Kuiskaus hämärässä tuplaraapale, S, FF10

[lanoliini]

Kirjoittaja: lanoliini
Ikäraja: S
Paritus: ei ole
Genre: angst, drama
Summary: Feeniksin surulaulu oli jo vaiennut, ja Tylypahkan tiluksilla vallitsi kolkko hiljaisuus.
Varoitukset: spoilaa viimeistä Potteria
A/N: Tällainen pieni tuplaraapale tuli kirjoitettua iltahämärissä. Tämä fic kuuluu FF10 sanalla 01. Auringonnousu.




Kuiskaus Hämärässä


Hauta oli kaunis. Mustakaapuinen mies siveli kädellään haudan viileää, valkeaa marmoria. Feeniksin surulaulu oli jo vaiennut, ja Tylypahkan tiluksilla vallitsi kolkko hiljaisuus. Hän pyyhkäisi kättään kaapunsa helmaan. Illalla oli satanut, eivätkä kaikki sadepisarat olleet ehtineet haihtua yön kylmyydessä. Albus Dumbledore, sanat oli kaiverrettu kauniisti pronssiseen laattaan, jonka reunat oli hiottu täydellisen sileiksi. Mies oli seurannut hautajaisia Kielletyn metsän varjoista, voimatta saapua kunnioittamaan vainajan muistoa muiden mukana. Kuolema oli tullut hänen kätensä kautta, se oli ollut Albuksen tahto. Mustakaapuinen tiesi olevansa vain osa suurempaa suunnitelmaa, mutta silti hänen oli vaikea hyväksyä osansa siinä.

Kielletyn metsän yllä näkyi nousevan auringon kajo. Suru viilsi miehen rintaa, hänen olisi lähdettävä pian. Mies ei voinut estää kyyneliä valumasta mustista silmistään ja pienen hetken hän oli huutaa ääneen. Kyyneleet putoilivat sateen kastelemalle marmorille, sekoittuen vesipisaroihin. Hänen käynnistään ei jäisi jälkiä, eikä kukaan saisi tietää hänen käyneen täällä. Mies tiesi, ettei hän olisi saanut vaarantaa kaikkea palaamalla Tylypahkaan, mutta hän ei välittänyt. Viimeinen sota oli pian edessä, eikä hän uskonut enää palaavansa haudalle. Niin paljon asioita jäisi sanomatta. Viimein auringonnousun ensimmäiset säteet osuivat miehen kalpeille kasvoille. Karhea kämmen painui vielä kerran vasten kylmää kiveä ja samassa mies oli poissa. Ilmassa kaikui vain hiljainen kuiskaus.

”Hyvästi.”



***

[lanoliini]

mamohh: Suuret kiitokset palautteestasi Ihana kuulla, että tämä miellytti, vaikka kovin lyhyt teksti onkin.

[supersaana]

Mmm, kaunis. Enpä oo ennen ajatellut Albuksen kuolemaa Sevvien kannalta. Hmh, voi pientä Severusta.
Kannatti mennä kattomaan FF10:n kommentit(:

Geez, Albuksen kuolema järkyttää ja itkettää vieläkin.

-Superi

[Kathy]

Mä itsekin olen miettinyt tuota kaikkea Severuksen kannalta, on niin väärin että kaikki luulee sen olevan pahis vaikkei se ole.

Mutta niin. Teksti oli tosi kaunis, jämähdin lukemaan sitä ja luin loppuun ihan liikuttuneena. En mä osaa enempää sanoa, loistava

[lanoliini]

supersaana: Hihii! Hienoa, että sait uutta ajateltavaa tämän ficin ansiosta. Tuo Albuksen kuolema oli kyllä yksi Potterien kaameimmista kohdista :/

Kathy: Kiitos Kathy! Olin aivan äimän käkenä kun selvisi, ettei Severus ollutkaan pahis. Varmaankin yksi parhaista jutuista kirjasarjassa! Pisti kyllä miettimään silloin Sevvu-parkaa :s

[Julma-Nala]

Oivoi, Severus-raasu Varmaan kamalaa mennä itse tappamansa tyypin haudalle...

*kirjoittajantaitojesi ylistystä*

~Nala~

[Penber]

Ihana. Ihan liiankin ihana! Melkein aloin itkee, ku Albuksen kuolema saa mut joka kerta niin surulliseks.

Tykkäsin tosta sun tavasta kirjottaa Severuksesta, kuitenkaan sanomatta sitä suoraan. Ja sillei ettei siihen tullu mitää ärsyttävää toistoakaan. Se voi joskus olla vaikeeta, jos henkilön nimeä ei käytetä, vaa just noita mies, hän, mustakaapuinen jne.

Juu, mutta siis tykkäsin. Ja hedarin takia en osaa sanoa enempää :D.

[lanoliini]

Kiitos nalinea! Kauhistus miten sinä aina saat minut ihan punastumaan. 

Kiitokset palautteestasi Penber! Ihana kuulla, että pidit.