Kirjoittaja Aihe: Kaivurinkuljettaja, S || FF100 | Vernon/Petunia + Dudley/OC | one-shot  (Luettu 2686 kertaa)

Maya

  • Slytherclaw
  • ***
  • Viestejä: 175
  • Väsynyt
    • Rikotun lupauksen sirpaleet
Disclaimer: Potter-maailma kuuluu J.K Rowlingille.

Title: Kaivurinkuljettaja
Author: Maya
Beta: Cattleya
Rating: Sallittu
Pairing: Vernon/Petunia + Dudley/OC (Sarah)
Genre: draama, one-shot
Summary: ”Musta tulee itona kaivulin kuluttaja.”

A/N: Sataseen (aiheena Dursleyn suku) sana 086. Valinnat. Teksti on eräänlainen spin-off pitkälle jatkotarinalleni Noitalapselle, mutta sen voi aivan hyvin lukea omana kokonaisuutenaan. Nauttikaahan=)


Kaivurinkuljettaja

Vanhemmat haluavat nähdä lapsessaan itsensä. He tietenkin vakuuttavat, että lapsen on tehtävä kaikki valinnat ja virheet itse – suurin osa antaa lasten elää itse elämänsä, vaikka se sattuukin – mutta jokaisen vanhemman sisällä elää pieni, itsepäisen hyväntahtoinen osa, joka haluaa vain lapsen parasta ja tekee toimissaan karhunpalveluksen. Vanhemmat osaavat olla myös uskomattoman sokeita omille lapsilleen. Oman itsensä haluaa nähdä lapsessaan, saada edes pienen todistuksen siitä, että minusta jää kuoleman jälkeen jotain tänne pallolle. Vaikka sitten vain lapseni tavoissa ja ajatuksissa. Jotenkin.

Dursleyn perhe ei missään tapauksessa ole poikkeus.

”Pröm, pröm, prööööömmm!”

Pieni poika leikki kaivinkoneella keskellä hiekkalaatikkoa otsa keskittyneessä kurtussa. Vernon oli saanut tehtäväkseen viedä kolmen vanhan poikansa ulos siksi aikaa, että Petunia olisi saanut toisen pojan sisäistämään lattianpesun salat.

Isä katseli rinta ylpeydestä koholla tuhtia poikaansa. Hän näki porayrityksensä tulevan varapuheenjohtajan. Äänikin kuulosti aivan poratyömaalta.


Sääli, että lapset harvoin jakavat vanhempiensa unelmat.

Kuusivuotias pellavapää kurkisteli uteliaana ruuhkaan juuttuneen henkilöauton ikkunasta. Kärsivällisyys palkittiin nopeasti: ruuhkan aiheuttaneelle tietyöalueelle ilmestyi pikkuruinen kaivinkone. Se pörisi tehokkaan näköisenä ympäriinsä, puikkelehti suurten ja kömpelöiden koneiden välistä ja nosti kauhallisen multaa kuorma-auton lavalle. Poika tuijotti silmät ihastuksesta ruokalautasen kokoisina. Ikkunaan jäi kuolatahra innokkaan naaman painautuessa sitä vasten.

Tietyöalueen jäätyä taakse vanhemmat heräsivät epätavallisen pitkään hiljaisuuteen. Isän tiedustellessa äkillisen rauhan syytä kuului takapenkiltä haaveksuva, ehdottoman varma vastaus: ”Musta tulee itona kaivulin kuluttaja.”

Ilmoituksen jälkeen poika jatkoi ikkunasta tuijottamista ja tulevaisuuden suunnittelua, eikä isän hitusen epävarma vakuutus porien tärkeydestä ja varmasta tulevaisuudesta vakaassa firmassa saanut vastakaikua.


Vanhempana itsepetoksen kätevyyden huomaa nopeasti. Ei kuudenvanha oikeasti vielä mistään päätä, sillä on aikaa muuttaa mielensä tuhansia kertoja, ja kyllä siellä pienessä päässä varmasti kypsyy ajan myötä järkevä valinta. Logiikan ainoa huono puoli: kenen näkökulmasta järkevä valinta? Vanhemman vai lapsen?

Teini-iässä vanhempienkin silmien suomut alkavat karista. Enää ei lapsella olekaan aikaa muuttaa mieltään tuhansia kertoja, pitäisi hankkia opiskelupaikka ja aloittaa elämä. Mutta kun päätökset menevät vieläkin ihan väärin.

”Oliko sinulla mukava viikonloppu, poikaseni?”

