Kirjoittaja: Meryl
Ikäraja: K-11 (Epona nosti)
Paritus: Luna/Harry (yksipuolinen), Harry/Ginny
Genre: angst
Yhteenveto: Ginnyllä oli hieno hääpuku ja ihanat, valkoiset korkokengät.
Varoitukset: anoreksia?
A/N: ihme angstia, ei mielestäni kovinkaan onnistunut.
Sadepisarat rapisivat vasten ikkunaa. Luna Lovekiva katsoi peiliin, pyyhkäisi nenänvarttaan pitkin vierivän kyyneleen pois. Maailma itki - Lunan kyyneleet eivät olleet mitään verrattuina pilvien suuriin kyyneliin. Sateessa oli helppo itkeä. Kukaan ei kuullut, kukaan ei tiennyt.
Tyttö heilautti vaaleat hiuksensa pois silmiltään ja mietti mustatukkaista poikaa, joka kenties juuri sillä hetkellä toisti saman liikkeen ihailevan tyttöystävänsä silmien edessä. He kenties suutelivat, poika kiertäisi kätensä tytön kaulaan, kuiskaisi tämän nimeä.
Luna toivoi nimen olevan omansa, vaikka tiesi tasan tarkkaan, kenen nimi oli pojan-joka-elää huulilla. Ginny Weasleyn. Ginnyllä oli kaikki. Hänellä oli molemmat vanhemmat, monta veljeä ja Harry Potter. Ginnyllä oli hieno hääpuku ja ihanat, valkoiset korkokengät.
Lunalla ei ollut kuin kuolleita unelmia.
Päiväkirja oli avonaisena pöydällä. Sen tuhriintuneilla sivuilla oli rivikaupalla omaperäistä käsialaa.
Luna tarttui siihen ja lehteili sitä. Hänen silmiinsä osui 13-vuotiaan tytönhupakon päätön kirjoitus. Se oli täynnä Harrya, sieviä pikku toiveita ja häveliäitä vaatimuksia.
Tyttö paiskasi kirjan kiinni ja heitti sen maahan. Hän ei kestänyt enää muistutusta virheistä, joita oli tehty. Tai sanoista, joita ei oltu koskaan sanottu.
Luna oli kutsuttu Harryn ja Ginnyn ensimmäisiin juhliin. Tuleva morsian, vasta kahdeksantoista, oli hyvin kaunis. Arthur pujotti isällisesti kuunvalkoisen liljan tytön tulipunaisiin laineisiin ja Harry valmisti hänelle omin käsin pienen kukkakimpun. Sitten he suutelivat, aurinko paistoi ja kaikki hymyilivät. Molly pyyhkäisi kyyneliä silmäkulmastaan ja syöksyi halaamaan miestään.
Luna oli nurkassa, retiisit heiluivat hänen korvissaan. Hänellä oli taivaansininen puku, joka leveni lantion kohdalta ja tuskin salli hänen hengittää. Se oli niin kaunis tytön mielestä - kunnes hän näki Ginnyn valkoisen mekon, jonka yläosaa koristivat upeat pitsit. Punahiuksisen korvissa heiluivat aidot timantit, Harryn lahja. Ginny tuli Lunaa kohti, silmät sädehtien ja posket punottaen.
"Eikös olekin ihanaa? Kaikki on niin täydellistä", Ginny oli sanonut. "Kunhan ei vain sataisi!"
"Niin", Luna murahti ja kääntyi toiseen suuntaan. Hän ei halunnut katsoa toisen vasemman käden hoikkaan nimettömään, jota kaunis kihlasormus koristi. Se olisi ollut liian lopullista.
Luna mietti, olisiko hän voinut saada sormuksen, olisiko hän voinut olla Ginnyn tilalla.
Tyttö katsoi peiliin. Sitten hän siirtyi vaa'alle, joka näytti viittäkymmentä viittä kiloa. Luna huokasi ja tutkiskeli vartaloaan. Kylkiluut näkyivät ja posket olivat painuneet kuopalle. Silti hän ei ollut tarpeeksi laiha - päinvastoin.
Ksenofilius koputti oveen.
"Sisään", Luna sanoi hiljaa.
"Toin sinulle teetä", Ksenofilius totesi ja laski kummallisen vänkyräksi vääntyneen, räikeänvihreän teekupin Lunan pöydälle. Sitten hän sulki oven ja Luna kuuli hänen askeleensa portaissa.
Kasvot tuijottivat katosta. Niiden ympärillä oli revitty nauha, jossa luki heikosti "ystävät". Ystävät. Siinä se ongelma oli. Luna ei halunnut Harryn olevan hänen ystävänsä - hän halusi Harryn olevan hänen miehensä.
Tyttö työnsi teen kauemmas. Hän ei söisi muutamaan päivään mitään - hän saavuttaisi ihannepainonsa, neljäkymmentä kolme kiloa.
Ehkäpä Harry huomaisi hänet sitten.