Kolmatta viikkoa kuolleena, S, Harry/Draco, ficlet

[Hazyel]

Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: angst
Paritus: Harry/Draco
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Miksi juuri täällä, missä hän oli rakastanut ehkä ensimmäistä kertaa elämässään?

A/N: Ei minulla oikeastaan ole tästä muuta sanottavaa kuin että 12+ virkehaaste. En tiedä, tämä tuntui yllättävän helpolta, vaikka osa sanoista olikin tosi vaikeita. Kirjoitin tämän valehtelematta about 20 minuutissa, koska tämä vain, no, soljui ulos, mutta toivottavasti tämä on silti ihan mukiinmenevä!

Haasteet:
FanFic100 (013.   Keltainen.)
OTP10 #3
12+ virkettä XII
One True Something 20 #2
Kaiken maailman ficlettejä V (Viikko 1: Tavoite)
Angst10 II
Otsikko etsii tarinaa II
Otsikoinnin iloja -haaste (Tekstilainausotsikko)

Kolmatta viikkoa kuolleena

Utuinen järvi levittäytyi Dracon eteen, kun hän astui laiturinnokkaan. Kylmä viima puhalsi ja pakotti miehen vetämään hupun päähän ja sulkemaan takin vetoketjun ylös asti. Tuntui olevan varsinainen pahan onnen koetus, että vielä viimeisinäkin päivinä hänen piti käydä täällä. Mökin jo pehmeiksi kuluneet lattialaudat olivat tuntuneet melkein piikikkäiltä hänen jalkojensa alla, kylmä uuninpanko oli kuin polttanut hänen kättään. Miksi juuri täällä, missä hän oli rakastanut ehkä ensimmäistä kertaa elämässään?

Dracon katse osui pieneen, lähellä rantaa olevaan saareen. Hän saattoi erottaa vanhan ja koristellun kärrynpyörän, jonka Harry oli vienyt sinne heidän muistokseen. Ja kun tuttu käpytikka naputti kotitammeaan, Draco oli romahtaa. Jostain syystä nakutus toi mieleen sen saman poljennon, kuin heidän ensimmäisessä tanssissaan. Punaisena kirjava höyhen tippui suoraan Dracon jalkoihin, aivan kuin kohtalokin olisi leikitellyt hänen kanssaan: muistathan nyt varmasti, ethän unohda hetkeäkään?

Pilvien kerääntyessä peittämään auringon Draco käveli takaisin terassille. Joskus hänellä oli ollut täällä mukavaa, hän oli jopa voinut sanoa unohtaneensa kaikki ne kauheudet, joita oli sodan jälkeen Harryn kanssa kokenut. Nyt se kaikki oli kuitenkin historiaa, mennyttä ja ainoastaan muistoissa. Harry ei ollut antanut edes ottaa valokuvia - hän oli saanut alkuelämänsä aikana tarpeekseen valokuvista ja kameroiden aivan liian kirkkaasta valkoisesta valosta: auringon valo oli keltaista, paljon lempeämpää ja herkempää. “Aurinko on kuin taivaan valtias, kaunis, loistava, kultakruunuinen”, niin Harry oli sanonut eräänä aurinkoisena päivänä hiljaisuuden ympäröidessä heidät samaisella laiturinnokalla, jolla Draco oli juuri käynyt. Ehkä juuri silloin Harry oli kylvänyt Dracon sydämeen ja mieleen ne toivon siemenet, joita hän yhä jaksoi vaalia.

Epäröiden Draco astui sisään, valmisti itselleen yksinkertaisen aterian puuliedellä ja kyseenalaisti vielä kerran päätöksensä viettää täällä vielä yksi yö. Maailmankaikkeudessa oli ainakin tuhat ja sata muuta paikkaa, joissa hän varmasti olisi ollut paljon mieluummin, mutta niille oli aikansa.

Kolmeatoista minuuttia vaille neljä yöllä Draco heräsi uneen, jossa Harry tukisti häntä, huusi hänelle, että hänen pitäisi jatkaa, jaksaa loppuun asti, ettei hänen pitäisi jäädä paikoilleen. Silloin Draco tiesi, että aika oli tullut, hän nousi, otti mukaansa yksinäisen maljakossa lepäävän ruusun. Hän katsahti vielä peiliin ennen ulos astumistaan, yllättyi hymyilevistä kasvoista, jotka katsoivat häntä takaisin.

Järven pinnalla tuhkat pyöreilivät tuulen mukana kuin hurrikaanissa, ruusu lepäsi nyt niiden päällä. Ehkä se ei lakastuisikaan ollenkaan, ehkä se eläisi ikuisesti kuten Harry hänen sydämessään.

Vasta silloin hän sai sanottua itselleen suoraan: Harry on ollut jo kolmatta viikkoa kuolleena, on jo aika mennä eteenpäin.

[Odo]

Tulinpa vilkaisemaan, mitä olet raapustellut. Puhelinkommentti, mutta halusin kommentoida heti, että ei vaan jää tekemättä.

Tykkäsin tästä. Drarry ei ehkä ole se omin juttu, mutta siihen on kiva palata silloin tällöin. Erityisesti tykkään, jos meno on haikeaa ja tässä sitä ei puuttunut. Otsikkokin vetosi ja se tuli kivasti esille tekstistä. Ja vaikka Harry ei ollutkaan läsnä kuin ajatuksissa niin mulle tuli tästä sellainen h/c-viba. Ihana ajatella, että toinen auttaa kuolleenakin toista pääsemään eteenpäin.

