Title: Jouluinen suudelma mistelin alla sammakkoprinssille
Author: FlowerLadies, eli minä, ja Tiara avusti
Pairing: Uuden sukupolven Scorpius ja Rose.
Raiting: k-11
Disclaimer: J.K.R omistaa hahmot, minä leikin niillä ^^
Summary: ' "Kiitos Scorpius. Ei sinun tarvitsisi." noloutunut tyttö mutisi, mutta kun huomasi että Scorpius vain katsoi nieleskellen paikallaan kattoon järkyttyneenä hänkin käänsi katseensa ylös ja huomasi mistelin, ja siinä samassa heidän katseensa kohtasivat ja Scorpiuksen suusta tulivat varoittamatta sanat:'
A/N: Tälläinen pieni kiireellä kirjoitettu tyhmä riepale. Toivottavasti tykkäätte ja kommentoitte!
"Albus, tiesitkö että serkkusi on aika nätti?" Scorpius töksäytti parhaalle ystävälleen Albus Potterille, jonka vieressä hän nyt istui Rohkelikon pöydässä suuressa salissa.
"Ai Roseko? Joo, kaipa hän on nätti, en ole ikinä ajatellut." Albus vastasi lukiessaan uutta Päivän Profeettaa.
"Eikun ihan totta Al, hän on tosi sievä!" Scorpius parahti ja repäisi lehden toisen käsistä heittäen sen jonkun ekaluokkalaisen päähän.
"No joo joo, on on! Rosie on hyvin hyvin kaunis, kuin maalaus!" Albus tuhahti sarkastisesti ja nousi pöydästä lähtien Scorpius perässään pois salista.
"Höh, älä viitsi Albus, hän ihan totta on kaunis. Siis minun mielestäni. Siis sillälailla!" toinen poika sähähti tarttuen ystäväänsä kädestä.
"Ai siis... sillälailla?" tämä kysyi yllättyneenä ja katsoi toista silmiin.
"Niin niin, juuri sillälailla!" toinen tulkkasi kuin tyhmälle ja pyöräytti silmiään.
"No huh huh! Sitten sinun pitää kertoa se hänelle." Albus sanoi ja vinkkasi silmäänsä jättäen hölmistyneen Scorpiuksen yksin käytävälle, mutta pian hän saavutti Albuksen taas kysyen:
"Mutta mitä jos hän ei pidäkään minusta, tai siis minullahan sattuu olemaan aika suuri maine, ja kaikki luulevat että olen hirveä naistenmies! Mitä jos hän käskee minun painua hevoskotkan lantakasaan, tai jopa hännän alle?"
"Hah, Scorp, sinä
olet naistenmies, eikä Rosie sinua minnekään painuta! Kyllä hän sinulle sammakkoprinssille yhden suukon antaa!" toinen nauroi huvittuneena ja nipisti ystäväänsä poskesta kipeästi, jättäen tämän taas yksin, tällä kertaa pysyvästi, käytävälle.
Ja juuri silloin Scorpius näki punaruskeat hiukset kun tällä hetkellä hänen mielestään maailman kaunein ihminen kääntyi yksin suuren kirjapinon kanssa hänen kanssaan samalle käytävälle.
Ja tottakai kirjapino sortui ja Rose kaatui lattialle kiljahtaen.
Scorpius riensi kuin pelastava ritari konsanaan apuun, eikä Rose voinut peittää hämmästystään kun tämä kysyi oliko hän kunnossa.
"Joo, olen minä." tyttö vastasi ja yritti nousta seisomaan mutta yritys jäi lyhyeen kun hän parahti kivusta saaden pelastajansa säikähtämään pahan päiväisesti.
"Sattuiko sinuun?" hän kysyi huolissaan.
"No tuota.. joo, nilkkaani pakottaa.." tyttö inahti kivun jyskyttäessä hänen oikeassa nilkassaan.
Scorpius riisui Rosen kengän ja sukan, ja katsoi nilkkaa todeten sen turpoavan silmissä, ja nappasi tytön käsivarsilleen, aivan kuin oli pitkään unelmoinut.
"Kiitos Scorpius. Ei sinun tarvitsisi." noloutunut tyttö mutisi, mutta kun huomasi että Scorpius vain katsoi nieleskellen paikallaan kattoon järkyttyneenä hänkin käänsi katseensa ylös ja huomasi mistelin, ja siinä samassa heidän katseensa kohtasivat ja Scorpiuksen suusta tulivat varoittamatta sanat:
"Annatko sinä tälle sammakkoprinssille jouluisen suudelman mistelin alla?"
"Annan." Rose kuiskasi ja vastasi suudelmaan kun poika painoi huulensa hänen huulilleen.
