Nimi: Nothing tastes better than feeling thin
Kirjoittaja: M.Chamberlain
Ikäraja: K-11 flawless nosti (syömishäiriötekstin ikäraja väh. K-11)
Paritus/Henkilöt: tyttöjä
Tyylilaji: angst
Yhteenveto : Kun olin pieni, äiti sanoi, että kateelliset haukkuvat. Tai jos haukkuu toista, on itse se.
Varoitukset : teksti pohjautuu oikeastaan täysin syömishäiriöihin, se olkoon varoitukseni.
A/N: Tämä teksti syntyi koulutyön pohjalta, mikä piti tehdä siis syömishäiriöistä. Tässä on siis vähän omia ajatuksia kyseisestä asiasta ja minua ympäröiviä kokemuksia. Kaikille niille, jotka kärsivät syömishäiriöistä: Stay Strong Dears.
p.s otsikko tulee sanonnasta, jonka ainakin Kate Moss niminen malli on todennut.
Nothing tastes better than feeling thin
Minä olen heikkopeikko. Henkisesti lasikeiju, mutta siihen henkiseen se sitten jääkin. +5 kg joka ei lähde minkään tason tahdonvoimalla, edes sellaisella jota minulta ei löydy.
Minä olen hieman liian mukavuudenhaluinen ja metrin verran turhan laiska. Fazerin sininen koko komeudessaan ei ole haaste lainkaan. Joku toteaa järkyttyneenä, ehkä jopa häpeillen syöneensä paketin suklaakeksejä. Se voisi olla minulle tavallinen makea iltapala.
Sitten kun on tultu mässäiltyä niin hävettää. Sormet puristuvat lihan ympärille, niiden omakätisesti syötyjen läskien sekaan. Ei minua kukaan ole koskaan lihavaksi haukkunut, kaikista olen vain naisellisuuden ruumiillistuma. Minä en liho, minä en laihdu. Tasapainoinen 60 kg ja isot luut tuttuna tekosyynä.
Minä naureskelen ja halaan itseäni, kerron kuinka ylpeä olen itsestäni. Kuulutan kovaan ääneen, että minusta olisi kamalaa olla alipainoinen. Kyllä naisella muotoja olla pitää, niinhän se menee.
Ruokalassa katson patterin vieressä istuvia eläviä luurankoja. Niitä tyttöjä, jotka sanovat joka päivä ei. Joilla on tahdonvoimaa näännyttää itsensä nälkään hitaasti, antaen ruumiistaan tulla yhä kevyempiä ja kevyempiä. Ne ovat tyttöjä, joilla koko xs on liian iso ja lautasella on kuiva näkkileipä ja pari salaatinlehteä. Jos sitäkään.
Jos joku heistä vastaa epävarmasti tuijotukseeni, annan katseeni muuttua kylmäksi ja kovaksi. En halua heidän näkevän, kuinka paljon arvostan heitä, joten muunnan ihailuni halveksunnaksi. Säälittäviä anorektikkoja, tuhahdan poikaystävälleni, joka kiertää kätensä muutamaa kokoa liian ison vyötäröni ympärille.
Kun olin pieni, äiti sanoi, että kateelliset haukkuvat. Tai jos haukkuu toista, on itse se. Minä olen säälittävä ja nuo tytöt varmasti halveksuvat minua.
Minun vartaloni on se painajaiskuva, joka olisi todellisena niin paha, että kuula kalloon olisi parempi vaihtoehto.
Kun olen yksin kotona, en kestä katsoa itseäni. Minulla ei ole mitään ylpeilemisen aihetta, vähempikin taatusti riittäisi. Illallisen oksennan ja aamiaisen jätän väliin.
Opettelen sanomaan ei ja toivon parasta.
