FMA, Pieniä tarinoita Amestrisista, enint. K-11

[Surunmurhaaja]

// Alaotsikko: raapaleita FMAsta. Ilmestynyt 8 raapaletta.

Disclaimer: Jokaisen tässä ketjussa esiintyvien fullmetal alchemist -raapaleiden hahmot ja maailman omistaa Hiromu Arakawa, en minä.

Ketju kaikenlaisille FMA-raapaleille välillä S - K-11. Ulkoavaruudessa myös ketju K-15/K-18 raapaleille.

Kirjoittaja: Venomous
Beta: -
Ikäraja: sallittu
Paritus: pieni Maes/Gracia
Genre: tuplaraapale, draamaa
Summary: Hän ei ollut kuin vilpittömän iloinen ystävänsä puolesta, joka oli kaiken vuosien varrella tapahtuneen jälkeen toteuttanut unelmansa.

A/N: Clayr ehdotti hääraapaletta... Hihii, pitkästä aikaa tein muuta kuin slahia tai parituksetonta. Menee FF50 sanalla 046 Elämä, fandom10:en ja adventtihaasteeseen sanalla 05 Ystävät.

Ystävän hääonnea

Sinipukuinen eversti vilkutti ystävälleen, joka paremman ilmaisun puutteessa loisti kuin Naantalin aurinko marssiessaan hänen ohitseen matolla. Maes oli niin innoissaan, että melkein unohti liikkua. Kaiken lisäksi Maes ei oikein tiennyt, miten olisi saanut vilkutettua kaikille häntä tervehtiville, joten hän päätyi heiluttelemaan yhtä aikaa käsiään molempiin suuntiin, mikä näytti aika oudolta.

Roy oli iloinen, että oli päässyt livistämään esikunnasta muutaman alaisensa kanssa, jotka olivat myös Maesin ystäviä. Hän toivoi, että olisi voinut vaihtaa asua, mutta sitten hän olisi myöhästynyt ja sitä Roy ei missään nimessä halunnut.

Kirkkourut eivät hellineet koko päivän esikunnan metelissä töitä tehneen everstin korvia, mutta Roy ei välittänyt. Punaiset ja vihreät koristepallot eivät oikein olleet Royn mieleen, mutta hän ei todellakaan välittänyt, ei edes siitä, että aattona hänen olisi pitänyt olla työhuoneessaan viimeistelemässä paperitöitään niiden paljouden takia.

Kaiken sen jälkeen, mitä hän ja Maes olivat kokeneet, heillä oli oikeus olla onnellisia. Hän ei ollut mustasukkainen, kun Maes oli pyytänyt toista tuttuaan bestmannikseen. Roy tiesi olevansa liian kiireinen auttaakseen ystäväänsä kunnolla. Hän ei ollut kuin vilpittömän iloinen ystävänsä puolesta, joka oli kaiken vuosien varrella tapahtuneen jälkeen toteuttanut unelmansa. Jouluhäät.

Roy hymyili, risti sormensa ja toivoi tuon onnen säilyvän ikuisesti, kun Maes sai Gracian suutelun lomassa vilkutettua hänelle mistelinoksan alta.

[Clayr]

Huvjsaa, sepäs oli iloinen ja pirtsakka tarina.. Ää, en osaa kommentoida kuten jo mainitsin.. Tykkäsin juu toki ja ja... Maes oli kovin itseänsä oloinen, aina hymyilevä ja iloinen. Myös se häätunnelma tm. välittyi hyvin vaikka teksti oli lyhyt. Min tyksin min tyksin! (Koska olen hääfriikki)

-C, joka ei edelleenkään osaa kommentoida vaikka pakotetaan

[Surunmurhaaja]

Clayr pien, hyvin sinä osaat kommentoida, kivaa kun vaivauduit liikuttamaan sormiasi sen verran Sen kuuleminen, että hahmot ovat oma itsensä, on aina kivaa.


