Kirjoittaja Aihe: Nukkekodin vanki [K-11, RV/HP, parafiliahaaste]  (Luettu 4959 kertaa)

Ringo

  • Vieras
Title: Nukkekodin vanki
Author: Ringo
Beta: Reptile <3
Pairing: Periaatteessa Romilda Vane/Harry
Genre: Kevyttä angstia, ja romancea? :'D
Rating: K-11
Disclaimer: En omista hahmoja enkä saa tästä rahallista korvausta.
Summary: Minulle he ovat aitoja, nen heidät silmieni edessä ja pystyn koskettamaan heitä. Muutkin pystyvät tekemään niin, mutta väittävät heitä elottomiksi, tunteettomiksi.
Warnings: Osallistuu Parafiliahaasteeseen aiheella agalmatofilia, eli hahmolla on seksuaalinen suuntautuminen patsaisiin tai nukkeihin.
(Ficcini tapauksessa siis nukkeihin.)


A/N: Tämän kirjoittamiseen meni tasan 1½ tuntia, joten tekstikin on varmaan sen mukaista. :D Inspiraatio katosi sen alun innostuksen myötä, mikä saattaa myöskin näkyä. Huomioikaa että tämän on tarkoitus olla hiukan sekava, eikä tässä ole tarkoituskaan selittää tarkalleen, että sijoittuvatko tapahtumat Romildan pään sisälle, vai jonnekkin muualle. ;) Lisäksi imperfektin ja preesensin vaihtelu saattaa myös sekoittaa, pahoittelen siitä.




Don't want to reach for me do you?
I mean nothing to you
The little things give you away
But now there will be no mistaking


Vaaleanpunaiset tapetit, sileäksi hiottu puinen lattia, pieniä muovisia huonekaluja. Kauniit yksityiskohdat, mielikuvituksellisia kuvioita. Olen aina rakastanut sitä, jo kuudentoista vuoden ajan. Kun masennun, pakenen omaan pieneen talooni, lukitsen ovet ja herään henkiin harmaasta unestani.
Voin tehdä mitä haluan, saan kaiken mitä tahdon. Ennen mielikuvitukseni oli paras ystäväni, mutta sitten tutustuin taloni muihin asukkeihin jotka jakoivat sen kanssani.

Sain äidiltä lahjaksi kauniin naisen, jonka pitkät punertavat hiukset korostivat hänen vaaleaa ihoaan ja täydellisiä kasvonpiirteitään. Minä halusin aina olla kuin hän ja olin valmis tekemään melkein mitä tahansa, jotta voisin olla hänen kaltaisensa.
Kaikki rakastivat häntä, hänen elämänsä oli täydellistä.
Minä kuitenkin vihasin häntä ja hänen upeaa vartaloaan pitkine jalkoineen.
En kuitenkaan voinut heittää häntä pois talostani, sillä äitini olisi pahoittanut mielensä, enkä minä sitä halunnut. Siksi päätin tehdä naisen elämästä helvettiä, tämä oli kuitenkin minun oma taloni jossa sain tehdä mitä ikinä halusin.

Kutsuin uuden asukkaan talooni, punatukkaisen naisen poikaystävän. Nimesin hänet Harryksi, sillä hän näytti entisessä elämässäni elävältä mieheltä, johon olin pikkuhiljaa rakastunut. Kaunis elämäni siellä oli muuttunut harmaaksi hänen takiaan ja hänen takiaan minä lukittauduin entistä useammin talooni, piiloon entiseltä elämältäni.

