A/N: Elikkäs tämä on toisiks viimeinen luku
ja sitten tulee seuraava osa! Elikkäs arvioikaas nyt miten
olen osannut kirjoittaa pitkän loman jälkeen...
Minsk:Kiitos. En ole itse koskaan ollut kännissä,
joten kiva että siitä tuli sellainen mielikuva.
Itse asiassa vaikka olisinkin ollut kännissä en olisi muistanut mitään
Vohveli: Kiitos. Yritän sitten jatkossa kuvailla yksityiskohtia paremmin.
Siitä Edward/Rosalie jotusta nyt tulikin tällainen mysteeri lukioille
eli sitä voi sitten jäädä miettimään
Niinhän niitä pikkusia asioita hävittää...
Ja nyt vihdoinkin jatkoakin tulee, hyviä lukuhetkiä!
essss Kiitos ja jatkoa on nyt tässä, hyviä lukuhetkiä sinullekkin!
RosalieHale Tarkotuksena oli tehdä hieman poikkeava fikki.
Itse asiassa kaikki fikithän ovat omalla tavallaan erillaisia.
Sini(tiainen) Kiitos!
Claire PotterSiksi minä teinkin tällaisen fikin,
koska Edward on aika ihana persoona.
Esme/Carlislen salasuhteesta tulee lisää
seuraavassa osassa.
Allu-Pallu Samaa mieltä, mutta alusta sain myös hieman innostusta
ja tykkäsin miten kirjassa kuvailtiin kaikkea yms.
Enkä viittinyt kirjoittaa omin sanoin samaa jos kerran
on tuollainen mahdollisuus kopioida parempaa tekstiä
.
Tässä on nyt sitä jatkoa, hyviä lukuhetkiä!
SabSabMinäkin tykkäsin lopusta eniten.
Tässä on nyt sitä jatkoa, hyviä lukuhetkiä!
NaxoneTässä on jatkoa, hyviä lukuhetkiä!
Viides luku: TunteitaEDWARD POVKatsoin vessassa seisovaa Bellaa ja Alicea. Molemmat näyttivät rättiväsyneiltä kuten luultavasti minäkin. Heidän hiuksensa törröttivät eri suuntiin. Katsoin vuoron perään molempia. Alice näytti hämmästyneeltä, mutta Bellan ilmettä oli vaikea tulkita.
”Mitä sinä täällä teet?” kuulin Alicen kysyvän minulta.
”No minä…” aloitin, mutta Bella keskeytti minut.
”Hän varmaan halusi selittää minulle, että olen täysin väärässä ja että en kertoisi sinulle siitä Rosalie jutusta. Sitten hän ei löytänyt minua vaan päätti nukahtaa jollekin sängylle” Bella sanoi nopeasti. En aluksi tajunnut, miksi hän valehteli. Alice katsoi minuun kysyvästi.
”Olin puoli hereillä, joten Bella tietää luultavasti paremmin”, sanoin. Olisin halunnut lisätä: ’ Jos ei ota huomioon sitä, että Bella oli humalassa’. Käännyin ja pyöräytin silmiäni.
”Meillä on muuten neljä tuntia koulun alkuun”, huomautin ja poistuin vessasta.
BPOVKun Edward poistui vessasta katsoin Alicea.
”Taidankin lähteä tästä kotiin, nähdään koulussa”, sanoin lähtien pois vessasta ja huoneesta.
”Toki, mene vain oikealle, rappusia alas ja ovesta ulos!” Alice huikkasi perääni. Kävelin portaille kun kuulin jonkun kävelevän perässäni. Käännyin ja näin Edwardin.
”Aiotko sinä kävellä vai haluatko kyydin kotiin??” Hän kysyi virnistäen.
”Mikä ettei”, mutisin ja ennen kuin huomasinkaan olimme jo ulkona. Taivasta peitti mustat pilvet, eikä tähtiä näkynyt ollenkaan, lisäksi sade olisi voinut alkaa koska vain. Kiiruhdimme Edwardin Volvolle vaikka tunsinkin jo muutaman kylmän pisaran ihollani.