Kirjoittaja: Venomous
Beta: -
Ikäraja: sallittu
Paritus: ei ole, ficissä esiintyvät Alex, Ed, Roy ja Olivie.
Genre: tuplaraapale, pienimuotoinen angst
Summary: Ilmeisesti pelkät puutteet yhdennäköisyydessä eivät riittäneet.

A/N: Vähän raremmalla hahmolla mennään. Adventtihaasteeseen sanalla 06 sukulaiset ja FF50 sanalla 021 Liian vähän.

Lannistavaa sisaruutta

Vaikka Alex saattoi nauttia intensiivisestä työskentelystä vuorokauden ympäri, hän ei hermostunut loputtomalta tuntuville hyvän joulun toivotuksille. Oli aina mukavaa kuulla sellaiset yksinkertaiset sanat kuin “hyvää joulua, majuri Armstrong.”

Kirjasto ei ehkä ollut joulun alla maailman rauhallisin työskentelypaikka, sillä murhaavimmatkaan työntekijöiden katseet eivät riittäneet vaimentamaan iloisia “hauskaa joulua” -tervehdyksiä. Tavallisesti Alex olisi kyräillyt rauhanhäiritsijöitä paheksuvasti. Nyt hän oli kuitenkin niin rentoutunut, ettei jaksanut välittää vaikka pieni lapsi tapitti häntä silmät selällään. Alex vain hymähti ajatellessaan, että oli varmasti näky kohdata noin neljä kertaa suurempi kaveri. Tai ehkä poika luuli häntä joulupukiksi. Ilman partaa ja lakkia.

“Hyvää joulua, majuri!”

“Veli, ole hiljaa kirjastossa.”

Alex vain mörähti iloisesti. “Hyvää joulua, Alphonse ja Edward.”

“Hyvällä tuulella, vai?” Ed virnisti. “No, ehkä tämä tekee sinut vielä iloisemmaksi.” Ed ojensi hänelle tutunnäköisen, tummanpunaisen paketin. “Mustang käski tuoda sen, kun se tuli esikuntaan eikä kotiisi.”

Se ei tehnyt. Edin ja Alin lähdettyä Alex avasi kulmiaan kurtistaen paketin, joka oli täsmälleen samanlainen kuin hänen siskolleen lähettämänsä paketti.

Käärepaperin avaaminen sai hänet huokaisemaan. Se oli sama paketti.

Ainakaan hän ei polttanut tätä tai repinyt kappaleiksi…

Ilmeisesti pelkät puutteet yhdennäköisyydessä eivät riittäneet. Näköjään myös yhteydenpito oli katkaistava olemattomaksi. Toisinaan, toisinaan Alexin oli hankala ajatella hänen ja Olivien olevan todella sisaruksia.

[Surunmurhaaja]

Kirjoittaja: Venomous
Beta: -
Ikäraja: K-11
Paritus: Ei ole, ficissä esiintyy Scar ja kaksi itse keksimääni henkilöä
Genre: raapale, vihjailua väkivallasta
Summary: Hän ei liiemmin nauttinut pitkistä työpäivistään.

A/N: Tällaista tänään. Adventtihaaste 07 Lahjat, FF50 014 Viholliset. Scar on kiva hahmo <3

Oikeutetusti ansaittua

Parrakas mies huiskutti kättään tervehtimisen merkiksi, ja ostokset laskettiin kadulle kun kuulumisia jäätiin vaihtamaan kovaan ääneen. Iäkkäämpi mies oli hyvällä tuulella. Armeija oli antanut lomaa, ja hän pääsisi kerrankin ajoissa perheensä luo jouluaterialle. Hän ei liiemmin nauttinut pitkistä työpäivistään. Pian nuorempi mies käveli autolleen huutaen  vielä: “Varo Scaria. Se paskiainen tuskin lomailee.”

