Nimi: Kevätkiima
Kirjoittaja: Vodkamartini
Tyylilaji: Hmm, kahden nuoren miehen välistä keskustelua.
Paritus: Vilahhtaa James/Lily
Ikäraja: K-11
Yhteenveto: Mistä James ja Sirius oikein keskustelevat?
Vastuunvapaus: En omista ketään, vain järjestyksen johon sanoja survoin.
Varoitukset: Tästä ficistä löytyy se pahin, eli V-SANA! Eli lukekoot ken uskaltaa.
A/N: Okei, minulla ei ollut hajuakaan että minne tämän lykkäisin, joten arvalla viisari osoitti Hunajaherttuaan. Jos olen ihan hakoteillä niin eivätköhän modet tämän siirrä.
***
Kirjasto oli lähes autio. En oikeastaan ihmettele, sillä se oli myös hyvin vilpoinen kovien pakkasten aikaan – kuten juuri nyt. Osalla näkemistäni elollisista olennoista oli jopa viitat ja lapaset. Koska itse olin ihan vitun kova jätkä, olin päättänyt tareta hupparilla ja pipolla. Kuljin kohti kirjaston keskellä olevaa pöytärykelmää koska tiesin Siriuksen olevan siellä. Olin luvannut tulla sinne huispausreenien jälkeen. En vain ollut tiennyt että ne kestäisivät pakkasesta, lumesta ja kylmästä viimasta huolimatta tunnin pidempään kuin tavallisesti. Reenien jälkeen pukuhuoneiden suihkuista oli loppunut lämmin vesi kesken kun joukkue yritti saada ruumiinlämpönsä jälleen plussan puolelle.
Kuulin supinaa yhdestä hyllyväliköstä ja huomasin kaksi toisluokkalaista tyttöä jotka kuikuilivat kirjojen välistä hyllyn toiselle puolelle. Nuo identtiset kaksoset olivat olleet jonkin sortin vitsi pulskine vartaloineen ja käkkäräisine hiuksineen jo kouluun tulostaan lähtien. Mutta heidän sen hetkinen puuhansa ainakin kertoi minulle varmasti että Sirius oli vielä paikalla. Hän löytyikin sovitun pöydän äärestä katse kirjassa onnistuen silti näyttämään enemmän nukkuvalta kuin lukevalta. Tummat hiukset peittivät osan kasvoista joten en voinut mennä valalle olivatko hänen silmänsä auki. Hypähdin istumaan hänen eteensä ja laskin jalkani hänen tuolinsa käsinojille. Katsoin hänen kasvojaan joiden ilme oli kuin hän olisi äitinsä hautajaisissa. Tai no jaa, silloin ilme olisi päinvastainen. Parempi varmaan sanoa että minun äitini hautajaisissa. Hän kuitenkin vain tuijotti tummilla silmillään muniani jotka olivat ilmestyneet hänen kirjansa päälle. Polveni vilkuili farkuissa olevasta reiästä. Hiljaisuudessa saatoin erottaa supinan joka kävi edelleen selkäni takana olevan hyllyn takaa.
Istuimme jonkin aikaa vaiti ennen kuin hän viimein rikkoi hiljaisuuden. Hän nosti katseensa munista silmiini ja sanoi:
- Lähdetään James tupakille. Niin me nousimme ja aloitimme päivien vaelluksen ulos kirjastosta. Suurista ikkunoista näki kuinka ulkona oli jo alkanut hämärtää. Lumi pöllysi edelleen viiman mukana.
- Millaista oli reeneissä? Siriuksen katseesta saattoi erottaa pienen häivän katkeruutta. Hän oli loukkaantunut edellisellä viikolla pelatussa ottelussa Puuskupuhia vastaan kun heidän lyöjänsä oli päättänyt että Siriuksen selkä näyttää ryhmyltä. Murtumia siitä ei löytynyt, eikä mitään muutakaan kivun lähdettä. Silti tiesin kysymättäkin sen olevan edelleen hyvin kipeä, joten Sirius oli toistaiseksi ulkona joukkueesta. Korpinkynnen kaksoset kipittivät meistä ohi samalla Siriusta ja minua vilkaisten.
- Pitikö sinun tosiaan kysyä? Luulisi että jo vilkaisu ikkunasta ulos kertoisi aika paljon. Sirius hymähti hieman; - on siellä kuule lämpimämpi kuin täällä, varsinkin kun joutui odottamaan tunnin pidempään. Hän tunki kätensä niskaani ja kylmät sormet saivat kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitikin.
- Hanki lapsi hanskat, tuhahdin ja astuin askeleen kauemmas hänestä. Sirius hymyili pirullista hymyään ja oli jo tunkemassa käsiään farkkujensa taskuun. Hän kuitenkin muutti mielensä ja kaivoi laukustaan kynsikkäät. Tulimme käytävään joka oli autio, ja kuin sanattomasta sopimuksesta avasimme yhden ikkunoista. Kylmä ilma virtasi sisään, mutta onneksi olimme tuulen suhteen suojaisalla puolella linnaa joten lumi tyytyi vain leijailemaan maata kohti. Sirius kaivoi laukkunsa taskusta askin ja tarjosi siitä minulle. Olin reeneissä jälleen kerran luvannut Mayersille että lopettaisin polttamisen, mutta ainahan sitä voi vähän lykätä. Sytytin tupakin ja vedin pikät henkoset. Sirius teki samoin. Hän könysi ikkunalaudalle istumaan venytti yläruumistaan taaksepäin kunnes irvisti. Sitten hänen ryhtinsä lysähti kumaraan.
