Ficin nimi: Enkelinä maan päällä
Kirjoittaja: JulleBBi
Oikolukija/Beta: Ei ole
Fandom: Twilight
Ikäraja: K-11
Paritus/Päähenkilöt: Näkyvää paritusta ei ole, mutta päähenkilöinä toimii Bella ja Edward.
Yhteenveto:
Olin ollut riittävän kauan enkelinä maan päällä, enään en jaksaisi.Varoitukset:
KuolemaA/N: Juu, että oneshotti, eli ei tule jatkumaan. Ja tää on niin sekava, mutta koittakaa lukea!
________________________
Enkelinä maan päällä BPOV “Miten voit olla noin tyhmä?” kivahdin rakkaalle enkelilleni, oikeastaan entiselle.
“Minä en ole tyhmä. Itsehän sinä menit pussaamaan sitä rakkia!” nyt alkoi Edwardikin hermostua.
Nieleskelin päättäväisenä pois haluni suudella häntä. Se olisi kiellettyä tässä tilanteessa! Ainakin sen jälkeen, mitä hän teki minulle.
“Enpäs. Jake itse pussasi minua. Minä en edes yrittänyt häntä kehottaa! Vaan mitäs sinä teit? Suutelit, sinä SUUTELIT Jessicaa!” huusin niin kovaa kuin pystyin.
Kun olin juossut takaisin kouluun Jaken pusun jälkeen, olin nähnyt Jessican ja Edwardin yhdessä, suutelemassa!
“Itse asiassa..” Edward yritti selittää.
Ja varmaan hän halusikin. Vaihdoin suuntaa ja menin autooni. Edwardille ei tekisi paljoakaan vaivaa juosta perässäni, tai tulla autoon kun auto on vauhdissa, sillä hän on nimittäin vampyyri. Ja minä tietenkin menin rakastumaan tuohon kuvankauniiseen henkilöön. Paiskasin oven kiinni, ja näytin Edwardille keskisormea. En juuri nyt välittänyt siitä, että lähdin koulusta kesken kaiken, mutta minun oli pakko. Totta kai oli, miten olisin muuten pärjännyt? Lähdin ajamaan punaisella lava-autollani niin nopeaa, kuin pääsisin. Otin mutkia liian laveasti, ja kohta se kostautui minulle. Minä suistuin raiteiltani läheiseen ojaan. Ennen kuin tajuni sammui, kuulin Edwardin huudon ja hätäiset kysymykset tilastani. Mutta en jaksanut pitää silmiäni auki.
“Rakas Bella! Koita pysyä hereillä. Olisin halunnut vain selittää sinulle, miten se suudelma oikein tapahtui. Rakastan sinua, et voi jättää minua!” kuulin enkelini tuskaisen huudon vierestäni. Mutta enää en kuullut sitäkään.
Juoksin niityllä, tai oikeastaan minä hyppelin. Edward tuli ihmisvauhtiin takanani. Katsoin häntä kummastuneena.
“Mikä vialla?” kysyin huolestuneena.
“Sinä,” kuului lyhyt vastaus.
Katsoin häntä pitkään, yrittäen miettiä, mitä hän tuolla tarkoitti.
“Miten niin minä?” kysyin. Kyyneleet pyrkivät tulemaan läpi silmieni. En voinut tehdä mitään muuta, kuin lyyhistyä nurmikolle.
“Älä sentään itke rakas. Sinä olet elämässäni isompi pala kuin aavistinkaan. En ole varmaan vieläkään valmis tähän..” hänen äänensä vaimeni loppua kohti, ja ennen kuin tajusinkaan, mitä hän sanoi, olin jo kylmässä sylissä, ja minun kyyneleni poissa.
“Mitä sinä tarkoitit?” kysyin hämmästyneenä vaihtuvasta tilanteesta,
“Älä välitä nyt siitä, olen kanssasi, kun on tarkoituskin,” olivat hänen viimeiset sanansa. Oliko hän tarkoittanut tuolla, etten olisi riittävän vahva, tajumaan tilannetta, että Edwardilla oli toinen? Aloin itkeä.
“Hän herää!” huudettiin iloisena ympäriltäni.
“Olkaapas hiljempaa. Häntä varmaankin sattuu, sen törmäyksen jäljiltä,” kuulin tutun äänen sanovan. Se kuulosti enkelini ääneltä. Mutta tunnistin sen silti Carlisleksi.
