Author: MyrsyliuutE_96 (hui, ei mitään järkevää siis)
Beta: -AliceCullen-
Genre: Song&deathfic, angst.. tuota.. ei kai muuta
Ikäraja: k-11
Title: Am I Zombie?
Warnings: Kuolema/murha, angstausta, sivuuttaen syömishäiriö, masennus ja koulukiusaus. Eiköhän siinä ollu kaikki. Älkää lukeko, saattaa nimittäin järkyttää.
A/N: Tällaista angstia taas. Biisinä siis Miserin Zombie. Kommentit ois kivoja. Ei, ne on pakollisia. Hui, tää on sitten ehkä aika karmiva, ainaki betan mukaan. (Laitan tähän lisää kuha keksin)
Am I Zombie?Tavallinen aamu, tavallisen pimeä, tavallistakin tavallisempi pakkasaamu oli alkamassa. Minä tiesin olevani hyvin epätavallinen tässä tavallistakin tavallisemmassa pikkukaupungissa. En ollut nukkunut kunnolla koko yönä, koska pelkäsin. Pelkäsin sitä seuraavaa päivää, jolloin joutuisin taas kärsimään musiikintuntia odotellessa. Kellon näyttäessä seitsemää sallin itseni nousta sängystä ja peseytyä. Jotenkin ajatus siitä, että kaikki olisi hyvin, takertui mieleni sopukoihin, jossa se aiheutti melkein puolikkaan valheen muuttumisen todeksi.
Another head hangs lowly, Child is slowly taken.
And the violence caused such silence, who are we mistaken?Pesin hampaat ja harjasin pitkät, vaaleat hiukseni. Tunsin itseni niin oudoksi. Puin päälleni nopeasti tummat pillifarkut ja laitoin tummansinisen hupparin valkoisen poolokauluksisen paidan päälle. Laitoin vielä tummanvihreä-kirkkaanvihreä-turkoosi-raitaiset säärystimet ja mustat mokkanahkaiset nilkkurit. Meikkasin hillitysti, puuteria, aavistus kuultavaa huulipunaa, hieman sinertävää luomiväriä ja mustaa ripsiväriä. Näytin itsestäni lähes lihavalta ja rumalta. Tupeerasin hieman hiuksiani ja laitoin lakkaa. Laitoin uuden hiuspannankin, mustan jossa oli kangasrusetti.Olin saanut sen lahjaksi. Lähdin pois huoneestani keittiöön.
But you see, it's not me, it's not my family. In your head, in your head they are fighting, with their tanks and their bombs, and their bombs and their guns. In your head, in your head, they are crying.En jaksanut syödä juuri mitään, otin vain banaanin ja lasin maitoa, vaikka äitini nalkutti vieressä, miten en syönyt. Vakuutin syöväni koulussa, vaikka tiesin, ettei hän uskonut. Hän vain päivitteli laihuuttani. Siis minäkö laiha? En pystynyt uskomaan sitä. Siskoni istahti viereeni ja sanoi, kuin lukien ajatukseni:
”Siirry, läski. Mäkin tarvitsen tilaa. Ja sitä paitsi, sä näytätkin ihan
zombilta.”
Lähdin keittiöstä katkerana. Puin nopeasti päälleni mustan pitkän talvitakin, ruskean kaulahuivin ja samanvärisen pipon. Vilkaisin itseäni peilistä. Zombie, se minä tosiaan olin. Laitoin myös tuplalapaset, ja lähdin kävelemään pimeässä kohti koulua.
In your head, in your head, Zombie, zombie, zombie, hey, hey, hey.
What's in your head, in your head, Zombie, zombie, zombie?
Hey, hey, hey, hey, oh, dou, dou, dou, dou, dou...Koululla menin suoraan sisälle, riisuin vaatteeni, ja istahdin seinää vasten nojaten käytävän lattialle. Muita ei ollut vielä tullut, kun otin repustani vihon, johon olin kirjoittanut ja piirtänyt kaikkea melkein viimeisen vuoden ajalta. Vilkaisin puhelintani, johon oli tullut kaksi tekstiviestiä. Ne olivat tulleet ystäviltäni, jotka kumpikin ilmoittivat, etteivät pääsisi kouluun. Toinen heistä oli muistuttanut, että olin laiha. Olin niin järkyttynyt heidän pois jäämisestään, etten kuullut muiden tuloa. Pelkäsin heitä.
