Ystäväni, ystäväni, S

[Nukkemestari]

alaotsikko: S, PH: Molly ja Brindle (OC), paritukseton, draama, oneshot

Ficin nimi: Ystäväni, ystäväni.
Kirjoittaja: Nukkemestari
Tyylilaji: Draama, oneshot
Ikäraja: K7
Päähenkilöt: Molly ja Brindle (OC)

A/N: Ja jälleen yksi vuosi takana. Kiitän taas sinua Jossujb. On kulunut kaksi vuotta kun piristit päivääni ensimmäisen kerran kommentilla. Kaikkea on sattunut. Voisin hölöttää tässä sinusta vaikka kuinka paljon, mutta a) se kyllästyttäisi muut b) nolostuisit c) ihkutan sua muutenkin liikaa. Joten kirjoitan lyhyesti vain: Olet paras!

FF100 sanalla 035. Kuudes aisti.

Taustatietona: Ficci on itsenäistä jatkumoa ficeilleni Ystäväni, menninkäinen ja Ystäväni, Molly. Brindle on kotitontun ja menninkäisen risteymä, jonka Molly hoiti kuntoon. Olen teorioinut hänen historiaansa, mut ehkä selitän joku toinen kerta…  Hän lupasi Ystäväni, Mollyssa lähtevänsä ja etsivänsä maailman kaikkeuden hienoimman lahjan Mollylle.


Ystäväni, ystäväni
Molly Weasley tiesi jonkun olevan tulossa.
Hän tunsi sen kuudennella aistillaan. Jokin lähestyi. Jokin pieni…

Molly hyppäsi sauvaa heilauttaen pyykkivuoren yli, joka lennähti ylös ja alkoi puhdistua itsekseen Mollyn katsoessa kelloa. Tai siltä se näytti sillä kellossa oli numeroiden sijaan erilaisia tekstejä, kuten ”töissä”, ”vaarassa” tai ”matkalla”. Juuri ”matkalla” kohta kiinnitti hänen huomionsa. Molly taikoi pienen loitsun.

Arthurin, Ginnyn ja muiden perheenjäseniä edustavien viisareiden lisäksi kelloon ilmestyi uusi viisari, joka oli ollut kätkössä sen omistajan pyynnöstä. Molly hymyili. Kyllä naisen vaisto oli kuin olikin oikeassa. Perheenjäsenistä pienisuurin oli tulossa taas kotiin. Mukava nähdä hänet muussakin kuin ”vaarassa”, tietämättä ettei voi tehdä mitään kuin toivoa hyvää.

Brindle oli ollut matkalla jo vuoden. Kyllähän aina välillä käynyt nopealla vierailulla kotonaan Kotikolossa, mutta henkisesti hän tunsi olleensa matkalla jo pitkään.

Kotitontun ja menninkäisen risteymä tuntui olevan monen mielestä parin potkunarvoinen ja alaisempi kuin fletkumato, mutta Mollyn arvoisen lahjan löytäminen oli ollut kaiken sen arvoinen. Ei hän montaa kertaa ollut joutunut potkaistuksi, sillä yleensä hän oli liian nopea tai onnistunut kaikkoontumaan vajannaisilla kotitontun magiallaan turvalliseen paikkaan.

Kerran tosin koira oli juossut hänet kiinni, ja hänen henkensä oli säästynyt vain nahkaa peittävän vahvan muta ja multa kerroksen takia. Hänen makunsa ei olisikaan ollut herkullisimmallaan silloin.

Brindle oli kysellyt ja kuunnellut. Viimein hän oli löytänyt jotain minkä halusi antaa lahjaksi. Brindle kutsui sitä Tähdeksi. Se oli kiiltävä kivi, joka loisti pimeässä. Se, hopeiseen ketjuun kiinnitettynä, tulisi valaisemaan Mollyn tietä. Se koristaisi Mollyä, joka tosin oli Brindlen mielestä kauneimpia ja ehdottomasti hellin hänen näkemänsä nainen.

***

Molly oli aivan sanaton lahjasta ja pystyi vain halaamaan Brindleä koko sydämellään. Sitten hän sanoi vain:
”Hienoin lahja tänään olet sinä, Brindle.”