Minun elämäni on nyt täällä, enkä ymmärrä miksi minua on yritetty saada täältä pois. Vain täällä talossa minä voin olla onnellinen, kun saan elää Ginnyn ja Harryn, uusien parhaiden ystävieni kanssa. Ennen minusta ei välittänyt kukaan, minulla ei ollut todellisia ystäviä. Edes Harry ja Ginny eivät piitanneet minusta, he rakastivat vain toisiaan ja halveksivat erikoisia lähestymistapojani.
Mutta nyt elämäni on kuitenkin täydellistä pienen vaaleanpunaisen taloni sisässä. Kukaan ei enää pidä enää Ginnysta, edes Harry. Taloon astuttuaan Harry ymmärsi kuinka ihana minä olin, ja kuinka paljon kauniimmat kasvonpiirteeni olivatkaan kuin Ginnyllä. Kaikki unelmani ovat toteutuneet täällä, haluan jäädä tänne ainiaaksi.

"Harry, mennään yläkertaan minun huoneeseeni." Sanon ja hymyilen ylimielisesti Ginnyn ilmeettömille kasvoille, mutta pystyn aistimaan sen tuskan, joka nykyään huokuu hänen virheettömän kuorensa alta. Suloinen nautinnon tunne sykähti sydämessäni, ja heilautin hiukan taikasauvaani. Kuulen jähmeät askeleet takaani, Harryn noustessa ylös pehmeältä sohvaltamme. Hän oli yhtä hiljaa kuin Ginny, mutta pystyin tuntemaan sen onnen joka hänen mielensä oli täyttänyt.

Tiedän, että he ovat vain nukkeja, pelkkiä leluja. Minä pystyn kuitenkin koskettamaan ja leikkimään heillä, joten onko sillä väliä jos he eivät ole kaikille todellisia? Minulle he ovat aitoja, näen heidät silmieni edessä ja pystyn koskettamaan heitä. Muutkin pystyvät tekemään niin, mutta väittävät heitä elottomiksi, tunteettomiksi. Minä pystyn kuvittelemaan heille tunteet, ja kykenen aistimaan ne, vaikkeivät muut siihen pystyisikään.

Ja eikö kaikki mitä pystyy koskea tai tuntea, ole todellista?
Suljen huoneeni oven, ja tiedän Ginnyn kuuntelevan meidän tekemisiämme alakerrasta. Heilautan kevyesti taikasauvaani, ja tunnen kuinka muoviset kädet kiertyvät ympärilleni omistavasti, ja kaatavat minut sängylle. Kovat huulet painautuvat kaulalleni kiihkeästi, avaavat hitaasti kauluspaitani napituksen. Voihkaisen nautinnosta, muovisen käden hieroessa hellästi paljaita rintojani.
"Minä rakastan sinua, Harry." Kuiskaan hiljaa, ja mauttomat huulet painautuvat huulilleni, hiljentäen minut rakastavasti.
Riisun Harryn T-paidan hellästi hänen päältään, ja hyväilen hänen kylmiä lihaksiaan.
"Sinä olet taas treenannut." Hymähdän, ja suutelen hänen kovaa vatsaansa, siirtyen pikkuhiljaa alemmaksi. Harryn kiihottunut voihkaisu kaikuu pääni sisässä, käteni laskiessa valkoiset shortsit pois huulieni tieltä.

"Romilda, sinä tapat minut!" Ääni kaikui selvempänä pääni sisässä, enkä ehtinyt vastata, kun tunsin lattian tärisevän jalkojeni alla. Huonekalut kolahtivat toisiaan vasten, kaatuilivat, ja minä kiljuin.
Kiljuin kovempaa kuin koskaan, sillä tiesin mitä tapahtui. He tahtoivat tappaa Harryn ja Ginnyn, tappaa minut. He halusivat riistää kaiken onnen elämästäni, palauttaa minut takaisin sinne minne luulivat minun kuuluvan.

