Title: Kahlittu
Genre: Romance, Angst
Rating: K-11 //Sansku muutti ikärajan uusien sääntöjen mukaisiksi. (:
Paring: Narcissa/Lucius, Lucius/Bellatrix (+Bellatrix/Rodolphus)
Summary: Kertoo Narcissan elmästä
A/N: Aloin kirjoittamaan tätä jo ajat sitten, mutta tänään vasta sain sen loppuun. Pahoittelen, jos tämä on hieman sekava, sillä alkua kirjoittaessa ajatukseni juonesta oli täysin erilainen, kuin loppua kirjoittaessa.
-----------------------------
Eräänä heinäkuisena aamuna Narcissa heräsi ennen Luciusta. Normaalisti mies oli tässä talossa se, joka heräsi ensiksi ja lähti sitten töihin. Narcissa kävi nopeasti kylvyssä ja meni sitten parvekkeelle istumaan. Hänellä oli yllään vain ohut aamutakki. Nainen katseli pihalle. Sadepilvet peittivät taivaan ja tekivät pihamaasta synkän näköisen. Kohta sataisi rankasti.
Hetken kuluttua Lucius tuli parvekkeelle täysin pukeutuneena.
"Sait kirjeen Bellalta", mies sanoi ja ojensi ruskean, mustalla sinetillä suljetun kirjeen.
Narcissa avasi kirjeen ja luki sen sisällä olevan viestin.
Hei Narcissa!
Minä ja Rodolphus olemme tulossa luoksenne vierailulle tänä iltana, mikäli se vain sopii.
Vastaa heti kun olet saanut kirjeen.
Rakkain terveisin, sisaresi Bella
Narcissa tuijotti sisarensa tiuhaa käsialaa. Bella oli aina ollut hieman komenteleva ja töykeä. Nytkin hän vain ilmoitti tulostaan.
"Bella ja Rodolphus tulevat meille tänä iltana", Narcissa sanoi ja katsahti Luciukseen joka seisoi selkä päin häneen ja katseli pihamaalle.
"Selvä. Käske kotitonttuja valmistaa illallinen neljälle. Minä menen tapaamaan erästä työkaveria", mies sanoi ja kääntyi ympäri.
"Hyvä on", Narcissa sanoi hieman hampaitaan kiristellen ja käveli pois parvekkeelta. Lucius oli häntä kohtaan komenteleva. Välillä tuntui kuin hän ei olisi tuntenut miestä jonka kanssa oli naimisissa.
Narcissa ei huomannut että mies tuli hänen perässään. Narcissa käveli keittiöön ja antoi kotitontuille käskyn. Samassa Lucius kietoi kätensä hänen vatsan ympärille ja antoi hellän suudelman niskalle.
Miehen suudelma tuntui ihanalta. He eivät olleet aikoihin rakastelleet ja Narcissa kaipasi tämän suudelmia.
"Tulen viideltä takaisin", Lucius kuiskasi ja Narcissa tunsi miten hän ilmiintyi pois. Huokaisten Narcissa käveli takaisin makuuhuoneeseen ja puki vaatteet ylleen.
Tasan viideltä Lucius saapui kotiin. Narcissa oli juuri vaihtamassa juhlavampia vaatteita ylleen, kun mies tuli hänen luokseen.
Lucius painoi suudelman Narcissan poskelle ja riisui matkaviittansa.
"Hakisitko kotitontun?" Narcissa kysyi ja otti laatikossa olevan kureliivin käteensä.
"Mihin sinä kotitonttua tarvitset?" mies kysyi hieman kummastuneen näköisenä.
"En minä pysty kiristämään itse kureliiviä", Narcissa vastasi ärsyyntyneenä.
Mies nousi ylös ja otti kureliivin Narcissan kädestä. "Minä en anna kotitontun koskea sinuun nähteni"
Narcissa tunsi miten mies kosketti hänen paljasta selkäänsä. Kylmät väreet vierivät pitkin Narcissan selkärankaa, mutta samalla hän nautti miehen kosketuksesta.
Lucius asetti hitaasti liivin paikoilleen. Hän veti narusta ja kiristi sitä tiukalle.
"Kireämmälle", Narcissa komensi ja tunsi miten liivi hänen keskivartalonsa ympärillä kiristyi.
Lopulta Lucius sai kureliivin kiristetyksi. Mies istahti tuolille ja Narcissa aikoi kävellä vaatekaapille.
"Cissy, tule tänne", Lucius sanoi. Narcissa oli kuulevinaan äänessä häivähdyksen lempeyttä.
Nainen asteli miehen eteen ja katsoi häntä kysyvästi.
"Meille tulee tänään muitakin vieraita kuin sisaresi ja hänen miehensä. Pimeyden Lordi haluaa tavata vaimoni. Hän haluaa sinustakin kuolonsyöjän", Lucius sanoi ja katsoi Narcissaa suoraan
silmiin.
"Minusta ei tule kuolonsyöjää!" Narcissa sanoi uhmakkaana. Hän tiesi leikkivänsä tulella sanoessaan niin. Lucius nousi nopeasti seisomaan. Hän oli naista päätä pidempi ja hänen katseensa oli vihaisempi kuin pitkiin aikoihin.
Mies läimäytti naista lujasti poskelle.
"Sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko sinusta tulee kuolonsyöjä, tai liittomme on ohi", Lucius sihahti.
