Ficin nimi: Sateenvarjovarkaaksi
Kirjoittaja: Nukkemestari
Tyylilaji: Ficlet
Ikäraja: S
Fandom: Sherlock Holmes //Säde lisäsi
Paritus: Holmes/Watson
A/N: Kauhea ficcauspuute. Joten tässä joskus aloitettu SH ficletti, josta piti tulla pitempi, mutta keksin sitten pitäväni tästä tämmöisenä enemmän. Omistan vielä Lilianille, olet vaan kiva ihmeine<3
Sateenvarjovarkaaksi
Eräänä kalsean sateisena päivänä kiiruhdin vetisiltä kaduilta pieneen kahvilaan kävelyretkelläni, jolle minun ei olisi selvästikään pitänyt lähteä. Vanhaa sotavammaani oli ikävästi alkanut kolottaa ja pelastauduin kuppilan lämpöön. Vaikka ei tuo hääppöinen kuppila ollut, enkä voisi saada pöytää läheltä takkaakaan. Kovin moni muukin oli selvästi ajatellut kuuman juotavan kahvilassa tekevän terää näin koleana päivänä.
Ripustin sateenvarjoni viereisen tuoli selkämykseen. Jos joku haluaisi liittyä yksinäisen miehen seuraan, niin siirtäisi harmaita pisaroita tippuvaa varjoni mieluusti.
Tilasin kupin teetä, mahdollisimman kuumana, ja sitä siemaillessani vaivuin ajatuksiini. Jokin liikahti vieressäni, mutta liian myöhään tajusin, että ohi kävellyt mies oli napannut sateenvarjoni ja kiiruhti ulos.
Huudahdin ja ryntäsin puoli kuppia teetä jälkeeni jättäen varkaan perään.
Hämmästykseni varas kiiruhti vain muutamat sata metriä eteenpäin, mutta hiljensi vauhtia kuin haluaisi minun saavan hänet kiinni. Hän vinkkasi silmäänsä ja kääntyi kättään heilauttaen ripeästi sivukujalle.
Näin kuinka ensin tipahti nenä. Sitten viikset.
Törkeä sateenvarjovaras kääntyi ja näin jälleen kerran minua naruttaneen Holmesin, joka hymyili leveästi. Miten monesti hän onnistuikin huijaamaan minua. Minua joka luuli ja toivoi olevansa se ainoa henkilö, joka tunsi hänet parhaiten. Mikäli ylipäätään Sherlock Holmesia voi tuntea kunnolla. En henkilökohtaisesti täysin uskonut tähän.
”Holmes… kuinka mukava yllätys. Mutta miksi sinä varastit sateenvarjoni?”
Holmes myhäili ja pilkettä silmäkulmassaan vastasi:
”Pahoittelen kastumistasi.”
Sitten painoi kevyen suudelman huulilleni ja minun vielä pörrätessäni stratosfäärissä totesi menevänsä varjostamaan erästä henkilöä ja tulevansa takaisin toivottavasti ennen kello viiden teetä.
Hän ojensi sateenvarjon takaisin minulle ja katosi.
Katselin vielä hetken hänen peräänsä.
Miksihän hänen täytyy aina tehdä kaikki näin vaikeasti?
Pohdin asiaa vielä hetken, mutta tajusin ajatukseni itsestään selväksi.
Hänhän on Sherlock Holmes.