"Neiti Vane, lopettakaa tuo ja pukekaa päällenne!" Paheksuva karjaisu kaikuu Rohkelikkotornin tyttöjen makuusalissa, ja tunnen kuinka kädet kiertyivät ympärilleni. Eivätkä ne olleet enää turvalliset ja muoviset, vaan vaaralliset ja lämpimät, joilla oli oma tahto.
"Minä en tahdo, tuokaa minun taloni takaisin!" Kiljun, ja näen kuinka vahvat sormet kietoutuivat taikasauvan ympärille. Pieni, yksinkertainen loitsu, ja elämäni palaa tuhkaksi silmieni edessä, enkä minä voinut tehdä mitään muuta kuin huutaa. Yritän puraista käteen joka piteleeota kirottua esinettä, mutta en ylettänyt siihen.

"Harry on vielä sisällä!" Kuumat kyyneleet valuvat silmistäni, ja yritän riuhtoa itseäni irti.
"Harry on poissa, Romilda. Hän lopetti koulun, tappaakseen tiedät-kai-kenen."
"Ei! Lopeta valehtelu! Harry oli talossa, minä olin hänen kanssaan, päästäkää minut vapaaksi!"
"Viekää hänet pois." Professori McGarmiwan murheellinen ääni kajahtaa jostain kaukaa, ja vahvat kädet upottavat väkisin pääni valkoisesta kauluksesta sisään.
"Miksi?" Hento kysymys karkaa huuliltani, remmien kiristyessä käsieni ympärille. En ole enää vihainen, olen surullinen. He veivät Harryni, polttivat taloni. He veivät elämäni jättäen jälkeensä vain sen onnellisuuden tuhkat, joka sai joskus roihuta vapaana sielussani.

"Minä en ole hullu, tahdoin vain olla onnellinen."


« Viimeksi muokattu: 25.12.2014 20:14:09 kirjoittanut Renneto »

Ringo

  • Vieras
Vs: Nukkekodin vanki [PG-13 RV/HP, parafiliahaaste]
« Vastaus #1 : 08.08.2008 11:27:45 »
Kelmikiti: Joo, onhan tuollainen hiukan pelottavaa. :'D Aluksi tuohon loppuun piti tulla sellainen NC tasoinen seksikohtaus sen nuken kanssa, mutta en sitten itseäni alkoi karmia tuo, joten se jäi vain PG13... Parempi ehkä niin, nyt olen ainut parafiliahaasteeseen osallistuja, joka kirjoittaa PG-13 ficin! Ha!
Niin, kiitos todella paljon kommentista, kitiseni. :D Se piristi mukavasti aamuani, ja ihana kuulla että onnistuin! :)

Harry Potter

  • ***
  • Viestejä: 581
  • Sulttaani
    • Eleabin kynäilyt (pahasti kesken)
Vs: Nukkekodin vanki [PG-13 RV/HP, parafiliahaaste]
« Vastaus #2 : 08.08.2008 13:14:39 »
LOISTAVAA! Miten sinä teit sen? Tämä oli niin aito, pystyinn tuntemaan Romildan surun ihan kuin olisin ollut hänen päänsä sisällä :D
Todella taidokasta työtä (jälleen). En voisi olla yhtään onnellisempi, että kirjoitat kanssa yhteisficin ;)

Lainaus
Tiedän, että he ovat vain nukkeja, pelkkiä leluja. Minä pystyn kuitenkin koskettamaan ja leikkimään heillä, joten onko sillä väliä jos he eivät ole kaikille todellisia? Minulle he ovat aitoja, näen heidät silmieni edessä ja pystyn koskettamaan heitä. Muutkin pystyvät tekemään niin, mutta väittävät heitä elottomiksi, tunteettomiksi. Minä pystyn kuvittelemaan heille tunteet, ja kykenen aistimaan ne, vaikkeivät muut siihen pystyisikään.

Ja eikö kaikki mitä pystyy koskea tai tuntea, ole todellista?
Oli pakko lainata tuo kohta, sillä se oli niin loista (koko ficci oli), kuitenkin tuo kohta mielestäni kertoi eniten Romildan parafiliasta. Toki se tuli muutenkin esiin selvästi, mutta tuo kohta kertoi siitä eniten ehkäpä.

