Hymyt tallessa, S, drama, angst, Teddy, Tonks/Remus

[Milgia]

Title: Hymyt tallessa
Characters: Teddy ja taustalla Tonks/Remus
Genre: drama, angst
Rating: S

A/N: Menee myös mukaan FF50/016.Perhe. Tämä on omistettu Rajamatkailijalle ja muille söpöliineille pus <3


Hymyt tallessa

Sinä hetkenä maailmassa ei ollut sotaa, eikä Voldemortia, olivat vain he kaksi ja kaunis kesäpäivä. Käsi kädessä, he olivat kävelyllä puistossa. Remus oli riisunut puvuntakkinsa ja Tonksilla oli kaulassaan kamera.

Tonks piti kameraa heidän edessään ja suuteli Remusta poskelle.  Räpsähdys ja rakastava suudelma oli ikuistettu valokuvaan. Remus kaappasi naisen hyväntuulisena syleilyynsä. Tonksia nauratti, hänen hymynsä sai Remuksenkin hymyilemään. Räpsähdys, molempien hymyt olivat tallessa.

Kahdella valokuvalla oli paikkansa, missä ne olivat sijainneet jo viisi vuotta, ne olivat olleet sängynpäädyssä siitä asti kun Ted oli aloittanut Tylypahkan.

Jokaisena iltana hän katsoi niitä kahta valokuvaa ja toivotti hyvää yötä vanhemmilleen, joita ei ollut koskaan tavannut, joita hän kuitenkin rakasti enemmän kuin mitään muuta. Hiljaa mielessään hän myös kertoi päivän tapahtumat ja sellaiset asiat, joita hän ei uskaltanut isoäidilleen kirjeissä kertoa.

 Jokaisena aamuna, kun hän oli aukaissut meripihkanväriset silmänsä, hän katsoi niitä kahta valokuvaa ja toivotti heille hyvää huomenta, joinakin aamuina sen lisäksi hän pyysi heitä toivottamaan onnea.

Nuo hymyt ja tuo suudelma, ne hän olisi tahtonut nähdä ja tuntea, mutta se ei ollut mahdollista, eikä hän vatvonut sitä. Ajatteli vain syntymäpäivänään ja jouluisin.

Hän oli ylpeä heistä, he olivat olleet taistelijoita, jotka olivat taistelleet hänelle ja muille paremman tulevaisuuden. Turvallisen tulevaisuuden, joka oli täynnä rauhaa ja rakkautta.

[Scaramouche]

Kommenttiterttuilijoista hyvää iltaa!

Pakko tähän alkuun mainita etten yleensä jää kommentoimaan Tonks/Remus-ficcejä (koska Sirius) (paha minä), mutta kun lukiessani huomasin että tää kertoikin niistä Tedin näkökulmasta, niin oli pakko tulla mainitsemaan että Ted ajattelemassa vanhempiaan on ihana. Viistoista vee, voi luoja, ihanaa (takerrun epäolennaisiin kohtiin, sori). Tällaisia ficcejä ei olekaan kovin montaa, tällaisia missä on parituksena Tonks ja Remus mutta ne on kuolleet viistoista vuotta aiemmin. Tai sanotaan nyt että en ainakaan ite ole törmännyt niihin. Pitää yrittää kattoa niitä tästä lähtien.

Jotenkin nuo kuvat oli ihan superihana ajatus, mä näin lukiessa mielessäni ne kuvat ja sen kameran ja ne hymyt ja kaiken, ja se oli ihan ylisöpöä vaikka en kyseisestä parista pidäkään kovin paljoa. Ihanaa miten tuo koko tarina (voiko tätä sanoa tarinaksi? No, teksti) kiertyi kuvien ympärille, eikä niistä tullut sellaista yksityiskohtaa joka jää ilmaan roikkumaan ja sitten kysellään että öö, miten tää tähän liittyi? En tiedä tajusitko, mutta pointti oli se että ne toimi tässä ja kokonaisuudessa loistavasti.

Pienen pieni merkintä siitä että luin, nyt painun nurkkaan häpeämään.

[Zam]

Oi, harvemmin tulee luettua Tonks/Remuksesta tai Tedistä mitään, mutta tämäpä oli ihana.

Kuten Salla jo sanoi, tosi söpö tuo valokuva-idea. Pystyin näkemään silmissäni sen onnen ja ilon ja rakkauden vangittuna kameraan, ja pystyin kuvittelemaan senkin kuinka Ted katseli kuvaa, vanhempiaan joita ei ikinä ollut tavannut, muttei silti jäänyt murehtimaan heidän kuolemaansa vaan oli ylpeä vanhemmistaan. Mielestäni teksti oli varsin hymyilyttävä, vaikka olikin vähän haikea. Kauniilla tavalla.

Mitäs tähän enää lisäämään. Ihana tunnelmallinen ficci, en oikein keksi mitään huonoa sanottavaa. Pieni pieni kommentti tämä oli, mutta kiitän!