opetella”, Harry mutisi.
Draco virnisti. ”Miksi sinä olet täällä?”
Harry huokaisi ja asettui maamaan selälleen nurmikolle. ”Huono olo. Pääkipeä.”
Draco rypisti kulmiaan.
Harry naurahti Dracon ilmeelle. ”Mitä?”
”Siihen en tiedä loitsua”, Draco mutisi.
Harry virnisti. ”Tiedätkö muka kaikkeen muuhun?”
”Kaikkeen tärkeään”, Draco vastasi virnistäen.
Harry kierähti vatsalleen ja voihkaisi, painaen ohimoitaan. Hän tunsi viileät kädet otsallaan.
”Ei ihme, että sinulla on huono olo. Sinulla on kuumetta”, Draco ilmoitti pojalle.
Harry nousi istumaan. ”Onko?”
Draco nyökkäsi. ”Kohtuullisen paljonkin.”
Harry nosti toista kulmakarvaansa.
”Veikkaisin kolmeakymmentä yhdeksää.”
”Voi kun kiva”, Harry voihkaisi. ”Et sattuisi tietämään siihen loitsua?”
”Itse asiassa tiedän”, Draco virnisti omahyväisenä. ”Sinun pitää pysyä paikoillasi”, Draco kertoi ja osoitti taikasauvallaan poikaa.
Harry rypisti kulmiaan, muttei liikkunut. ”Onko tämä turvallista?”
Draco huokaisi. ”Sinun pitää vain luottaa nyt minuun.”
Harry nyökkäsi ja sulki silmänsä.
Draco mumisi loitsun.
Harryn olo vain huononi käsittämättömän paljon. Harry romahti maahan nelinkontin ja oksensi. Draco piti toisen hiuksia valahtamasta kasvoille. Harry värähti ja nojasi velttona taaksepäin. Draco vetäisi pojan käsivarsilleen ja pyyhki ohuen hikikalvon tämän otsalta.
”Se menee kohta ohi”, Draco tyynnytteli ja silitti pojan hiuksia.
Harry makasi Dracon sylissä hetken, liikkumatta ja silmät kiinni. Harry avasi hitaasti silmänsä.
”Onko jo parempi?” Draco kysyi ja pyyhkäisi kämmenselällään pojan otsaa.
Harry nyökkäsi ja nousi hitaasti istumaan.
”Se loitsu toimii noin. Se saa sinut poistamaan kaikki sairaudet elimistöstäsi, vähän ehkä ikävällä tavalla”, Draco sanoi pahoittelevalla äänensävyllä. ”Mutta kohta sinun pitäisi olla taas kunnossa.”
Harry näytti jo vähemmän kalpealta ja puna oli palannut hänen poskiinsa. ”Kiitos.”
Draco pyöräytti silmiään. ”En tiedä pitäisikö sinun kyllä kiittää minua. Uskon, että tuo äskeinen tuntui aivan helvetilliseltä”, Draco mumisi.
Harry nyökkäsi hennosti, ”Mutta eipä tunnu enää.”
”Miksi sinä muuten autat minua?” Harry kysyi rikkoen hetkellisen hiljaisuuden.
Draco kohautti olkiaan.
Harry virnisti. ”Lapsenvahtisi ei tykkää, jos saa tietää, missä olet ollut”, Harry virnuili.
Draco virnisti myös ja nojautui ihan kiinni toiseen poikaan. ”Tiedän”, Draco sanoi ja suuteli Harrya. Harry vastasi suudelmaan ja painoi toisen pojan nurmikkoa vasten.
”Oletko sinä homo?” Harry kysyi suudelman lomasta.
”Näköjään”, Draco mumisi suudelmaan ja vetäisi toisen pojan paidan pois. Draco katseli Harryn upeita vatsalihaksia himokkaasti ja siirtyi näykkimään tämän kaulaa. Harry vetäisi Draconkin paidan pois.
”Harry!”
Pojat kääntyivät salamanlailla katsomaan huutajaa. Mustahiuksinen mies seisoi parin metrin päässä, tuima ilme kasvoillaan.
”Sirius”, Harry huokaisi.