Ajaessa pysyimme vaiti lukuun ottamatta neuvojani miten päästiin perille. Tuijotin ikkunasta ulos. Sade oli alkanut ja ikkunassa oli sadepisaroiden piirtämiä kuvioita. Yksi niistä näytti ihan ruusulta. Ikkunan takaa vilisi puita, joitten latvat heiluivat tuulessa ja kertoivat luultavasti tarinaa, ainakin siltä se kuulosti. En ollut vielä tottunut tällaiseen synkkään ilmastoon, olinhan muuttanut vasta muutama päivä sitten aurinkoisesta Phoenixista, jossa sadetta ei juuri lainkaan nähtykkään.
Avasin ulko-oven ja korviini tulvi Charlien kuorsaus. Hän nukkui sohvalla, luultavasti nukahti odotellessaan minua. Telkkari oli päällä ja siitä tuli parhaillaan jonkin näköinen aikuisten ohjelma (K-18). Hain kaukosäädintä, mutta se olikin Charlien syleilyssä. Menin Tv:n luo ja suljin sen painamal isoa, pyöreää nappia. Lopuksi peittelin isäni tumman sinisellä huovalla ja painoin suukon tuon otsaan.
Olin käynyt harjaamassa hampaani ja nyt olin käppäilemässä takaisin huoneeseeni ruskeat hiukseni sekaisin. Vaihdoin nopeasti vaatteeni silkkiseen, vaaleansiniseen yöpaitaan, laitoin herätyskellon päälle ja pujahdin sänkyyn nukahtaen saman tien pehmeään, lämpimään sänkyyni.
Muutaman tunnin päästä herätyskelloni alkoi piristä ärsyttävällä äänellä. Murahdin ja sammutin sen äkäisenä vetäen peiton sivuun. Tallustelin kylppäriin kipaisten suihkussa. Kiedoin Punaisen pyykkeen ympärilleni ja pesin hampaani lähtien huoneseeni. Kaivoin kaapistani puhtaat vaatteet ja puin ne ylleni eli mustat farkut, valkoisen t-paidan ja harmaan hupparin. Haukottelin makeasti ja kävin viemässä eiliset ”juhla” vaatteeni pyykkikoriin. Löntystelin portaat alas keittiöön nauttimaan aamiaisesta. Otin kaapista kupin ja veitsen siirtyen toiselle kaapille, josta otin rusinoita. Kaadoin rusinoita kuppiin ja hain jääkaapista porkkanan. Olin kaatavinani maitoa kuppiin, porkkana maitotölkin tilalla. Sekoitin kuivat rusinat veitsellä ja aloin popsimaan ”muroja” poskeeni.
”Maistuvatpa nämä murot rusinoilta” Mutisin silmät puoli ummessa ja söin rusinat loppuun. Vein porkkanan takaisin jääkaappiin ja veitsen sekä kupin työnsin mikroon ottaen sitten laukkuni, pistäen kengät jalkaan ja lähtien ulos punaiselle romu autolleni.
Ajoin hiljattain kouluun kuunnellen moottorin jyrinää. Säikähdin kun takaatani kuului tööttäyksiä. Katsahdin sivupeiliin ja näin takanani ajavan hopeisen Volvon ja keltaisen Porschen. Hymähdin pienesti, hekin olivat päättäneet mennä kouluun.
EDWARD POVAjoin Forksin lukion parkkialueelle Bellan punaisen auton vierelle. Nousin ylös autosta ja katsoin muita, Bellaa, Emmettiä ja Alicea vuorotellen, kaikki näyttivät uupuneilta ja ärtyneiltä.
Oli ruokatunti kun olimme istumassa neljästään pöydässä ja syömässä herkkusieni pizzaa. Ruokala kihisi oppilaita ja metelikin oli yltynyt sitä mukaan mitä enemmän pöliseviä oppilaita saapui ruokalan ovesta. Huokaisin ottaen suuhuni palan pizzaa ja pureskellen sitä. Pöydässämme kukaan ei ollut äänessä, edes Emmett, joka useimmiten puhua palpatti.
”Olipa eilen kivat bileet” Emmett sanoi vaisusti ja innottomasti kun vihdoinkin päätti rikkoa hiljaisuuden pöydässämme. Sitä seurasi mutinaa ja sopertelua.
Pöydän ylle ilmestyi musta varjo. Katsahdin ylös ja ennen kuin tajusin Rosalie istui sylissäni toinen käsi rinnallani, jota peitti valkoinen, löysä t-paita ja hänen toinen kätensä pysähtyi kuparin ruskeisiin hiuksiini.