- James ajattele, kevätkiimat alkavat kohta enkä minä ole siinä kunnossa että voisin osallistua siihen odotusten mukaisesti. Naurahdin ja sanoin: - Kun ottaa huomioon että nyt eletään tammikuuta, niin tuskin ne nyt ihan heti alkaa.
- Merkit ovat ilmassa. Jälleen on yksi ikäryhmä kypsynyt siihen ikään että he vain odottavat sitä raavasta urosta joka tulee ja poraa heidän pari numeroa suuremmiksi. Ja mitä minä teen silloin? Sirius viittilöi hurjasti puheensa lomassa, itse asiassa ihmettelin miten tupakka ei ollut vielä päätynyt hänen kädestään jomman kumman silmään. - Kuljen kumarassa kuin vanha papparainen. Pitkät henkoset. Pidättelin nauruani.
- Mihin sinä edes kevätkiimoja tarvitset kun sinulla on muutenkin yksi joka sormelle? Kysyin virnistäen ja heitin loppuun palaneen tupakin ikkunasta ulos. Sirius katsoi minua hyvin pitkään suoraan silmiin ehkä jopa hivenen järkyttyneenä ennen kuin huokaisi: - Et sinä nyt Sarvihaara tajua. Kun pointti kevät kiimoissa on juuri se, että minun ei tarvitse panna ketään, vaan kaikki panevat minua. Sinun pitäisi ihan oikeasti kokeilla muutakin kuin Lilyä jotta oppisit näkemään kokonaisuuden.
- Luuletko sinä että minusta olisi kokeilemaan muita? Virnistin ja Sirius purskahti nauramaan.
- Sinulla ei varmaan edes seisoisi kenenkään muun kanssa. Hänkin nakkasi tumppinsa ja hypähti alas ikkunalaudalta kivusta irvistäen. – Mutta joo, ehkä se on minunkin näin raihnaisena annettava sijaa nuoremmille.
- Ja väität vielä ettei minulla muka seisoisi.. Pistin ikkunan takaisin säppiin ja lähdimme kulkemaan kohti rohkelikkotornia. Sirius naurahti jollekin ajatukselleen.
- No? Minä kysyin.
- Ei ku vaan mietin että mitäköhän Pomfrey sanoisi jos menisin hänen luokseen ja pyytäisin jotain mikä saisi miehuuden uuteen nousuun.
- Hän varmaan nostaisi hameen korviin. Nauroimme yhdessä ajatukselle ja ainakin minä toivoin etteivät ne korpinkynteläiskaksoset olleet varjostamassa meitä ja kuuntelemassa keskustelua. Sirius vakavoitui meistä ensin.
- Mutta jos totta puhutaan niin ei Pomfrey paha olisi.
Katsoin häntä hivenen tyrmistyneenä.
- Oletko nyt aivan tosissasi? Ettet vain olisi vilustunut siellä kirjastossa?
- Tuskin. Sitä paitsi tarvittaisiin vähintäänkin romanialainen lentokuppa jotta minun makuni alkaisi heittää.
- Mutta siis Pomfrey? En voinut uskoa korviani mutta Sirius näytti vakavalta. Askeleemme olivat hidastuneet.
- James mieti, hän alkaa olla aika elämyksellisessä iässä – minun kannaltani siis. Ajattele millaista olisi harrastaa seksiä sellaisen naisen kanssa joka tasan tietää mitä haluaa eikä epäröi kertoa. Ja hänestä näkee että hän on juuri sellainen nainen. Ja hän on varmasti upea kaikkien niiden kaapujen alla.
Yritin ajatella asiaa siltä kantilta, ja pikku hiljaa se alkoi valjeta. Kyllä, aikuisissa naisissa oli viehätyksensä. Ja kun mietti kuinka Pomfrey aina meitä katsoi, Sirius saattoi olla hyvinkin oikeassa.
- No entä McGarmiwa sitten? Esitin kysymyksen hetken mielijohteesta, mutta kuten arvata saattaa, Siriuksella oli vastaus valmiina, hän pudisti päätään ja sanoi: - Hän ei saa kuin pieniä hiljaisia orgasmeja piilossa peiton alla.
Saavuimme Lihavan leidin eteen ja Sirius sanoi tunnussanan. Astuessamme oleskeluhuoneeseen en voinut olla huomaamatta kuinka moni naispuolinen rohkelikko vilkaisi meitä kuin ohimennen kun kuljimme ohi kohti takan ääressä istuvia Peteriä ja Remusta. Sirius huomasi saman ja kuiskasi niin hiljaa että vain minä kuulin: - Ja sinä väität ettei kevätkiima ole alkanut?
*** A/N2: Jos tänne asti pääsit niin kommentoithan myös : )