”Hui, tytöt, katsokaa, mikä tuolla zombilla on päässään? Ui jui, onko se muka joku panta? Sehän sopii, niin läski kun hän sattuu olemaan”. Teeskentelin kuuroa, vaikka sanat viilsivät kuin veitset, ja he eivät häirinneet minua sen enempää. Jos olisin sanonut jotakin, olisin luultavasti saanut vain turpaani. Ja olimme sentään ylä-asteella, mutta pahasti lapsellisia.
Äitini oli varoittanut minua syömisen poisjättämisestä, mutta en kuunnellut. En katunut sitä siitä huolimatta. En jaksanut, hänhän oli eronnut isästäni vajaan kuukauden aiemmin. Olin mennyt ihan rikki, mutta kukapa minua kuuntelisi. Ja tätä nykyä äitini joi. Joi ja paljon, ja löi, jos toin huonon kokeen. Tästä minun piti vaieta, ilman poikkeuksia. En saanut kertoa kellekään, ja aina hän lupasi lopettaa sen.
Another mother's breaking, heart is taking over.
~~~
Ruokalassa en syönyt juuri mitään, en pystynyt. Tunsin inhoa sitä rasvamäärää kohtaan, en edes juonut mitään. Otin vain pienen määrän salaattia, ja söin siitäkin vain puolet. Kukaan ei huomannut, että nousin lähes koskemattoman tarjottimen kanssa pöydästä.
Kukaan ei huomannut myöskään sitä, miten kävin vessassa ottamassa kaksi tablettia.
~~~
When the violence causes silence, we must be mistaken.Koulupäivä mateli. Olin laskeutumassa verkkaan viimeiseltä tunnilta portaista, kun hän, joka oli aiheuttanut niin paljon pahaa minulle, työnsi minut portaista.
”Uups, vahinko”, hän sanoi niin ivallisesti, että olin vähällä mennä hänen luokseen, mutta en voinut, koska jalkani oli kipeä. Hän lähestyi näyttäen uhkaavalta. Silmistäni, uskoisin, näkyi suora pelko.
“Luulin, että olemme aselevossa” mä sanoin, ja kauhukseni huomasin, että olin lyönyt pääni, ja veri valui hiljaisena norona kasvoilleni ensin sotkien hiukseni.
It's the same old theme since nineteen-sixteen. In your head, in your head they're still fighting.“Ei. Ei me olla, eikä koskaan olla oltukaan. Ja nyt saat maksaa sen, että sait minut naurunalaiseksi silloin!"
Ja hän löi. En pystynyt liikuttamaan mitään ruumiinosaani, olin niin järkyttynyt.
With their tanks and their bombs, and their bombs and their guns.
In your head, in your head, they are dying. Mä tosissani yritin väistellä iskuja, mutta en pystynyt siihen ottamieni tablettien takia. Hän ei edes lyönyt kovaa, mutta tunsin miltei luitteni murtuvan.
Osumakohdat tuntuivat pahalta. Odottelin siinä, verissäni, viimeistä lyöntiä. Hän potkaisi minut lujaa patteriin, ja kieritti minut lähemmäs toisia portaita.
In your head, in your head, zombie, zombie, zombie,Katsoin häntä järkyttyneenä. Tiesin mitä hän aikoi. Tieto satutti mieltäni, ja rukoilin mielessäni, ettei hän tekisi sitä.
Mutta hän teki sen, ja kierin alas portaita.
Se teki kipeää. Ei se, että niskani murtui. Ei se, että olin täysin hänen armoillaan. Vaan se, että hän oikeasti tappoi minut.
Tiedän hänen tulleen ruumiini luokse, ottaen hiuspantani, ja katkaisseen sen. Näky satutti minua. Näin itseni kehoni ulkopuolelta, ja näin, miten hän heitti pannan palaset päälleni, potkaisi ruumistani vielä kerran, ja lähti, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Hey, hey, hey. What's in your head, in your head,
Zombie, zombie, zombie?
Hey, hey, hey, hey, oh, oh, oh,
Oh, oh, oh, oh, hey, oh, ya, ya-a.