”Mitä nyt Rosalie?” Kysyin väsyneellä ja hieman ärtyneellä äänellä kädet velttoina tuoli molemmin puolin.
”Enkö muka saa istua rakkaani sylissä?” Rosalie kysyi painautuen lähemmäs minua. Olin niin väsynyt etten jaksanut panna vastaan.
”Sinua ei täällä kaivata!” Alice sanoi koroittaen ääntään ja nousemalla pystyyn.
Huomasin sivusilmällä, että Bella katsoi Rosalieta myös hieman ärtyneen oloisesena.
”Rosalie koita ymmärtää minä en pidä sinusta, joten voisitko nytten ystävällisesti poistua” sanoin ärtyneellä äänellä. Sisälläni alkoi tykyttää vihasta. Rosalie ei tehnyt liikettäkään poistuakseen, päinvastoin hän kietoi kätensä kaulani ympäri ja painoi huulensa huulilleni. Minä en vastannut vaan nousin pystyyn tytön jalat valahtaessa maahan, edelleen kiinni minussa ja suudellen minua. Tönäisin Rosalieta rajusti, tuon päästäessä irti ja kaatuen lattialle.
Ruokalassa tuli hiljaista ja kaikki tuijottivat meitä. Rosalien nousi seisomaan ja hetken päästä oli taas tarrannut vyötäröltäni kiinni ja kurottui suutelemaan minua.
”PÄÄSTÄ MINUSTA IRTI JA PAINU-”Aloitin tyrkkätessäni Rosalien taas luotani mutta ennen kuin ehdin sanoa lausetta loppuun, joku painoi kätensä suuni eteen ja alkoi taluttaa minua kädestä pois ruokalasta. Se oli Bella senpä takia en vastustellutkaan sitä. Alice tuli meidän perässämme, mutta Emmett jäi pitämään Rosalieta aloillaan ettei tämä ryntäisi heidän peräänsä.
EMMETT POVTartuin Rosalieta vyötäröltä tytön yrittäessä päästä karkuun.
”PÄÄSTÄ IRTI SENKIN...” Rosalie aloitti muttei näyttänyt keksivän mitään. Aloin taluttamaan tuota pois ruokalasta matikan luokan suuntaan. Meillä molemmilla oli matikkaa mutta eri luokissa. Astuimme ulos rakennuksesta ja suuntasimme toiseen rakennukseen pidellen Rosalieta edelleen vyötärön kohdalta. Tyttö oli sulkenut suunsa ja oli vain kävellyt vierelläni. Vilkaisin Rosalieta sivusilmällä.
Hän on niin kaunis
ja puoleensa vetävä...
Hänellä on täydelliset kasvonpiirteet,
ihan haalea puna poskissaan.
Ihonsa on niin lämmin
ja sileä, ihan niinkuin silkkiä.
Hän tuoksuu hyväntuoksuisilta kukilta
ja tuoreilta mansikoilta... ”Olet kaunein ihminen kenet olen koskaan nähnyt...” Sanoin vahingossa ääneen vaikka tarkoituksena oli sanoa itsekseen. Katsahdin Rosalieta, joka katsoi hieman epäilevästi minuun mutta hymähti sitten posket punehtuen lisää.
”Kiitos...” Rosalien sanoi katsahtaen pois päin pojasta. Sanaakaan sanomatta käännyimme katsomaan toisiamme ja...
...suutelimme. Suutelin Rosalieta intohimoisesti ja samalla hellästi vetäen tätä lähemmäs itseäni. Rosalie taas iskin kyntensä selkääni ja toisen kätensä hän kääri niskaani. Kieleni etsi tytön kieltä ja kohta meidän kielemme kohtasivat.
Hetken päästä irrottauduimme toisistamme ja Rosalie painautuneena kylkeeni lähdimme astelemaan kohti rakennusta ja matematiikan luokkaa.
A/N: Tarkistin tekstin kahdesti, mutta siinä on luultavasti silti virheitä. Emmettin näkemyksestä oli vaikeeta kirjoitta, mutta sen päätätte te onnistuiko vai ei. Tässä ei nyt tapahtunut mitään paitsi lopussa. Ja haen vieläkin vapaaehtoisia betaamaan... Eli jos joku haluaa olla Betana niin laittakoot yksityisviestii asiasta. Kommentteja?
