Nimi: Äideistä
Kirjoittaja: Onkonälkä
Ikäraja: S
Tyylilaji: Drama
Paritus: Luna/Neville
Haasteet: Kerää kaikki hahmot; Neville, paritusketjuhaaste
Äideistä
Jatkuvasti pyöristyvä vatsa ja vaaleaa puuvillaa. Kaksitoista valkoista lakanaa, joita tuuli heiluttaa kun niitä yrittää ripustaa. Idylli, jossa koen itseni levolliseksi. En ole nähnyt narksuja vuosiin, mutta omenankukkia keväisin, ja sateisia arkiaamuja sitäkin enemmän.
Vauvajuhlat ystävien keskellä, auringonkukkaseppele ja vaaleanvihreällä nauhalla koristeltu vaippakakku. Pihan laidalla valkoinen puutarhakeinu.
"Oletko kuullut hesperideistä?" kysyn puun runkoon nojaavalta aviomieheltäni, joka on saanut raskausaikani viimeisen kuukauden, sekä sitä seuraavat kaksi vapaaksi opettajan virastaan.
"Eivätkö ne ole jotakin myyttisiä olentoja?" hän vastaa hieman epäuskoisin kasvoin.
"Neville, kulta, haluaisin, että tapaat äitini."
Tapasin Nevillen äidin ensimmäistä kertaa vuosi sitten, ja sen takia tiesin hänen ymmärtävän.
Tartun häntä kädestä ja johdatan nurmikon poikki juurikin tuon puutarhakeinun luo. Nuorena väitin äitini kuolleen, kai minä häpesin kertoa, etten ole puhdasverinen ihminen. Äitini on kreikkalainen hesperidinymfi, nimeltään Atha, ihmisen näköinen, ja täysin soluttautunut ihmisten joukkoon, mutta kentaurien lailla ihmisen veroiseksi mielletty hengetär.
En kasvanut äitini kanssa, sillä hän ei halunnut muuttaa isän luokse Englantiin, eikä oikeastaan ymmärtänyt isän mieltymystä harvinaisiin otuksiin. Vietin silti hänen luonaan suurimman osan nuoruuteni kesistä.
"Äiti, haluaisin sinun viimeinkin tapaavan mieheni. Tässä on Neville. Neville, tässä on äitini, Atha."
Sanon lauseen alkuosan äidilleni kreikaksi ja päätän sen osoittaen sanani Nevillelle.
Neville henkäisee epäuskoisena. Äitini hiukset ovat vielä vaaleampaa sävyä, kuin minun, ja iän puolesta jo saaneet ohuen hopeisen kuorrutteen. Kasvojen muoto on paljon kuten minunkin, ja silmät saman väriset.
"Mutta sinähän olet sanonut äitisi olevan.."
"Olen pahoillani, olen valehdellut sinulle."
Äiti hymyilee ja puhuu hiljaisella äänellä nopeaa kreikkaa.
"Äiti sanoo, että on mukava tavata sinut", sanon Nevillelle, joka punastuu hieman ja pyytää minua vastaamaan samoin. Vatsastani poistuu puristava tunne, kun en joudu salaamaan rakkaaltani enää mitään.
"Luna, sinun lapsivetesi!" Neville huudahtaa ja ehkä hätääntyy hieman, eikä hetkeäkään liian aikaisin.
Seuraavana aamuna saan rinnalleni pienen kirkassilmäisen tytön, jonka päälaella on vaalea hiustupsu. Nymfin geeni on loppujen lopuksi melko vahva.
Tyttö saa nimekseen Alithea.
Molempien äitejä kunnioittaen.
