Title: Sateinen aamu
Author: Needled Laiho
Raiting: S
Genre: Draama
Disclaimer: Hahmot ovat J.K. Rowlingin, juoni omani. En saa tästä rahaa enkä muunlaista hyvitystä.
A/N: Tällainen viime kesänä kirjoitettu pieni Siriuksen ajatusmonologi. Mielestäni sellainen pieni ja hyväntuulinen pätkä.
Osallistuu YT-haasteeseen Zen Cafén kappaleella Sateinen aamu, FF100 sanalla 66. Sade ja Aakkoshaasteeseen kirjaimella S.
Sateinen aamu
Pitkästä aikaa nousen aikaisemmin
kuin ois pakko.
Tahdon olla hereillä silloin kun
elämä muuttuu pitkin vuoden aikaa.
Turha koittaa jäädä menneeseen
Aamuaurinko paistaa sisään ikkunasta, jonka ääressä istun kahvikuppi kourassa. Ulkona paistaa aurinko, ja kevyt kevätsade puhdistaa ilmaa. Sade on tyyntynyt paljon siitä, mitä se oli aikaisemmin. Nyt se laulaa heleää lauluaan osuessaan kevyesti pinnoille. Aamulla heräsin siihen, että kaatosade ryskytti kovaäänisesti kattoa vasten. Tuollainen hento ropina on ihanaa, sen jäljiltä ulkona tuoksuu ihanalta ja maailma näyttää syntyneen uudelleen. Tuntuu oudolta olla perheeni talossa niin, että ei tunnu olevan huolen häivää. Toki asia ei ole näin, minulla on yhä sarjamurhaajan maine ja Voldemort on vapaana, mutta edes pienen hetken saan nauttia tästä rauhasta, joka on vallannut mieleni. Mieleeni tulvii paljon muistoja ajasta Tylypahkassa olosta ja sen jälkeisestä, ennen Jamesin ja Lilyn kuolemaa. Muutosta on nytkin ilmassa, uusi taistelu syttyy piakkoin, mutta sillä ei pidä rasittaa mieltään. Maanpäälläoloaika saattaa tulla loppuunsa kohta, niin miksei saisi nauttia näistä rauhallisista hetkistä?
Kerrankin saattaa
omistaa aikaa aivan pienen hetken;
olla niin kuin joskus ennen
Mutta minkälainen olin silloin ennen?
Paljon avoimempi, paljon luottavaisempi kuin nyt.
Olisi ihanaa olla edes hetken uudelleen se nuori Kelmi, joka opiskeli Tylypahkassa, teki kepposia, nautti elämästään, oli onnellinen. Eli vapaana ilman murhamiehiä perässään. Nautti ystävien seurasta, ystävien, jotka olivat silloin lojaaleita, eivät antaneet aihetta epäillä puheitaan tai vartioida selustaansa. Nyt yksi heistä on poissa, yksi pettänyt luottamuksen ja yksi täällä, lähellä. Azkabaniin joutumisen jälkeen en ole luottanut ihmisiin, ainakaan niin paljoa kuin ennen. Nuorena puhuin paljon avoimemmin muiden kanssa, sekin on tupannut jäämään vähälle.
Minä annan vaikka käteni jos saan teiltä,
anteeksi, mä saan että jouduin muuttumaan,
etten pysty parempaan.
Azkaban muuttaa ihmistä, sille ei voi mitään. Oli vaikeaa elää pystyen ankeuttajien takia muistamaan ainoastaan kaikki riidat, huonot hetket ja huonot muistot ystävistä. Ainoastaan muuttuessani animaagimuotooni pystyin pitämään yllä oikeaa kuvaa ystävistäni. Olen todella pahoillani siitä, että en voi auttaa kiltaa tämän paremmin. Ainoa asia jossa minusta on ollut hyötyä, on se, että nyt killalla on tukikohta. Auttaisin mielelläni paljon enemmän kuin nyt, mutta en pysty, en ennen kuin Peter jää kiinni.
Huokaisen ja lasken kahvikupin pöydälle. Sade on lakannut.
Sateinen aamu.
Pitkästä aikaa nousen aikaisemmin
kuin ois pakko.
// Sca siirsi ikärajan alaotsikosta otsikkoon