”Eikö sinulla ollut huono olo?” Sirius kysyi tiukasti ja käveli poikien viereen.
”Oli. Draco paransi minut”, Harry selitti.
Sirius nappasi Harryn paidan nurmikolta ja heitti sen omistajalleen. ”Pue päällesi. Täällä on kuitenkin kohtuun viileä ja sairastut kohta uudestaan”, Sirius sanoi.
Harry puki paidan päälleen ja auttoi Dracoa oman paitansa kanssa.
”Ja nyt teinä tulisin sisälle, koska Suomi johtaa 3-1”, Sirius virnisti ja auttoi Harryn ylös.
Draco nousi myös, mutta katsoi vähän epäilevästi. ”Onkohan minun hyvä tulla sisälle samaan aikaan, kuin teidän?”
Sirius katsoi poikaa arvioivasti. ”Tule vain.”
Draco virnisti ja otti Harrya kädestä. ”Mennään.”
”Rauhoittukaa”, Sirius virnisteli. ”Te suhtaudutte tähän liialla draamalla.”
Harry pyöräytti silmiään. Hän oli oikeasti järjettömän yllättynyt ja onnellinen Siriuksen suhtautumisesta. Mutta sitten hänen mieleensä nousi epäilys. Olikohan Sirius…? Ei, hän voinut olla arvannut tätä.
Kolme miestä käveli takaisin stadionille ja kiipesivät sisään. Lämmin ilma sulki heidät sisään, heti kun he astuivat ovista. He menivät omalle rivilleen ja kaikkien uteliaat silmät kääntyivät katsomaan heitä. Harry ja Draco eivät enää pitäneet toisiaan kädestä, mutta seisoivat lähekkäin. Sirius ei ollut huomaavinaankaan katseita ja istui omalle penkilleen Arthurin ja Remuksen väliin. Harry käveli typertyneeltä näyttävän Ronin ja virnistelevien kaksosten ohi, omalle paikalleen. Draco käveli Rodolpuhksen ohi, omalle paikalleen Harryn edessä. Kukaan Kuolonsyöjistä ei näyttänyt huomaavan Dracon saapumista, paitsi Severus. Hän ei onneksi sanonut mitään.
”Auttoiko raitis ilma?” Luna kysyi Harrylta, mutta näytti katselevat samalla jäälle. Harry ei uskonut Lunan seuraavan oikeasti koko jääkiekkoa.
”Auttoi. Tai no Draco paransi minut”, Harry kertoi tytölle.
”Selvä”, Luna vastasi ja katseli kattoon. ”Koko paikka on täynnä narskuja”, Luna huomautti.
Harry virnisti. ”Enpä huomannut.”
Hermione, joka oli kuullut keskustelun, heitti kysyvän katseen poikaan.
Harry pudisti pienesti päätään.
’Minä haen kahvia. Haluatko?’ Severus muodosti huulillaan Hermionelle. Hermione nyökäytti päätään pienesti ja Severus nousi ylös, lähtien kahvilaa kohti. Koko halli oli jännittyneissä tunnelmissa ja suomalaisten voitonhalu näkyi selvästi.
”Lyödäänkö vetoa, että Suomi voittaa?” Sirius kuiskutti Remuksen korvaan.
Remus kääntyi katsomaan virnuilevaa miestä. ”Mistä?”
”Voittajaa saa antaa häviäjälle rangaistukseksi, jotain mitä haluaa”, Sirius ehdotti.
”Kiinni veti”, Remus virnisti ja puristi toisen miehen kättä. Tonks katsoi näitä kahta mulkaisten ja mutisi jotain lapsellisesta käytöksestä.
Luna otti Ginnyä kädestä kiinni. ”Sinä suret taas.”
Ginny virnisti ilkikurisesti.
Luna hymyili ja kumartui kuiskaamaan Ginnyn korvaan, ”Älä sure.” Luna näykkäisi tytön korvalehteä samalla hellästi.
Ginny virnisti. ”En varmasti sure.”