”Oli, me oltiin Makken luona ja se opetti mulle kuinka mopon saa viritettyä tuplanopeuteen.” Innostus näkyi selvänä nuoren miehen kasvoilla, mutta hiipui nopeasti isän ilmeen edessä.

”Sehän on laitonta.”

”Niin...”

”Ehkä se Makke ei ole sinulle oikein hyvää seuraa. Mitä Petelle nykyisin kuuluu?”

”Ihan hyvää kai...”

”Kai? Hänhän on paras ystäväsi.”

”...Meen tekeen läksyjä.”


Välttelevien vastausten ja silmiin katsomisen loppuminen tarkoittavat, että vanhempi on menettänyt pelin. Nuori on nyt omillaan, hänen ajatuksensa, tietonsa ja taitonsa rakentaneet korkean muurin, jota vanhempien vihjailut, maanittelut tai käskyt eivät enää läpäise. Propaganda on myöhäistä, vaikka oikeastaan se oli myöhäistä jo kymmenen vuotta sitten, mitä vanhempi ei olisi myöntänyt edes viikonlopun mittaisten synttärijuhlien uhalla. Omena tipahtaa yllättävän usein jonnekin puun ja aidan väliin.

”Onneksi olkoon, nuori mies, paikka on sinun. Voit aloittaa aamulla.”

Kyseinen nuori mies tuijotti vanhempaa herraa pitkän aikaa ennen kuin tieto viimein upposi tajuntaan. Kun ymmärrys viimein iski, ei poika oikein tiennyt miten päin olla. Hän oli saanut kauan kuolaamansa työpaikan! Tuore pomo kuunteli hetken kiitosten ja lupausten sekamelskaa ja lähetti miehen sitten matkoihinsa. Huomenna nähtäisiin.

Ensimmäisenä ilouutisen kuuli tuore vaimo, joka ei miehen silmissä ollut koskaan näyttänyt kauniimmalta kuin viidennellä kuulla raskaana, vatsa turvoksissa etupihalla ripustamassa pyykkiä. Seuraavan hyökkäyksen kohteena olivat tietysti vanhemmat, tai oikeastaan vain äiti, joka kertoi hivenen jäykästi olevansa ylpeä pojastaan. Isän kanssa poika ei koskaan varsinaisesti puhunut uravalinnastaan, mutta porien erinomaisuutta käsitelleiden palopuheiden loppumista voisi pitää siunauksena.

Seuraavana aamuna poika aloitti uraputken, johon kuului onnistumisia, epäonnistumisia, mukavia ja kamalia asiakkaita, raskaita päiviä ja vähemmän raskaita päiviä, kunnes lopulta – kuuden vuoden raatamisen jälkeen – hän saavutti tavoitteensa. Smithin autokorjaamo (parasta palvelua Lontoon tällä puolen – ainakin asiakaskyselyn mukaan) muuttui Dursleyn autokorjaamoksi, eikä menettänyt vaihdoksessa yhtäkään asiakasta.

Nyt täytyi enää vakuuttaa tytär automekaanikon työn ihanuudesta.  
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 22:09:36 kirjoittanut Pops »
"Toivottavasti kaikki kriitikot ovat hukkuneet!"
-Emma (Muumilaakson tarinoita: Kadonneet lapset)