Myös maisemakuvaus ja kuvailu iskivät. Tässä oli pysähtynyt tunnelma, mutta lopussa se muuttui eteenpäin kulkevaksi. Kaiken lisäksi olit hyvin onnistunut haasteessa! Ihailen virke-haasteen voittaneita!

Kiitos siis tästä! Myöhemmin lukaisen tuon Minerva/Augastankin (jonka unohdit linkata!), kunhan olen koneen ääressä!

[Fairy tale]

Surullisesta Dracosta on sydäntäsärkyvän raapaisevaa lukea.
Silti löydän itseni suremasta Dracon rinnalla ja toivon että hän löytää vielä onnen.

Ihana ficcyläinen, kiitos.

[Kiirsu]

Voi ei, melkein jo unohdin, että tämä jäi silloin kommentoimatta!! Mutta nyt olen täällä pienellä viiveellä :3

En ihan vieläkään ymmärrä, miksi te kirjoitatte tästä parista aina angstificcejä, kun ei he minusta ole angstiparsikunta. Mutta kuolema on aina kiva :3 Erittäin paljon tykkään siitä, että Harry kuolee, koska Draco on muutenkin niin draamakuningatar, että puolison kuolemasta hän menisi varmasti tolaltaan, eikä osaisi päästää irti. Tykkäsin siitä, että Draco roikkui yhä kiinni Harryssa, voin hyvin kuvitella hänen tekevän niin. Ja sitten piti suorittaa ikään kuin luopumisrituaali, jossa käydään läpi kaikki vanhat muistot ennen kun voi päästää irti. Enkä yhtään ihmettelisi, jos Harry kuolemansa jälkeen pitäisi huolen siitä, että tunkee Dracon uniin komentamaan tätä

Tämä on tosi nättiä tekstiä ja pidän tästä ankeasta maisemasta. Ihana idea, että Draco ja Harry ovat majailleet jossain pienessä alkeellisessa mökissä. Ei yhtään Dracolle sopivaa, mutta toisaalta osaan hyvin nähdä hänet siellä. Draco on jopa sellainen luonne, että olisin voinut hyvin kuvitella hänen jumittuvan tuonne mökkiin loppuiäkseen, mutta onneksi hän tuntuu tajuavan, että on parasta päästää irti ja siirtyä elämässä eteenpäin.

“Aurinko on kuin taivaan valtias, kaunis, loistava, kultakruunuinen”,

Tämä oli ihana filosofinen pohdinta :3 Pidän siitä, että tämä kuulostaa niin hienolta, mutta eihän kuitenkaan varsinaisesti edes tarkoita mitään. Mutta Harry osaa saada sen kuulostamaan merkitykselliseltä siinä tilanteessa. Ja koska Harry on hieman hupsu ja höpisee tällaisia hassuja juttuja :3 Ihana ajatus, että Harry tahtoo vältellä kameroita. Toisaalta surullistakin, koska varmaan heistä ei Dracon kanssa jäänyt yhteisiä kuvia. Kuitenkin Harryn nuoruudesta on paljon valokuvia (uskon niin) ja Draco tuntuu olevan niin erilainen vaihe hänen elämässään muuhun verrattuna. Mutta ehkei siitä tarvitse jäädä todisteita muille, koska heidän yhteiset muistonsa säilyvät Dracon mielessä.

Pidin näistä säätiloista. Synkkyys ja kylmyys on niin klisee mutta se toimii. Ja vastapainona muistojen aurinkoiset päivät, jotka olivat lähes onnellisia. Pidin kovasti siitä mielikuvasta, jonka tämä loi. Samoin näistä ihanista yksityiskohdista: käpytikoista ja puuliesistä. Ihanan ihana miljöö <3

Nätti teksti ja koskettava, minä pidän. Voi kun on nyt väsynyt kommentti, mutta tykkäsin kyllä tästä kovasti <3

[Angelina]

Sori en jaksanut nyt lukea hettiä, niin tulin sitten lukemaan angstista slashia :'''DDD Mulla on myös hyvin paljon vaikeuksia ton tämänhetkisen 12+ kierroksen kanssa, joten jos tää jotenkin maagisesti auttais ja tsemppais mua siinä.

En yleensä lue kauheesti angstia, tai ainakin siinä pitäs olla se onnellinen loppu, mutta jotenkin tää ei ollut mitenkään liian angstinen. Joo tässä oli surullinen fiilis ja haikea tunnelma, mutta silti tästä ei jäänyt sellanen kamala tunne itselle, että apua nyt pakko saada jotain fluffia perään. Hienosti toteutettu kokonaisuus, siis. Käytit myös hyvin noita kierroksen sanoja (oli pakko käydä ne kurkkimassa), joissa oli kyllä hankalia seassa!

Komppailen Kiirsun vanhaa kommenttia siinä, että jotenkin tykkäsin siitä että se oli Harry joka on kuollut ja Draco jäi kaipaamaan. Pidin myös Dracon ajatuksista - siitä, miten hän muisteli vanhoja, Harryn kanssa vietettyjä hetkiä tuolla mökillä, mutta samalla hän mietti että miksi on palannut sinne takaisin kiduttamaan itseään. Sen kuitenkin sanon, että kolme viikkoa on kovin lyhyt aika, sure Draco ihan rauhassa vaan <3