Severus palasi kaksi kuumaa kahvi kuppia kädessään. Hermione kiitti hiljaa ja otti kahvikupin. Ginny vilkaisi Hermione, muttei sanonut mitään. Hän vain supatti jotain Lunan korvaan. Hermione katsoi kahta ystäväänsä ja virnisti nähdessään heidän pitävän toisiaan kädestä. He taitavat olla vähän enemmän kuin vain kavereita, Hermione ajatteli.
Severus istui alas ja otti kulauksen omasta kahvikupistaan. Hermione epähuomioissaan näpräsi Severuksen hiuksia hellästi. Tyttö pyöritteli niitä sormissaan. Ne olivat silkin pehmeät.
”Sinun pitää antaa minullekin tuota shampoota”, Hermione kuiskasi miehen korvaan.
”Minä voin tulla tuomaan sitä sinulle huomenna”, Severus ehdotti.
”Se on sovittu”, Hermione kuiskasi ja hipaisi miehen poskea.
”Ja maali!” selostajan ääni kaikui salissa. Raikuvat suosionosoitukset Suomen pelaajille.
***
”Ja Suomesta tulee jääkiekon maailmanmestari, upein 6-1 tuloksin, vuonna 2011”, selostaja kuulutti ja Suomi-fanit hurrasivat, taputtivat ja vihelsivät. Koko salin täyttivät hurraahuudot.
”Mennään Draco”, Narsissa sanoi nyrpistäen nenäänsä ja kaikkoontuen pois, voittohälyn turvin. Samoin Rodolphus ja joku muu Kuolonsyöjä kaikkoontuivat. Ron kaikkoontui Arthurin, Mollyn ja Tonksin mukana pois. Remus ei lähtenyt Tonksin mukana, vaan jäi Siriuksen kanssa.
”Mikä on minun rangaistukseni?” Remus kysyi virnuillen.
”Sen saat selville illalla”, Sirius vastasi vihjailevasti ja suuteli miestä.
”Sirius.”
Sirius kääntyi katsomaan taakseen ja näki kummipoikansa.
”Minä tiesin, että sinä olet homo”, Harry totesi. Molemmat purskahtivat nauruun. Remus katsoi kahta miestä hetken epäilevästi.
”Mistä sinä sen tiesit?” Sirius kysyi Harrylta virnistellen.
”Koska muuten sinä olisit aikaisemmin sanonut minulle ja Dracolle jotain muuta, kuin että te vilustutte ilman paitoja”, Harry virnisti.
”Siis mitä?” Remus kysyi ihmeissään.
”Ai niin. Sinä et tiennyt”, Harry sanoi virnuillen. ”Harmi”, poika totesi ja kääntyi ottamaan blondia velhoa kädestä. Harry suuteli Dracoa hellästi huulille.
”Uskon, että nyt on hyvä aika jatkaa siitä, mistä Sirius aikaisemmin keskeytti”, Draco sanoi vihjailevasti ja molemmat pojat kaikkoontuivat pois.
Hermione oli seurannut koko tilanteen ja kääntyi sanomaan Severukselle, ”Oletko huomannut, että kaikki muut ovat homoja?”
Severus katsoi ympärilleen kysyvästi. ”Draco on Potterin pojan kanssa, Siriuksella ja Remuksella on aina kouluajoista asti ollut säätöä ja selvästikin sinun ystäväsi Ginny, tykkää toisesta ystävästäsi Lunasta”, Severus totesi.
Hermione nauroi. ”Kunpa minäkin pystyisin ottamaan sen noin normaalisti.”
”Voin opettaa”, Severus tarjoutui ja hymyili, ojentaen kätensä tytölle.
Hermione hymyili myös ja tarttui käteen, antaen miehen ilmiinnyttää hänet. Ginny ja Luna kaikkoontuivat myös yhdessä, käsi kädessä.
Fred ja George istuivat tuoleillaan, ja olivat katsoneet koko ajan muiden touhuja.
”Mitäs luulet veliseni”, George aloitti.
”Minä luulen, että meidän pitää kirjoittaa tästä kirja”, Fred vastasi virnuillen. ”Kukaan ei tiedä, että me tiedetään.”
Georgekin virnisti. ”Sen kirjan nimeksi voisi tulla…”
”Ihanaa leijonat ihanaa!”