“Äh, hänet nähtiin viimeksi toisella puolen maata. Ei hänkään joka paikkaan ehdi.”

*

Parrakkaan miehen tuskainen huuto peitti kirkonkellojen kumisevan äänen, joka kutsui ihmisiä lopettamaan työnsä ja nauttimaan juhlapyhästä yhdessä. Scar hymisi tyytyväisenä livahdettuaan läheiselle kujalle.

Hän ei nauttinut juhlapyhistä. Miksi muutkaan saisivat?

Lahjansa hän oli kuitenkin ansainnut.

[Surunmurhaaja]

Kirjoittaja: Venomous
Beta: -
Ikäraja: sallittu
Paritus: ei ole, hahmoina Maes, Roy ja Gracia
Genre: tuplaraapale, draama
Summary: “Ed  ainakin rakasti ruokiani”, Gracia hymyili.

A/N: Ja vaihteeksi itseänikin yllättäen adventtihaasteeseen sanalla 08 Ruoka ja FF50 sanalla 026 Maku...

Ruokailusta ja sen merkityksestä

Raskaan työpäivän päätteeksi ruoan tuoksu oli tuntunut vahvana kadulle asti. Maes oli vilpittömän iloinen Royn tervehtiessä häntä ruokapöydästä Graciaa vastapäätä. Ainakaan hänen ei tarvitsisi nääntyä nälkään odottaessaan.

“Terve”, Maes hihkaisi Roylle. “Kivaa kun pääsit.”

Roy virnisti. “En voinut kieltäytyä kutsusta.”

“Ja ethän sinä voi joulua viettää yksin kotonasi, hyvänen aika”, Maes puuskahti istuessaan Royn viereen. “Et osaa varmaan edes lämmittää ruokaasi kunnolla.”

“Hei!”, Roy murahti. “Olethan sinä nähnyt, kun minä laitan ruokaa. Kyllä se sujuu.”

“Mutta ei niin hyvin kuin Gracialta”, Maes huomautti loihtien kasvoilleen rakastettavimman onnellinen perheenisä -ilmeensä.

“Okei, ei onnistukaan”, Roy nauroi. “Ja sinä laitat todella hyvää ruokaa”, eversti hymyili naiselle.

“Ed  ainakin rakasti ruokiani”, Gracia hymyili. “Harmi, ettei Alphonse voinut koulutuksensa takia edes maistaa.”

“Hmm”, Maes hymähti hyväksyvästi ja tökki ruokaansa kalastaen samaa hernettä yhtäkkiä mietteliäänä. “Koulutus? Minusta se tuntuu vähän oudolta… Eihän ihminen elä ilman ruokaa pitkään.”

“Ei hän ilman ruokaa sentään elä. Pieni ruokavalio kuuluu asiaan”, Roy sanoi äkkiä.

“En oikein usko tuota”, Maes murahti. “En ole kuullutkaan tuollaisesta koulutuksesta. Tiedätkö sinä jotain mitä minä en?”

“Katsokaa, ne ampuvat jo ilotulitusraketteja!” Roy hihkaisi.

Maes pudisti päätään. Eivät raketit Royta kiinnostaneet. Hänen ystävänsä salasi selvästi jotain.
Hän tenttaisi Royta myöhemmin.

Mutta ensin hän söisi vähän piirakkaa.

[Surunmurhaaja]

Kirjoittaja: Venomous
Beta: -
Ikäraja: sallittu
Henkilöt: Maes, Gracia
Genre: raapale, jonkinmoinen pre-angst
Summary: Auttaminen ja hyysääminen oli vain hänellä luonnossa, ei hän tahtonut jäädä ulkopuolelle jos pystyi olemaan millään lailla avuksi.

A/N: Adventtihaasteen sanana 014. Auttaminen. Voi Maes parkaa.

