Pics, kiitoksia kommentistasi! <3 Kivaa, että odottelu upposi. ^^ Ja hei, tietenkään todennäköisyyslaskentaa ei voi harjoittaa, jos päähän ei mahdu mitään muuta kuin se sydänkäpynen, sillä jopa Akashin aivotoiminta on vähän sumeaa ihastuneena. <3 Samaa mieltä myös pukuhuoneista! (Ja kyllä Akashinkin jouluun voi vähän suklaata kuulua, jos Kise löytää paketoitavaksi jotain über-terveellistä raakaversiosta, joka maistunee tosi stimuloivalta...
)
***
23.Tiistaina harjoitusten päätteeksi Sanada vaikutti erityisen äreältä. Akashi ei osallistunut varsinaisesti muun joukkueen kanssa spekulointiin siitä, oliko Sanada kenties kovin harmistunut siitä, että joulu oli rakkauden juhla, mutta rakkautta ei jaeltu moisille pölkkypäille. Toisaalta mikään ei estänyt kuuntelemasta puolikorvalla pohdintoja tai olemasta hyvin hiljaa mielessään samaa mieltä niiden kanssa.
Ehkäpä Sanada loppujen lopuksi havaitsi omasta silmäkulmastaan melko hyvin peitetyn ivallisen hymyn, sillä hän suorastaan ärähti Akashille, että oli pitkästä aikaa tämän vuoro jäädä keräilemään huomiokartioita ja sen sellaista. Akashi ei voinut väittää olevansa hirveän pahoillaan kuultuaan, että Kiselle oli määrätty sama kohtalo. Muut lähtivät valumaan kohti pukuhuoneita, kun Akashi ja Kise jäivät vielä saliin tuijottaen hetken aikaa toisiaan aivan kuin odottaen, kumpi ilmaisisi ensin huvittuneisuutensa Sanadan ärtymyksen johdosta.
”No, mikä on sinun kantasi?” Kise kysyi leveästi virnistäen. ”Pitäisikö Sanadankin saada jouluna?” hän tarkensi.
”Eikö se ole ilmiselvää?” Akashi esitti vastakysymyksen. Periaatteessa hänen olisi kai pitänyt torua joukkuetoveriaan siitä, kuinka epäkunnioittavaan sävyyn tämä puhui itse päävalmentajasta, mutta toisaalta Kisen huonoimmatkin vitsit kuulostivat hävettävän huvittavilta, eikä totuuttakaan voinut oikein kieltää.
”Liian. Joka tapauksessa ihmettelen hieman sitä, miksi Sanada otti sinut tällä kertaa hampaisiinsa – ei kyllä sillä, että valittaisin hirveästi”, Kise totesi. Akashi vakuutteli itselleen, ettei ollut punastunut ainakaan kovin näkyvästi sen johdosta, että Kise vaikutti vilpittömän ilahtuneelta syntipukkiseurasta.
”Todennäköisesti nimenomaan siitä, etten kokenut päivän kysymystä edes kommentoimisen arvoisena, vaan liian ilmiselvänä”, Akashi vastasi. Hän ei jaksanut analysoida kovin paljon hypoteesinsa osuvuutta, koska pakkohan sen oli olla hyvä – ainakin Kise naurahti sille.
”Ihme hyypiö”, Kise totesi yhä hilpeänä. ”Joka tapauksessa vissiin tämäkin hanttihomma on ilmeisesti hoidettava”, hän lausui.
”Jos välttämättä tahdot, mutta itse ajattelin lähinnä odotella viitisen minuuttia täällä, kunnes vaikuttaa siltä, että tehtävä voisi olla suoritettu. Jos siivoajat hoitavat tämän yleensäkin, niin mikseivät myös tälläkin kertaa?” Akashi kysyi.
”Minä luulin sinua paljon säntillisemmäksi. Sinähän olet kunnon kapinallinen, Akashicchi.”
”Vain silloin, jos voi olla niin, ettei kenenkään tarvitse tietää.”
”Mutta mitä iloa vastarannankiiskiksi heittäytymisessä on, jos sitä ei tee näkyvästi?” Kise uteli niin vilpittömän tiedonhaluisesti, että Akashin oli pakko puntaroida sanojaan hetken. Totta puhuen hän analysoi muiden käyttäytymismalleja paljon mieluummin kuin omiaan.
”Ei kai kukaan tahdo tehdä turhaan mitään, jos sen voi vain välttää?” hän kysyi lopulta. ”Toisaalta on myös mielekästä näyttää tunnolliselta ulospäin, koska kukaan ei koskaan epäile asioiden välttelyä tai suoranaista vastuun karttamista.”
”Siinä on kyllä kieltämättä perää. Tuota taktiikkaa voisi harkita, jos joskus elämässä sattuu sellaiseen ympäristöön, jossa ei oleteta jo valmiiksi edesvastuuttomaksi”, Kise tuumi jopa hieman mietteliäänä. ”Joka tapauksessa, eiköhän suunnilleen viitisen minuuttia ole kulunut?”
”Täsmälleen”, Akashi oikaisi vilkaistuaan kelloa.
”Hienoa. Sitten vain pukuhuoneeseen nautiskelemaan muiden kanssa tiukasta väännöstä liittyen Sanadan rakkauselämään”, Kise tokaisi. Ihan kenelle tahansa toiselle Akashi olisi varmaan todennut ivalliseen sävyyn, että tuskin malttoi odottaa. Pukuhuonekeskustelut eivät olleet hänen suosikkejaan, koska jos ne eivät käsitelleet rintoja, käsittelivät ne jotain vyönalaista – Sanadan vyönalainen elämä puolestaan vaikutti jopa hieman ällöttävältä.
Akashilla oli kuitenkin lievästi ilmaistuna oma pehmeä kohtansa Kisen osalta, joten hän tyytyi hymähtämään. Sillä hetkellä hän myös tiedosti ymmärtäneensä lämpimien tunteiden syvimmän olemuksen, koska niiden täytyi olla todellisia, jos oli valmis sietämään jopa kamalia pukuhuonekeskusteluja toisen vuoksi.
