Title: He's all I want, just for me
Author: M.Chamberlain
Genre: Romance, angst ja JOULU.
Pairings: Sirius/Remus (Remus/Tonks) from Harry Potter
Rating: S
Disclaimer: En omista tarinan henkilöitä, ne kuuluvat kaikella kunnioituksella J.K Rowlingille. Tarinan kyllä omistan, mutta en saa siitä mitään maallisia korvauksia eikä tarkoitukseni ole loukata ketään.
Beta: Toistaiseksi word ja minä itse, mutta hakusessa ahkerasti!
A/N: Istuin bussissa ja katselin ikkunoista Tampereella pyörivää joulumenoa tajuten haluavani kirjoittaa jouluaiheista Sirius/Remusta. Suunnittelin koko ficin yhden ajatuksen pohjalle, mutta kyseinen idea ei kuitenkaan mahtunut sopivasti koko tarinaan. No, samapa tuo.
”Remus, oletko miettinyt mitä tekisimme ensimmäisenä yhteisenä joulunamme?” Tonks kysyi aidosti viattomana, mutta lause särähti teetään siemailevan ihmissuden korviin tukahduttavalla tavalla. Vanhempi laski kukkakuvioisen teekupin kädestään varovasti ja syventyi katsomaan sen kylkeä koristavaa lohkeamaa.
Ei Remuksen uusi elämänkumppani tietenkään voinut tietää, kuinka kiduttavalta miehestä tuntui edes ajatella lähestyvää joulua, saati sitten sen viettämistä muuten kuin yksin lukitussa huoneessa. Ihmissusi ei halunnut kertoa toiselle, kuinka hän oli vuosia sitten rakastanut sulloutua ihmisvirtaan ostamaan läheisilleen pieniä lahjoja, raahaten käsipuolessaan kohtaloonsa alistunutta Siriusta.
Remus ei halunnut kerrata, kuinka hän oli myöhemmin joulukuisina iltoina korvannut ostosreissujen muodossa tapahtuneen kidutuksen, nuolemalla piparkakkutaikinan toisen suupielestä. Hän ei halunnut kaivautua Tonksin kanssa saman peiton alle lukemaan hyviä kirjoja kuumat glökimukit kädessä tai puvustaa kuusta muutamilla pienillä persoonallisilla koristeilla.
Remus ei tahtonut herättää henkiin vanhoja perinteitään, eikä synnyttää uusia yhdessä nykyisen naisystävänsä kanssa. Hän oli jo kokenut kaiken kokemisen arvoisen edesmenneen rakastajansa kanssa. Sirius oli näyttänyt hänelle monta niin tukahduttavan onnellista joulua, ettei mikään Tonksin tarjoama voisi olla muuta kuin inhottava muistutus ikävästä. Eikä Remus todellakaan tarvinnut edes yhtä pientä lisäannosta kaipuuta ja katkeruutta jäljellä oleviin päiviinsä. Koko joulussa oli jotain niin Siriusmaista, että Remus oli yliviivannut kalenteristaan kyseisen juhlan loppuelämänsä ajaksi.
Miksi hän olisi vaivautunut, kun kaikista pienistä iloista oli riistetty maku, eikä Siriuksella ollut edes hautaa, jolle viedä kynttilä aattoiltana.