Auttamisen iloa

Maes piti siitä, että sai sekoittaa omankin lusikkansa soppaan ja mennä mukaan asioihin, jotka eivät aina kuuluneet hänelle tippaakaan. Auttaminen ja hyysääminen olivat vain hänellä luonnossa, ei hän tahtonut jäädä ulkopuolelle jos pystyi olemaan millään lailla avuksi.

Joulu kuului hänen lempijuhliinsa. Silloin sai auttaa hyvillä mielin vanhuksia tien yli, pistää kortensa kekoon ruoanlaitossa ja tiputtaa pieniä ja suuria rahasummia keräyslippaisiin. Autettavia tuntui olevan kaikkialla.

“Maes, kulta… Ei sinun tarvitse sahata kuusen jalkoja lyhyemmiksi jotta yltäisin latvaan paremmin”, Gracia huokaisi.

“Mutta minä haluan.”

“Jonain päivänä tuo avuliaisuutesi koituu vielä kohtaloksesi.”

“Sitten kohtaloni on kuolla ihmisiä auttaen”, Maes sanoi ja jatkoi sahaamista.

[Surunmurhaaja]

Kirjoittaja: Venomous
Beta: -
Ikäraja: sallittu
Henkilöt: Roy
Genre: raapale, draama
Summary: Joulukuu teki Royn hulluksi.

A/N: Adventtihaaste 015 Stressi. Roy on Amestrisin viisain hahmo.

Rauha yksillä, joulu kaikilla

Joulukuu teki Royn hulluksi. Silloin ryntäiltiin edestakaisin kaupan ja kodin välillä ostamassa hylly täyteen turhia lahjoja. Silloin soiteltiin isovanhemmille kolmesta omistamastaan keittokirjasta huolimatta, koska oltiin unohdettu se “paras” tapa paistaa kinkku. Joka kodissa siivottiin vaikka kaikkialla oli siistiä ja leivottiin vaikka pakastin ei mennyt enää kiinni.

Se ei ollut Royn mielikuva rauhallisesta ja kiireettömästä joulusta. Se oli hänen mielikuvansa kaaoksesta.

Roy ei aikonut viettää jouluaan niin. Hän ei ollut ikinä viettänyt. Hän istui kotonaan hyvän lasillisen ääressä, luki kirjoja joihin ei ollut ennen aikaa keskittyä ja nautti lomastaan nukkumalla mahdollisimman pitkään.

Se oli hänen idyllinsä, eikä hän kaivannut siihen muuta.

[Surunmurhaaja]

Kirjoittaja: Venomous
Beta: -
Ikäraja: sallittu
Henkilöt: Envy
Genre: raapale, draama
Summary: Envystä ihmiset olivat itse yksiä tonttuja.

A/N: Adventtihaaste 016 Tontut. Tässä syy siihen, miksi pidän Envystä.

Tonttuja kaikki

Envystä oli käsittämätöntä, miten ihmiset näyttivät nauttivan yhdestä juhlasta niin paljon. Jouluna kadut olivat täynnä räikeitä koristeita ja mauttomasti koristeltuja kuusia, kaduilla leijui voimakas lihan ja kasvisten tuoksu ja ihmiset näyttivät olevan tavallista hövelimpiä. Epäitsekkäämpiä.

Se oli outoa. Tavallisesti ihmiset olivat aamuäreitä, riidanhaluisia, tappelivat järjettömistä syistä ja ajattelivat vain omaa etuaan. Ja johonkin aikaan vuodesta se kaikki näytti hävinneen kokonaan.

Mutta eivät ihmiset silloin tippaakaan viisaampia olleet. He tappelivat lahjoista, uskottelivat lapsilleen jonkun joulupukin olevan oikeasti olemassa ja uhkailivat tontuilla, jotka kurkkivat ikkunan takaa jos pennut alkoivat kinastella.

Envystä ihmiset olivat itse yksiä tonttuja. Eivät he olisi ansainneet ainuttakaan lahjaa.