Tunkevatko Dursleyt ajatuksiin? Ei hätää, haasta minut. FF100 90 to go

Eeyore

  • Radamsa
  • ***
  • Viestejä: 1 875
  • Karo-muoks || Ei Eyeore, ikinä.
    • Loista Tähti, loista.
Vs: Kaivurinkuljettaja, S
« Vastaus #1 : 20.04.2009 22:41:30 »
Tämähän oli loistava! Nimi oli kerrassaan ihana, se veti puoleensa. Sait minut useaan kertaan hymyilemään ja lopussa naurahtamaan viimeiselle ja ficin hyvin lopettavalle lauseelle. Alussa oli hyvin paketoitu lyhyeen pätkään se, mitä itse ainakin olen vanhemmista (enkä vain ainoastaan omistani) sanonut monta kertaa: he haluavat lapsistaan oman näköisiään mahdollisesti jopa pukeutumista myöten, mutta lähinnä koulutusta ja töitä ajatellen.
Lainaus
Oman itsensä haluaa nähdä lapsessaan, saada edes pienen todistuksen siitä, että minusta jää kuoleman jälkeen jotain tänne pallolle. Vaikka sitten vain lapseni tavoissa ja ajatuksissa. Jotenkin.
En tiedä tuleeko se väistämättä, mutta vanhemmat ovat juuri tuollaisia ja tätä tarkoitin, kun sanoin, että osasit saada lyhyeen pätkään juuri sen, mitä vanhemmat eivät uskalla sanoa ääneen.
Pidin kirjoitusasetelmastasi, ihan kuin itse olisit ollut kertojana jossain elokuvassa tai vastaavassa, jossa nähdään Dudley isänsä kanssa hiekkalaatikolla tekemässä jotain ja sitten sanotkin:
Lainaus
Sääli, että lapset harvoin jakavat vanhempiensa unelmat.
mikä pitää harvinaisen usein totta. Vanhemmat eivät vain taida oikein hokasta sitä, että lapset elävät eri aikakaudella kuin he :D Tai opiskelevat ja heillä on eri jutut nuoruudessaan. Periaatteessa samat kuin vanhemmilla, mutta aivan eri muodossa.
Tuo, että olit saanut useamman iän Dudleyn mukaan niin sujuvassa kerrontamuodossa, on ihailtavaa; se aikuisten toivon hiipuminen lasten unelmien ( = omien unelmien, joita haluaa lastensa elävän) suhteen oli tunnettavissa ja ihan kuin itse olisi pystynyt olemaan Petunia tai Vernon ;D
Lainaus
Omena tipahtaa yllättävän usein jonnekin puun ja aidan väliin.
Tämä taisi olla paras vertaus minkä olen nähnyt pitkään aikaan.
Mutta sitten Dudley pääsikin itse sinne minne halusi ja hänen vanhempiensa toivo oli mennyt kauan sitten. Oma unelma toteutui, mutta...
Lainaus
Nyt täytyi enää vakuuttaa tytär automekaanikon työn ihanuudesta.
Tässä parasta taisi olla jopa se, että hänellä oli tytär, joka pitäisi vakuuttaa automekaniikon työn ihanuuksista ;D
Lisää tällaisia, tämä oli ihana! :) Kiva välillä lukea Dursleysta kuin velhomaailman meiningeistä.


"Sie oot vähän niinku vähä-älynen pikkusisko, jota miulla ei oo koskaan ollu."
Naakkapuiston istuva päällikkö Märkäpuuma
Lucius/Narcissa | 67/100

Maya

  • Slytherclaw
  • ***
  • Viestejä: 175
  • Väsynyt
    • Rikotun lupauksen sirpaleet
Vs: Kaivurinkuljettaja, S
« Vastaus #2 : 05.12.2009 17:59:25 »
Eeyore: Kiitoksia aivan ihanasta ja piristävästä kommentista, ja anteeksi että siihen vastaaminen venyi näin törkeästi.

Tekstiä kirjoittaessani jouduin pohtimaan omaa jaksamistani ja siinä samalla tuli huomattua, miten vahvasti vanhemmat vaikuttavat lapsen ajatuksiin. Pieni lapsi ei kyseenalaista, joten vanhemmilta opitaan tavat arvot, jotka ehkä nuorena muokataan uusiksi - tai sitten ei. Huomaan sen itse asiassa juuri nyt, kun asun ensimmäistä joulua poissa kotoa; meillä on Cattleyan (kämppikseni) kanssa hyvin erilaiset tavat viettää joulua ja varsinkin joulunalusaikaa. Tässä sitten sumplitaan:'D

Lainaus
Omena tipahtaa yllättävän usein jonnekin puun ja aidan väliin.
Meinasin monesti poistaa tuon tekstistä kun ajattelin sen olevan tekotaiteellinen, enkä ollut edes varma oliko siinä järkeä muille kuin minulle. Tykkäsin siitä silti itse kovasti, joten lopulta se jäi - ja ilmeiseti hyvä niin.

Lainaus
Nyt täytyi enää vakuuttaa tytär automekaanikon työn ihanuudesta.
Ei se olisi ssatu eikä mikään ilman kunnon loppuopetusta ;D Kiva että tyksit siitä.

Vielä kerran kiitos kommentista. On aina mukava tietää että tekstit jaksaa lukea loppuun joku muukin kuin beta. Kiitos<3

~Maya

"Toivottavasti kaikki kriitikot ovat hukkuneet!"
-Emma (Muumilaakson tarinoita: Kadonneet lapset)


Tunkevatko Dursleyt ajatuksiin? Ei hätää, haasta minut. FF100 90 to go