// Alaotsikko: Oneshot, Drama, R/Lavender, R/HG, osallistuu vitutus-haasteeseen
Title: Luulitko että murtuisin?
Author: Eudora Malfoy
Genre: Oneshot, Drama, lievä angst
Pairing: R/Lavender, R/HG
Rating: K11 kiroilun takia
Summary: Otteita Lavenderin päiväkirjasta.
A/N : Eli tämä ficci osallistuu vitutus-haasteeseen Lavenderilla ja voin sanoa, että tämä ficci on tehty tunteella. Enjoy!
28.2.1996
Ron jatkaa edelleen outoa käytöstään. Olen varma, että hän on alkanut kiinnostua Hermionesta. Tämä on ollut pitkään ihastunut Roniin, mutta ei ole itse pannut tikkua ristiin asian suhteen Se on niin rasittavaa, että Hermione saa kaiken valmiiksi pelkällä söpöllä punastelulla. Mitä minä olen oikein tehnyt?! Minä olen käynyt suoraan asiaan! Minä olen avautunut Ronille! Ja silti Hermione on vain hänen suosiossaan. Miksi ihmeessä?!
Huomenna on Ronin syntymäpäivä, olen varautunut siihen hyvin. Hermione on kuitenkin jossain nurkassa viiltelemässä itseään lusikalla, ja kaikki sympatia on hänen puolellaan. Ron on niin sokea! Hän on alkanut jo hieman vältellä minua. Varmaan siksi, ettei Hermionen tarvitse itkeä.
Ron ei ole ollaankaan ajatellut tätä asiaa minun kannaltani. Minä rakastan häntä! Minä olen valmis tappamaan hänen puolestaan, mutta hän ei tietenkään huomaa sitä. Olen alkanut pohtia koko tätä suhdetta. Voiko tämä olla pelkkä kulissi?
Muuten tästä päivästä: tänään oli ilmiintymisen kolmas oppitunti. Edelleenkään ei tapahtunut mitään. En usko, että tulen pääsemään kokeesta läpi. Onneksi Parvati on sentään kannustamassa minua.
2.3.1996
SE SIKA!
Tappelimme tänään Ronin kanssa, hän on alkanut liikkua jälleen Hermionen seurassa. Hän ei edes kertonut minulle, että oli päässyt sairaalasiivestä. Periaatteessa suhteemme on loppunut ja toivotan mahdollisimman surkeata loppu elämää Ronille ja Hermionelle. Ron ei ole kuitenkaan vielä uskaltanut tulla jättämään minut lopullisesti. Miten ihmeessä joku voi olla niin raukkamainen, ettei uskalla tehdä edes sitä?!
Totta kai hän tulee Hermionen kanssa nykyään toimeen, tämähän on niin ihana. Voiko olla säälittävämpää, ettei Hermionelle voi vihoitella, vaikka hän olisi yhtä aikaa viiden ihmisen kanssa!
Siitä tappelusta tarkemmin taas: tappelimme viimeisten tuntien välituntien aikana käytävällä. Ron yritti olla semmoinen hyssyttelijä, ihan kuin se muka pääsisi minua pakoon sillä tavalla! Eihän tämä saanut mitään sanottua, ja tunnin alku pelasti hänet.
Itkeä minä en aio, sen olen päättänyt. Minä en, saatana, itke semmoisen sian takia, joka jättää minut jonkun toisen takia. Ron ei ole kuitenkaan ikinä kunnolla rakastanut minua, hän on käyttänyt minua vain mukavana ajanvietteenä. Ajatteleeko se sika olleenkaan miltä minusta tämä on tuntunut?!
Hermionekin yksi tekopyhäpaska: sanoo vihaavansa Ronia ja kaikkea, mutta kuitenkin päämääränä päästä muhinoimaan hänen kanssaan. Se on niin ihmeellistä, että Ron ei kiinnostanut häntä, ennen kun me aloimme seurustella. Mutta kyllä heti sen jälkeen piti saada tämä itselleen, ehkä joskus sekin aina-kaiken-haluamansa-saanut-kakara saa myös ansionsa mukaan!
A/N : Jos jaksoit lukea tänne asti, jaksat varmasti kommentoidakkin.