Nimi: Jäätelöä suupielessä
Kirjoittaja: pihlajanmarja
Ikäraja: S
Tyylilaji: Draamasöpöilyä, onko se edes genre?
Paritus: Remus/Sirius
Tiivistelmä: Kun hän astuu ulos kerrostalon alaovesta, häntä odottaakin Sirius. Siriuksen pitkäksi kasvaneet hiukset rehottavat auki ja hänen virneensä ulottuu korvasta korvaan, kun hän näkee Remuksen. Kesäinen aamupäivä Hyde Parkissa.
A/N: Pitkästä aikaa kirjoitan tätä paritusta, jee. Osallistuu FF10 vol. III:een sanalla 04. Yllätys.
Remus aikoo viettää kokonaisen päivän kirjan kanssa kahdestaan puistossa. Niinpä hän ottaa aamulla mukaansa laukun, jossa on huopa ja kirja, Tom Sawyerin seikkailut. Kun hän astuu ulos kerrostalon alaovesta, häntä odottaakin Sirius. Siriuksen pitkäksi kasvaneet hiukset rehottavat auki ja hänen virneensä ulottuu korvasta korvaan, kun hän näkee Remuksen.
"Vihdoinkin!" hän sanoo ja Remus kurtistaa kulmiaan.
"Vihdoinkin? Miten pitkään olet oikein odottanut minua?"
Sirius vilkuilee ympärilleen, katsoo taivasta ja kohauttaa lopulta olkapäitään.
"En osaa sanoa. Unohdin kelloni kot- Kalmanhanaukiolle."
Remus ei kehtaa esittää lisäkysymyksiä, sillä loppujen lopuksi tärkeintä on se, että Sirius on nyt siinä. Remus on yrittänyt olla ajattelematta Siriusta liikaa, mutta lomaa on kulunut melkein kuukausi ja tädin luona Lontoossa on ollut tylsää. Hänen täytyy myöntää, että hänellä on ollut ikävä Siriusta (enemmän kuin Jamesia ja Peteriä). Remus astuu askeleen eteenpäin ja huomaa vasta nyt, mihin Sirius nojaa.
"Sinä olet alaikäinen, joten on laitonta ajella ympäri Lontoota moottoripyörällä", Remus huomauttaa, vaikka arvelee, että Sirius tietää asian jo. Huomautus saa Siriuksen hymyn leviämään.
"Tiedän sen, Remus", hän sanoo ja taputtaa pyörän kylkeä tyytyväisenä, "mutta en minä tällä moottoripyörällä ajanut. Minä lensin."
Remuksen ilme on varmasti näkemisen arvoinen. Hän haluaisi kysyä, mitä Sirius edes tekee hänen tätinsä asunnon edustalla, mutta hän pelkää liikaa sitä, että Sirius tajuaisikin, että itse asiassa hänen pitäisi olla jossain aivan muualla. Niinpä sen sijaan Remus sanoo:
"Olin menossa puistoon. Tuletko mukaan? Kävellen."
Sirius on hetkessä Remuksen vieressä ja hän halaa Remusta pikaisesti.
"Loistavaa", hän sanoo, eikä Remus voi olla huomaamatta hermostuneisuutta ystävänsä olemuksessa.
Matkan varrella on kioski, josta Remus ostaa heille molemmille jäätelöt. Sirius seuraa suurella mielenkiinnolla kun Remus ojentaa jästirahat jäätelönmyyjälle, mutta unohtaa rahat, kun saa jäätelötötterön käteensä. Sirius syö omaa jäätelöään nopeasti samalla kun he kävelevät, ja on niin keskittynyt syömiseen, että unohtaa jopa puhua.
"Oletpa sinä nälkäinen", Remus huomauttaa. Hän itse syö jäätelöä mahdollisimman hitaasti, nauttii jokaisesta nuolaisusta yhtä paljon.
Sää on mukavan raikas. Vaikka aurinko on pilvessä, lämpö tuntuu Remuksen kasvoilla. Hän pitää tästä päivästä, tästä kävelyretkestä. Autot huristavat ohi ja paljon ihmisiä on liikkeellä, mutta Remus ei välitä muusta kuin Siriuksesta. Hetkinen, ajatteliko hän tosiaankin noin?
"Tämä jäätelö jäädyttää aivoni", hän sanoo hämillään Siriukselle, joka on jo syönyt omansa.
"Minä voin syödä loput siitä sillä aikaa kun sinä sulattelet aivojasi", Sirius vastaa. Hänen olkapäänsä hipoo yhtäkkiä Remuksen omaa. Remus hymyilee ja jatkaa syömistä.
Sirius alkaa puhua taas. Hän puhuu kaikesta ja ei mistään, ja Remuksesta tuntuu, että hän välttelee oikeaa aihetta, sitä, miksi hän on siinä. Hyde Parkissa Remus levittää huopansa erään puun alle nurmikolle ja istuu siihen syömään jäätelönsä loppuun. Sirius istuutuu hänen viereensä. Hän nappaa Remuksen laukusta pilkottavan kirjan itselleen ja alkaa lukea sen takakantta.
"Se on lempikirjani", Remus sanoo.
"Tiedän", Sirius vastaa, nauraen. "Miksi?"
"En tiedä, se vain on. Sinäkin pitäisit siitä. Päähenkilö muistuttaa sinua."
"Ehkä sen takia tämä on lempikirjasi", Sirius sanoo ja katsoo Remusta silmäkulmastaan. Remus on syönyt jäätelön. Sirius istuu lähellä häntä ja näyttää odottavan vastausta.
Remus katselee vähän aikaa ohikulkevia ihmisiä ennen kuin vastaa epäröiden: "Ehkä."
Sirius näyttää oudon ilahtuneelta.
"Sinulla on jäätelöä suupielessä", Sirius sanoo.
"Missä?" Remus kysyy. Yleensä hän osaa syödä siististi, mutta tänään ei olekaan "yleensä", vaan jotain ihan muuta.
Sirius katsoo hänen huuliaan, kallistaa päätään ja sanoo: "Tuossa."
"Näytä nyt", Remus puuskahtaa, ja silloin Sirius nojautuu eteenpäin ja suutelee häntä. Tänään ei ole yleensä, Remus miettii sekavasti ja hänen kätensä eksyvät Siriuksen niskaan, hänen hiuksiinsa. Suudelma on parempaa kuin jäätelö, totta kai. Kun Sirius eroaa hänestä, hän kuiskaa kasvot yhä lähellä Remuksen kasvoja: "Minä karkasin kotoa."
Remus ei tiedä mitä sanoa. Hän sipaisee Siriuksen hiuksia korvan taakse ja kysyy: "Miksi tulit minun luokseni etkä mennyt suoraan Jamesille?"
"Koska halusin nähdä sinut ensin", Sirius vastaa ja näyttää hermostuneelta.
"Vieläkö minulla on jäätelöä naamassa?" Remus kysyy seuraavaksi.
"Tuossa on vielä vähän", Sirius vastaa ja suutelee Remusta uudestaan.