Hämärä rakkaus
LND
S
Severus/Draco
Aina eka kerta –haaste (Ensimmäiset treffit), UTL3, FF10 (03.Hämärä), FF50 (04.Tunnit)
A/N: Dramaattinen tuplaraapale syntyi kuin tyhjästä, kun hoksasi että FF10:n deadline lähestyy. Rakastan kommentteja
---
Silmäni ovat suljetut. Näen mustaa, mustaa, punaista. Kun avaan silmäni valo paistaa suoraa kohden kasvojani. Hetken näen vain täpliä, harmaita, mustia. On niin hämärää, mutta Severus puristaa käsiäni käsissään. Siinä me istumme kynttilän valossa, ja sormiani kihelmöi vielä pitkään otteen irtoamisen jälkeenkin. Hän on niin kaukana kynttilästä, etten erota hänen kasvonpiirteitään. On niin hämärää.
Nostan leukaani, sipaisen hiuksiani ja melkein sanon ääneen, mitä ajattelen. Severus ei syönyt juuri mitään. Minä söin norsun, ei, kirahvin. Minun on pakko rohkaista Severusta. Hän taitaa olla räjähdyspisteessä.
”Näytät vastustamattoman hyvältä tänään. Sinun ei tarvitsisi kuin sipaista tuon naisen kapeaa reittä, ja hän lähtisi mukaasi.”
”Lähtisi mukaani? Minne?”
”Käytä verratonta älyäsi, ystävä, rakas, vaikka hotelliin.”
Severus katsoo minua haluten sanoa: ”Draco”, voin lukea sen hänen huuliltaan, ”minä haluan vain sinut.” Hän on niin läpinäkyvä, ja minä olen kuin peili. Saatanan peili, joka ei muuta kuin kopioi kaiken jokaista pienen pientä piirtoa myöten. Pimeyden piirto, rakkaus, mitä minä haluan?
Katson, kuinka Severus mittailee naista. Kiinteät, pyöreät rinnat ovat esillä kuin huoralla. Korkokengät ovat hanganneet kantapäät rikki. Pyörittelen päätä mielessäni. Tämänkö takia hän pyysi minut tänne?
”Menehän, hurmuri.” Isken silmää ja hymyilen. Näen, miten Severuksen kasvot kangistuvat yrityksestä pitää punoitus loitolla. Kaikki on vielä niin hämärää.
