Nimi: Polttomerkki
Kirjoittaja: Belsissa
Ikäraja: K-11
Paritukset: Desiree Greengrass(OC)/Rabastan/Peneolope Abbot(OC), Narcissa/Lucius, Bellatrix/Rodolfus, Ariel Bulstrode(OC)/Augustus Rookwood
Tyylilaji: Angst, Romance
Vastuuvapaus: En omista Potter-maailmaa.
Kirjoittajan kommentti:
Osallistuu haasteisiin:
FF50: 002. Puoliväli
Yhtyeen tuotantoon Emilie Autumnin kappaleella God Help Me
***
Desiree Greengrass
Kristalliloistoa ja satunnaisia naurahduksia. Ariel Bulstrode kihertää nurkassa tuoreena valloituksena. Luo illuusiota elämästä tuon nuorukaisen kainalossa, katsoo silmiin ja kysyy prinssikseen, toinen kääntää katseen pois. Näen myös Bellatrix Lestrangen, hän hukuttaa itsensä tuliviskiin, kuiskailee Narcissalle miehen kyvyttömyydestä antaa nautintoa. Tytöt kikattavat, helppo niin, mutta yöllä Bellakin kääntää katseen. Narcissa ei tiedä, hän on riitasointu, valkoista mustalla, pitänyt kiinni elämästään.
Vilkuilen vaivihkaa pianon koskettimilla liukuvia sormiasi. Sinä soitat sulavasti, paljon taidokkaammin kuin minä kohmeisine otteineni. Myös ulkomuotosi sopii tummapuiseen soittimeen kuin se olisi siihen luotu. Mustat hiuksesi, kiiltävät kuin pianon pinta ja kalpea hipiäsi koskettimien sävyssä. Ne saivat minut Malfoyden tanssiaisissa tarttumaan kynsilläni sinuun, liiankin tunnettuun naistenmieheen.
Muutama turhan pitkä katse ja minä sytyin. Jokainen soluni oli tulessa, sillä minä kaipasin sinunlaistasi miestä, en sitä hiljaista kirjojen ystävää, jolle minut väkipakolla naitettiin. En teehetkiä palvovin katsein, en anteeksipyyntöjä olemattomasta.
Näen tämänkertaisen valloituksesi, jonkun puoliverisen jälleen. Ruskeat kiharat ja orvokkisilmät, kapea uuma ja täyteläiset rinnat. Huomenna nukkekasvoinen jo lentää romukoppaan kuin kerran herkullinen, nyt jo pilaantunut leivonnainen. Syy, miksi minä en ole antautunut rakastajattareksesi on juuri tämä menettelysi. Vastaan kumarrukseesi vasta, kun olet valmis allekirjoittamaan sopimuksen rakkautemme ehdoista: minä säilytän arvoni ja sinä saat makuukammarini avaimet. Varsin houkutteleva tarjous, kultaseni, sillä en ole kuin nuo pikku porttosi. Minä olen palvottu rouva Greengrass, tunnettu leiskuvanpunaisista hiuksistani ja kissansilmistäni puhumattakaan vartaloni veistoksellisesta kauneudesta. Minun kanssani olisit voittaja.
Käännät katseesi minuun, lähettämäsi kolkot timantit kiinnittävät huomiosi. Nyökkäät hyväksyvästi, olethan merkannut minut. Sen enempää et minulle suo, et tänään, vaan tartut tupakanhajuista porttoasi lanteilta ja käännät selkäsi. Minä jään, seuranani vain kasa kuihtuneita toiveita oikeasta elämästä.
Ariel Bulstrode
Katsot nokisilmilläsi, kätesi eksyy vaaleisiin kiharoihin. Sinä voisit olla prinssini, sinä voisit kiidättää minut tästä hetkestä ja sulkea siipiesi suojiin. Sovin sinun käsivarsillesi, vaikken ehkä pitkäksi aikaa; sairaus korjaa ruumiini ennen kuin huomaatkaan.
Sydämessäni oleskelee pieni tyttö, joka on vuorannut kodin itselleen vaaleanpunaisilla hattaroilla ja ruusunlehdillä. Tyttö, joka ei kuollut silloin kun kaikki muu kuoli, kun valkopukuinen mies sanoi ensimmäisen kerran ”tappava”. Muualle se on alkanut jo vaikuttaa, huonompi ruumiinkunto ja kuopalle painuneet posket eivät ole minua, vaan kuoleman koputuksia ovelleni. Mutta pieni tyttö kaipaa yhä sinua ja linnaasi, unelmaelämää, vaikkakin lyhyttä.
Sinä kosket minua ja tunnen, että voisit rakastaa täydellisesti. Ei niin kuin Rabastan Desireetä, ei petollisesti, ei kilpaillen, muita naisia hakien, vaan täydellä sielullasi. Älä sulje minua pois, nimitä saastuneeksi kuten mieheni – sellitoverini. Minä janoan sinua, kaipaan epätoivoisesti, sekin yllykkeenä, etten ehkä pian enää ehdi. Ole kiltti, Augustus, rakasta minua.