Ideasi oli todella hyvä! Miten keksit jotain samalla noin monimutkaista ja kirjoitit sen niin selvästi, että kuitenkin tajusi juonen? Olet liian taitava ;'D
Tämä oli herkullinen kokonaisuus, mitä muuta voi odottaakaan yhdeltä lempificcariltani. Pakko lukea vielä uudestaan tämä kyllä.
Nimikin oli tosi hyvin keksitty!
Lainaus
"Minä en ole hullu, tahdoin vain olla onnellinen."
Tuo lopetus! Mitä voin sanoa, olisikohan täydellinen oikea sana? Kyllä se on :)

Kiitoksia kulta tästä todella paljon, rakastuin tähän <3

Ringo

  • Vieras
Vs: Nukkekodin vanki [PG-13 RV/HP, parafiliahaaste]
« Vastaus #3 : 08.08.2008 21:02:41 »
Harry Potter: Apua, en tiedä mitä sanoa! Minäkään en voisi olla yhtään onnellisempi että saan kirjoittaa sinun kanssasi yhteisficin, eleaseni. <3 Hah, itse en kyllä pidä itseäni mitenkään erikoisena kirjoittajana, joten minun on vaikea sisäistää aina noita kehujasi. :'D

Hahhah, olisit nähnyt tämän aluksi! :D Kauheaa aikamuotosekoilua, ei meinannut ymmärtää yhtään mitään mistään lukemastaan. :'D Mutta muokkasin viestiä sitten nopeasti, ja yritin selventää hiukan. :)
Ei, en ole liian taitava, normaalitasoinen. :) Apua, en minä ansaitse olla yksi lempificcarisi! Laiska ja mielikuvitukseton. Olen otettu. Tuskailin sitä nimeä aika pitkään, ennen kuin hoksasin sen.. :'D

Voi ääghh anteeksi tyhmä vastaus, tämän parempaan en todellakaan kykene. Kiitos kultaseni ihanasta kommentistasi! <3 :)


Geena

  • Vieras
Vs: Nukkekodin vanki [PG-13 RV/HP, parafiliahaaste]
« Vastaus #4 : 11.08.2008 15:22:37 »
Tämä oli kaunis  :) Omaperäinen idea, ja hyvä toteutus, mutta jotenkin... pelottava...
Hienosti osaat kirjoittaa   :D

Lumous

  • ***
  • Viestejä: 332
Vs: Nukkekodin vanki [PG-13 RV/HP, parafiliahaaste]
« Vastaus #5 : 26.08.2008 20:42:04 »
Tää oli kiva. Ehkä kyl vähän pelottava...mut eiks se ollu vähän tarkoituskin?
Hienosti todellakin osaat kirjoittaa, kiitos tästä.

dream
Avatar Haavalta, kiitos!

Ringo

  • Vieras
Vs: Nukkekodin vanki [PG-13 RV/HP, parafiliahaaste]
« Vastaus #6 : 30.08.2008 13:41:30 »
Oho, nyt minä ihmettelen suuresti sitä että joku on vaivautunut tunkemaan tähänkin ficciin jotain kommenttia! No mikäpä siinä, ihana yllätys kun ymmärtää kirjautua pitkästä aikaa finiin. (---:

Geena: Aah, mahtava kuulla että tämä toteutus onnistui, minä revin hiuksiani sen kanssa, sillä pelkäsin että tästä tuli liian sekava. Omaperäisyydestä nyt en ole aivan varma, mutta pelottavasta olen samaa mieltä. :'D Tai, tietyllä tapaahan tämä todellakin on pelottava. ;) Kiitos kommentistasi! :)

dream: Kyllä, tämän tarkoitus olikin olla hieman pelottava. :) Ihana kuulla, että osaan kirjoittaa hyvin, sillä minusta tuntuu kyllä juuri päinvastaiselta.. :'D Mutta, aika monesta ficcarista tuntuu varmaan siltä. :D Kiitos kommentistasi! ;)