“Ei, kyllä minä jaksan. Saisinko puhua Edwardin kanssa.. Kahden,” sanoin hiljaisella äänellä. Kuului mumisevia ääniä, ja tunsin kun viileä käsi tarrasi minua kädestä.
“Olen nyt tässä,” Edward sanoi vierestäni.
Hengitin rauhallisesti, ja keräsin voimia sanomaan sen, mitä minun pitikin.
“Edward, tiedän, että olen sinulle ongelma, koska.. Sinun täytyy pitää minusta huoli..” aloitin.
“Mitä? Tuo ei ole totta! Kuka sinulle tuommoista syötti?” hän kysyi kummastuneena.
“Sinä. Mutta ajattelin vain kertoa…”
“Minä en ole edes sanonut tuommoista koskaan!”
“... että en enää tarvitse sinua, tai sinun huolenpitoasi,” ne olivat viimeiset sanat, mitkä sanoin, ennen kuin vaivuin ikuiseen uneen.
EPOV “… että en enää tarvitse sinua, tai sinun huolenpitoasi,” olivat viimeiset sanat, mitkä rakkaalta Bellaltani kuulin.
Olin hiljaa vähän aikaa, ennen kuin tajuntaani iski piipittävä ääni monitorista. Se merkitsi, että Bellan sydän oli pysähtynyt. Hyppäsin pystyyn, samalla kun Carlisle tuli huoneeseen.
“Miten tämä tapahtui?” hän kysyi samalla kun yritti laittaa tippoja kohdalleen.
“En.. En tiedä. Voiko hänet pelastaa?” painotin sanassa ‘pelastaa’.
“Ei. Ei sillä tavoin. Hänen sydämensä on pysähtynyt, ja hänen verensä ei kulje. Ja hän on ollut n. 30s. kuolleena. Saa nähdä, voiko häntä pelastaa,” Carlisle vastasi minulle.
Vaikka minulla ei ollut enää sydäntä hengissä, tunsin, kuinka sitä nyt revittiin pois rinnasta. Rakas Bellani oli kuollut. Ja samalla minäkin.
- VIIDEN VUODEN KULUTTUA -
Olin menossa näyttämään itseni Italiassa kaikille ihmisille. Olin ollut riittävän kauan enkelinä maan päällä, enkä enää jaksaisi. Mitä sitten, vaikka Aro tappaisi minut? Sen jälkeen en enää tuntisi mitään tuskaa, minun rakkauttani kohtaan. Bella ei olisi kyllä koskaan antanut minun tätä tehdä, voihkaisin mielessäni. Mutta Bella oli nyt kuollut, joten minun oli aika lähteä enkeliksi taivaaseen.
Istuin Bellan sängyllä lukien lehteä.
“Rakas enkelini, haluaisitkohan vastata minulle yhteen kysymykseen?” hän kysyi.
Katsoin häntä, ja nyökkäsin.
“Miten te vampyyrit oikein kuolette?” Bella kysyi harvinaisen kiinnostuneena.
Katsahdin puhujaan. Kurtistin kulmiani, mutta päätin vastata rehellisesti.
“Volturit tappavat vampyyrejä,” sanoin lyhyesti.
Aistin Bellan mielenkiinnon. Tuhahdin, ja heitin lehden seinään. Voisin lukea sen myöhemminkin. Otin Bellan lanteista kiinni, ja vedin hänet lähelleni. Aloin suudella häntä kiduttavasti. Kaulalta ylös ja takaisin alas. Nautin siitä, varmasti yhtä paljon kuin Bella. Näin varmistin, että hän oli unohtanut jo aiheen. Hänellä oli nimittäin tarpeeksi keskittymistä minun kanssani, joka oli varsin toivottavaa. Hän huokaili äänekkäämmin. Hymyilin hänen solisluuta vasten. Ja antauduin hurmioon. Kävelin kohti katuja, etsien hyvää paikkaa, missä voisin näyttäytyä. Kohta löysin semmoisen paikan, ja otin viitan harteiltani pois. Nautin auringosta, moni jäi tuijottamaan minua. Tunsin, kuinka minut vedettiin taaksepäin. Vihdoinkin, ajattelin. Ei enää sitä kärsimystä, eikä tuskaa. Nyt olisin vain Bellan kanssa, ikuisesti.
_____________________
A/N: Juu, tein vähän surullisen oneshotin. Kertoilkaahan, mitä tykkäätte! Joo, alku meni nopeasti jne, mutta itse tykkäsin lopusta älyttömästi. Leikittelin nyt vähän S. Mayerin hahmoilla. Eli jos vain laittaisitte kommenttia?