Sinä hymyilet pojanvirnistykselläsi, mutta käännät kasvot pois katseeni kaivatessa elämää.
Bellatrix Lestrange
Armaat lasilliset kuljettavat minut syvemmälle hurmioon. Kauas ajasta, kauas paikasta, hamuten täydellisyyden tuntua. Unohdus on paras lääke elämään, se on minun pelini, jossa leikitään kaiken olevan kuin suurta vitsiä. Selkärangaton mies taidottomine käsineen lähinnä huonoa, väliaikaista parodiaa elämästäni. Vannon, että parempaa on tulossa. Hän, jolla ei ole heikkouksia ja jota palvelen omasta tahdostani.
Lasi huulilla ja naurattaa niin, että juoma on valua rinnuksille. Cissyn kanssa kikattaessa elämä on melkein kuin aikaisemmin, leikki melkein aukkoja vailla. Nautinnoton seksi on lähinnä suolaa petollisille sanoille, löyhkäävä mies vain vanhan kauhuelokuvan melkeinpä koominen aave.
Cissy, onko se sinullekin tätä? Unohdatko sinäkin Alician, Serenan, Jolenen ja Edenin? Maryn, Fionan ja Rosen? Elätkö sinäkin parodiamaailmassa, josta kuvittelet vielä jonakin päivänä palaavasi? Minulla vastenmielinen kumppani, sinun unelmassasi säröjä, joilla on naisten nimet.
Narcissa Malfoy
Shamppanjaa huulilla on helppo sulkea pois Alicia, Serena, Jolene ja Fiona. Kikattelevia porttoja odottamassa ottajaansa, jokainen kerran Luciuksen, mutta Lucius ei heidän. Ei, ei saata olla. Mieheni on minun, vaikka katse on Jolenen oliivi-ihoineen. Sydän on minun, sitä nainen ei saa, vaan ainoastaan aukon sinne, missä oma oli.
Elämä on täydellistä ilman porttolaumaa, sisällä kartanossa, eristäytyneenä maailmasta vain minä ja Lucius. Miehen kädet ympärillä ja unelmasointuja ilmassa. Kuiskaukset rakkaudesta korvissa ja suudelma huulilla.
Mutta minä pelkään asiaa, joka vielä avioliitostamme puuttuu. Rakkautemme hedelmää, joka ei ole yrityksestä huolimatta lähtenyt itämään. Mies on turhautunut, nainen hädissään; pelkää päivää, kun miehen silmistä katoaa se katse. Jonakin päivänä se voi olla Alician, Maryn, Jolenen ja Edenin. Sinä päivänä, kun unelma sammuu ja sarastus saavuttaa minut.
Peneolope Abbot
Miehen käsipuolessa, ilta, toinen, kasvot ja vartalo tuovat ihailijoita, tien vauraisiin sänkyihin. Hyvinä aikoina olen kiusaaja, viettelijätär, saan miehen pauloihini sanalla, kahdella. Yhdeksi yöksi itselleni, mutta muuta en haluakaan. Lemmikkini antavat minulle mitä tahansa, kuinka paljon tahansa, vain jotta saavat illuusion neitsyestä, nukkekasvoisesta, viattomanoloisesta tytöstä.
Pah, sanon moiselle kuvitelmalle. Totuus on, että kasvoni ovat enne ja kirous, olen heille hetken lelu vailla arvostusta. En hallitse itseäni sittenkään, vaan he vetelevät naruista, miehet, jotka takaavat toimeentuloni heittelemällä makupaloja, kauniita kultakoruja, kuin uskolliselle koiranpennulle.
Rabastan suutelee kaulaani, mutta näen toisen naisen täyttävän hänen ajatuksensa. Desiree Greengrass, nainen, jolla on elämä suloisen turvallisen miehensä käsipuolessa. Kuningatar, jota ei moinen aarre kiinnosta, vaan joka hakee minun vaaraani, minun Rabastaniani. Miksi heittää elämä hukkaan vaarojen vuoksi? Miksi nauttia myrkky vain tunteekseen kuoleman?
Haluan hänen elämänsä, mikä houkutti minut Rabastanin luokse. Pieni pala viehätystä, mikä saa rouva Greengrassin melkein vaarantamaan kaiken. En vieläkään ymmärrä minkä vuoksi. Jos minä olisin saanut elämän isäni vierellä, neiti Averyna, olisin ottanut sen vastaan. Olisin ottanut isän antaman miehen, olisin ollut kiitollisempi kuin paraskaan tytär. Mutta äpärä ei koskaan saa parempaa paikkaa, pelkästään ne huonommat palaset. Puoliverisellä ei ole puhdasveristen maailmassa asemaa kuin ylempien marionettina tanssiminen kunnes kompastuu ja kuolee.