En muuten suutu, jos muutkin ihmiset uskaltavat kommentoida. ;D

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 646
Vs: Nukkekodin vanki [PG-13 RV/HP, parafiliahaaste]
« Vastaus #7 : 16.12.2008 21:53:26 »
Tää oli tosi pimiä ficci o.0 Emmä oikeen tajunnut mitä tuossa tapahtui, tai periaatteessa en vain tajunnut, että kuka huusi Romildan tappavan hänet. Mutta ei tarvi kaikkea tajutakaan. Ficin tunnelma vei mukanaan ja sai suorastaan painajaismaisen hehkun loppua kohden.

Romilda parka... :E


Kiitos,
Bbuttis
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

mariella

  • ***
  • Viestejä: 33
Vs: Nukkekodin vanki [PG-13 RV/HP, parafiliahaaste]
« Vastaus #8 : 21.12.2008 00:27:55 »
Oho, tosi hieno.  Olit saanu tunteet tosi hyvin mukaan tekstiin, se oli tosi pelottavaa lukea ! Mutta upeaa. Osasin hyvin kuvitella paikat ja tunnelma oli ihan mahtava. Voiko sitä tarpeeks sanoa edes kuinka hieno tää on?  Etin pitkään sanaa millä kuvailla tätä, mut niinku Beelsebutt sanoi, painajaismainen. Kiitos.

-mariella

Rosagunde

  • puuro
  • ***
  • Viestejä: 75
Vs: Nukkekodin vanki [PG-13 RV/HP, parafiliahaaste]
« Vastaus #9 : 04.10.2009 20:59:07 »
Hui. Huihuihui. Nyt lähti tältä tytöltä yöunet. :''D En lue enää yhtään ficciä, jossa on nukkeja, se on varma. :--D Mutta hyvin kirjoitat! ^^ Täytyy vaan nyt sanoa tuo (8
Wha, talking to me?

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 759
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Nukkekodin vanki [PG-13 RV/HP, parafiliahaaste]
« Vastaus #10 : 10.10.2009 22:00:03 »
Voi, tämä oli upea!

Ficin nimi houkutteli aukaisemaan linkin, sillä olen aina pitänyt nukeista kertovista tarinoista, erityisesti kauhukirjallisuudessa. Tämä kuitenkin iski aivan erilaisella tavalla, kun muut lukemani kirjoitukset nukeista. Onnistuit kirjoittamaan tarinasta hyvin järkyttävän, mutta silti jollain tapaa inhimillisen. Jos et olisi mennyt Romildan tunteissa noin syvälle, olisi helposti vain ajatellut hänen olevan oksettava ja sairas. Toki sama kuva välittyi nytkin, mutta motiivien ja tunteiden selkiytyessä kykenee myös säälimään tyttöä, sekä ymmärtämään tätä hieman paremmin.

Kieli ja kerronta oli oikein sujuvaa, sekä sopivasti kuvailevaa. Tunnelma välittyi oikein hyvin, ei mitään valittamista. Mahtavaa työtä!

Tämä on kyllä ficci, jonka tulee muistamaan jo yksin ideansa vuoksi, mutta myös Romildan kohtalo jää mietityttämään. Tuleeko hänestä koskaan normaali? Kykeneekö hän elämään tavallisten ihmisten parissa normaalia elämää? Joutuuko hän mielisairaalaan? Alkaako samanlainen elämä jälleen, kun tyttö pääsee Tylypahkasta? Tuleeko hänestä koskaan onnellinen?

Lopetus oli mahtava, suorastaan uskomaton, siitä tuli kummasti mieleen yksi asia omasta elämästäni, vaikkei se millään tavalla tähän aihepiiriin liitykään. :D

Kiitän tästä todella paljon! Tänään on löytynyt kumman paljon ficcejä, jotka haluan laittaa suosikkeihini.  ;)
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini