Kirjoittaja(t): Katrina
Tyylilaji/Genre: romance, drama
Ikäraja: K11
Paritus: Narcissa/Lucius, (mainintana Draco/Astoria)
Yhteenveto/Tiivistelmä/Summary: "
Sellainen hänen siskonsa oli joskus ollut; harkitseva, viehättävä ja huoliteltu. Nyt Bella oli kuitenkin enää vaimea, ummehtunut henkäys valokuvissa."
Kummitus mielessä
Vaalea nainen laski tulppaanivaasin tärisevin käsin kirsikkapuiselle sivupöydälle. Sakset, joilla hän oli juuri napsinut kukkien varret sopivan mittaisiksi, lojuivat lattialla avoimina - valmiin terävinä viiltämään haavan, mikäli joku tai jokin niiden teriin sattuisi osumaan. Siistin smaragdinvihreään kaapuun pukeutunut kuvankaunis nainen seisoi lamaantuneena tumman antiikkilipaston vieressä. Hätääntyneet silmät oli suunnattu kohti vanhaa valokuvaa.
Bella. Auringon haaleaksi vahingoittamassa mustavalkokuvassa nuori, villi ja kaunis Bellatrix nauroi. Hänen yönmustat hiuksensa oli sidottu siistille nutturalle ja kaikin puolin huolitelluilla kasvoilla oli tarkoin harkittu ilme. Vaikka kuka tahansa muu voisi vaikka vannoa, että nainen vain nauroi, niin Narcissa kuitenkin tiesi totuuden. Sillä hän oli nähnyt, kuinka Bella aina harjoitteli peilin edessä mahdollisimman viehättävän ilmeen joka tilanteeseen. Sellainen hänen siskonsa oli joskus ollut; harkitseva, viehättävä ja huoliteltu. Nyt Bella oli kuitenkin enää vaimea, ummehtunut henkäys valokuvissa. Narcissa ei enää tuntenut hänen painostavaa läsnäoloaan tässä huoneessa, jossa hän aina nautti teetä Narcissan ja Luciuksen kanssa Dracon seisoskellessa ikkunan vieressä vaivaantuneena tätinsä kehuista. Bella rakasti siskonpoikaansa kuin omaansa, sillä omia lapsia hänelle ei oltu suotu. Siksi Narcissa ei koskaan ollut tohtinut viedä siskoltaan iloa tavata hänen poikaansa, koska hän tiesi kuinka Bella Dracoa rakasti.
Suuren olohuoneen ovi aukeni narahtaen, mutta Narcissa ei huomannut asiaa mietteidensä keskellä. Lucius Malfoy sulki oven perässään ja käveli varautunein askelin vaimonsa vierelle, laskien suuren ja vahvan kätensä tämän olkapäälle lohduttavasti. Vasta kosketuksen aiheuttaman automaattisen värähdyksen herättämänä Narcissa loi kostuneet, siniset silmänsä Luciuksen puoleen. Hän tarkasteli miehen aina niin kylmiä ja vihaisia, mutta nyt lempeän vaaleanharmaiksi lämmenneitä silmiä.
”Lucius, milloin minusta tuli näin heikko?”, Narcissa kysyi nyt ja tunsi kuinka yksinäinen kyynel karkasi hänen silmäkulmastaan, ylitti korkean poskipään ja juoksi poskea pitkin alas. Mies ei vastannut, vaan suuteli kyyneleen pois ja veti naisen rintaansa vasten ja upotti kasvonsa tämän vaaleisiin hiuksiin silmänsä sulkien.
***
Tilannetta huolestuneesti seurannut Draco Malfoy suoristi selkänsä ja tunsi hetken häpeää, koska oli vakoillut vanhempiensa yksityistä hetkeä. Moisen tunteen pois varistaen hän käveli vaimein askelin käytävää pitkin kohti eteishallia, loitommas tuosta huoneesta. Tasan kaksi vuotta oli kulunut siitä, kun Pimeän Lordi kukistettiin. Siis kaksi vuotta oli kulunut myös hänen tätinsä, Bellatrixin, kuolemasta. Hänen äitinsä, joka oli ollut Bellatrixin sisar, oli edelleen herkkä kaikille esineille, jotka muistuttivat hänen sisarestaan. Vasta kaksi kuukautta sitten Draco ja Lucius olivat uskaltaneet palauttaa valokuvat takaisin paikoilleen, lähes kahden vuoden piilottelun jälkeen.
Ensimmäinen vuosi oli ollut myös Dracolle vaikea. Koko hänen elämänsä kulissit olivat murtuneet ja pyyhkiytyneet pois kerralla, joten koko urakka piti aloittaa alusta. Hän oli ensin ollut melko kauan ilman työpaikkaa, mutta pääsi sitten taikaministeriöön töihin yhteyksiensä kautta. Noin puoli vuotta sitten hän oli alkanut seurustella kihlattunsa Astorian kanssa ja hänen elämänsä alkoi taas palata raiteilleen, pikkuhiljaa. Hän oli yrittänyt varistaa entisen elämän stressin ja murheet pois niskastaan ja oli onnistunut siinä aika hyvin. Pieni hymy kosketti Dracon huulia hänen sulkiessaan pääoven takanaan, sillä hän ymmärsi olevansa onnellinen.
***
Narcissa istui olohuoneen kalliilla antiikkisohvalla teekuppi kädessään, tyhjyyteen tuijottaen. Miksi Bella valtasi hänen ajatuksensa juuri nyt, kun hän jo kuvitteli päässeensä yli tämän kuolemasta? Ainoa asia, jota hän kykeni ajattelemaan, oli Bellan nauru, joka muuttui hiljalleen kauhistuneeksi huudoksi. Päätään pudistaen Narcissa laski teekupin sohvapöydälle, jonka sisällä koskematon yrttitee edelleen viileni. Vaimeasti huokaisten nainen nousi ylös, suoristi kaapunsa helman ja törmäsi sitten aviomieheensä, joka oli juuri ollut tulossa hänen luokseen. Katsettaan kohottamatta Narcissa kietoi kätensä tämän ympärille, sillä hän ei kyennyt kohtaamaan Luciuksen läpitunkevia silmiä juuri nyt. Narcissa halusi olla täydellinen vaimo, ei heikko ja hauras.
Lucius istui sohvalle ja veti Narcissan syliinsä. Hän kohotti vaimonsa leukaa kohdatakseen tämän välttelevän katseen. Liian kauan hänen vaimonsa oli ollut poissaoleva ja salaileva. Lucius alkoi käydä kärsimättömäksi, vaikka yrittikin olla ymmärtäväinen aviomies, sillä kärsivällisyydessä hän ei ollut koskaan ollut mitenkään erityisen hyvä. Narcissa oli ollut liian pitkään vain tyhjä kuori.
”Minä rakastan sinua”, Lucius kuiskasi lempeästi ja sai välittömästi naisen huomion osakseen.
”Siksi olen tukenasi myös silloin, kun tunnet olosi heikoksi, sillä yhdessä olemme vahvempia”, hän jatkoi ja siveli naisen poskea rauhoittavasti.
”Lucius…”, Narcissa kuiskasi ja kumartui sitten suutelemaan miestä hellästi, vetäytyi pian pois ja katsoi tätä silmiin. Jo pian naisen lasittuneet silmät saivat elämänsä takaisin ja Lucius veti hänet syvempään suudelmaan. Sinä yönä hän rakasteli vaimoaan hellemmin kuin koskaan.
