Title: Viikkoja sitten
Author: amorgirl
Rating: S
Fandom: Houkutus
Genre: romance? no jotain tollast en mä tiä
Beta: Kotitonttu
Disclaimer: En saa tästä mitään rahallista korvausta, kaikki kuuluu ihanalle S. Meyerille..
Warnings:
Summary: Se tapahtui viimeksi viikkoja sitten
//Firdilien muokkasi fandomin otsikkoon
Viikkoja sitten.
Viikkoja oli kulunut, mutta nyt vasta huomasin sen. Katselin veljeni Jasperin olemusta. Komea, lihaksikas jäntevä, vaaleat hiukset. Ne hiukset, vaaleat hunajaiset hiukset. Kellään muulla ihmisellä tai oikeastaan vampyyrilla ei voinut olla samanlaisia. Olihan Rosalien hiukset lähellä, muttei riittävän.
''Edward, mitä nyt?'', hän naurahti. Eikä, hän oli huomannut. Olin tainnut unohtua katselemaan häntä. Alice ilmoitti lähtevänsä shoppailemaan ja Rosalie sekä Esme lähti mukaan.Emmett oli metsästämässä ja Carlisle töissä. Olisimme taas kaksin, niin, kaksin. Hän ja minä, niinkuin viimeksikin.
Talo tyhjeni nopeasti, katselimme hetken toisiamme. Kuuntelin hänen ajatuksia ja hän varmaan minun tuntemuksiani.
''Muistat varmaan, että tiedän mitä tunnet.'', hän muistutti.
''Muista, mutta muistathan, että tiedän mitä ajattelet.'', naurahdin.
''Muistan.'', hän hymyili.
''Mutta luulen, että voit arvata mitä ajattelen. Tai ainakin ajattelemme samaa. Siitä on jo viikkoja.'', naurahdin iloisesti.
''Olkkari,keittiö,sun vai mun ja Alicen huone?'', hän heitti.
''Esme ei pitäisi jos rikkoisimme keittiön vanhan tammipöydän, enkä usko, että sohvastakaan olisi iloinen. Teidän huoneessa Alice huomaisi, joten eiköhän mennä minun huoneeseen.'', kerroin ja ryntäsin huoneeseen.
Jasper juoksi perässäni huoneeseen, nopeampi kun olin ja olihan minulla se muutama sekunnin sadas osan etumatka. Jasper kietoi kädet ympärilleni ja veti minut itseensä kiinni, hän painoi silkkiset huulensa huulilleni. Suudelma syventyi pikku hiljaa, niinkuin joka ikinen kerta. Keskeytin tajutessani jotain oleellista. Riistäydyin irti tuosta ihanasta miehestä.
''Alice näkee.'', sain ähkäistyä. En vieläkään ymmärrä minne puhekykyni katoaa tuon kormiahuuvaaman suudelman jälkeen. Satojen vuosien aikana, olen kerennyt suudella monia ihmisiä ja vampyyreja, mutta ehdottomasti paras on Jasper, hän on ja tulee olemaankin.
''Ei anneta sen häirtä.'',hän sanoi, ''eihän se ole aikaisemminkaan meitä estänyt.'', hän jatkoi ja väläytti seksikkäimmän hymynsä.
''Ei niin.'', totesin ja syöksyin takaisn hänen syliin. Kiedoin kädet hänen niskaan ja painoin huulet hänen silkkisille huulille, suudelma syveni ja syveni. Kaikki katkesi taas kun ilmeisesi Carlisle tuli kotiin.
''Moi!'', hän huikkasi ala kerrasta.Vilkaisimme toisiamme hätäisesti, kunnes sain idean. Syöksyin kaapille ja otin shakkilaudan esille, asettelin nappulat satunnan mukaiseen järjestykseen niin, että se näyttäisi kuin sillä olisi pelattu.
''Moi!'', huusimme yhteen ääneen, siirsin nappulaa. Jasper siirsi toista. Huoneen ovea koputettiin. Carlisle astui sisälle.
''Mitäs te?'', hän kysyi.
''Mitäs täs, kunhan pelaillaan.'', vastasin.
''Okei, no minä lähden takaisin töihin, moro.'', hän totesi ja kääntyi lähteäkseen.
''Moro'', Jasper totesi ja katsahti minuun Carlislen poistuttua.
Nousimme seisomaan ja syöksyin hänen luokseen uudelleen.Vaatteita jäi matkalle kulkiessamme kohti mustaa nahka sohvaa. Suutelimme samalla intohimoisesti, lopulta meillä oli päällä enään farkut. Olin juuri avaamassa Jasperin housujen nappia kun ulko-ovi aukesi.
''Morjes!'', Emmettin iloinen huuto kuului alhaalta. Vilkaisimme toisiamme ja syöksyimme keräilemään vaatteita. Kiiruhdimme alakertaan, olohuoneeseen jossa Emmett istuskeli.
''Moro.'', vastasimme.
''Löytyikö mitään?'', kysyin nopeasti.
''Njää, eipä oikeestaan. Miks sun paita on väärin päin?'', hän naurahti. Jasper käski ajatuksissaan keksiä tekosyyn.
''Ai, no hupsista, pitää kai sit kääntää.'', vastasin ja riisuin t-paitani. Jasperin katse kiinnittyi lihaksiini, vinkkasin hänelle silmää ennen kun vedin paidan takaisin päälleni.