Narcissa mietti hetken punniten tarkkaan sanojaan.
"Kaipa minusta sitten tulee kuolonsyöjä. Tuskin jättäisit minua henkiin jos kieltäytyisin", hän sanoi jäykästi. Kyyneleet pyrkivät ulos naisen silmistä, mutta hän ei antanut niille valtaa. Narcissa katsoi silmiään räpäyttämättä aviomiestään silmästä silmään. Hänen rohkeutensa teki Luciukseen vaikutuksen.
Mies nyökkäsi hyväksyvästi ja hymyili ilottomasti. Lucius laski hitaasti kätensä Narcissan ristiselälle. Hän veti naisen hoikan kehon itseään vasten ja huulensa huuliaan vasten.
Narcissa sulki silmänsä ja vastasi suudelmaan hieman haluttomasti. Nainen tunsi lihaksikkaan kehon omaansa vasten.
"Minun pitäisi pukeutua", Narcissa hengähti miehen huulia vasten.
Hän irrottautui miehen otteesta ja asteli vaatekaapille. Lucius istahti parisängylle ja katseli naisen kehoa.
Narcissa avasi vaatekaapin narisevan oven. Hän valitsi mustan kokopitkän silkkihameen, jossa oli avoin kaula-aukko ja pitkät hihat. Nainen puki hameen ylleen.
Sängyllä istuva Lucius kaivoi taskustaan sikarin ja sytytti sen. Pian huoneen täytti mieto savun haju. Narcissa ei polttanut sikaria, mutta toisinaan, hyvin harvoin hän poltti tupakan vain siksi, että vihasi perinteitä joiden mukaan arvokas rouva ei polta eikä nauti muitakaan huumausaineita.
Lucius nousi ylös ja käveli Narcissan selän taakse. Nainen vilkaisi miestä. Lucius veti Narcissan vetoketjun hitaasti kiinni.
Narcissa katsoi kuvajaistaan suuresta peilistä. Hän upotti hiuksiinsa hopeisen hiussoljen, johon oli kaiverrettu käärme. Narcissa oli saanut soljen Luciukselta joululahjaksi vuosia sitten.
"Tuletko?" Lucius kysyi kävellen samalla ovelle. Narcissa tuli hänen luokseen ja suoristi tottuneesti miehensä paidan kaulusta.
Ovikello soi alakerrassa. Lucius kiiruhti portaat alas perässään Narcissa.
"Iltaa", Bellatrix Lestrange sanoi hunajaisella äänellä ja asteli sisään odottamatta kutsua.
"Hyvää iltaa", naisen perässä tullut Rodolphus sanoi.
"Iltaa ja tervetuloa", Lucius sanoi kohteliaasti hymyillen. Jos Narcissa olisi katsonut tarkkaan, hän olisi huomannut kuinka Bellatrix ja Lucius vaihtoivat salaperäiset katseet.
Narcissa oli hirmuisen hermostunut. Hän koitti näyttää mahdollisimman rauhalliselta mutta sisimmässään hän räjähtäisi kohta ellei saisi jotakin rauhoittavaa.
Lucius johdatti vieraat olohuoneeseen. Narcissa suuntasi askeleensa keittiön viinakaapille. Hän kurottautui ottamaan ylähyllyltä tuliviskipullon ja viisi lasia. Nainen täytti lasit vaalealla viskillä. Narcissa vilkaisi nopeasti ympärilleen ja kumosi sitten pulloon jääneen tilkan kurkkuunsa. Hän ei ollut koskaan pitänyt tuliviskistä, mutta tällä kertaa sen väkevä,
kurkkua poltteleva maku ei edes maistunut missään. Narcissa lähti kädet täristen kantamaan tarjotinta, johon oli asettanut täytetyt lasit.
"Koska Pimeyden Lordi tulee?", Bellatrix kysyi ottaen samalla käteen siskonsa tarjoaman tuliviskin.
"Lordilla lienee hyvä syy myöhästymiseen", Lucius vastasi. Narcissa istuutui levottomana suureen nojatuoliin. Kohta se tapahtuisi.
Samassa kuului räsähdys, kun mustaan kaapuun pukeutunut Pimeyden Lordi saapui paikalle.
Lucius, Bellatrix ja Rodolphus nousivat kuin käskystä ylös tuoleista. Narcissa seurasi muiden esimerkkiä ja nousi myös ylös.
"Iltaa Herra", Lucius tervehti ja laski katseensa alas.
"Iltaa", Lordi vastasi. "Sinä olet varmaankin Narcissa?" hän varmisti kääntäen katseensa Narcissaan.
"Kyllä", Narcissa vastasi hiljaa. Hänen sydämensä hyppi takaperinvoltteja rinnassa ja kädet tärisivät niin, että nainen oli varma että Lordi huomasi sen.
"Tiedätkö mihin olet ryhtymässä, rouva?" Pimeyden Lordi kysyi. Narcissa oli hieman yllättynyt kohteliaasta äänensävystä. Hän oli kuvitellut, että Voldemort olisi halveksinut häntä.
"Kyllä, herrani", Narcissa vastasi tovin kuluttua.
"Ojenna kätesi", mies komensi.
Narcissa loi hätäisen katseen Luciukseen. Mies katsoi naista silmiin. Narcissa tiesi, että hänellä ei ollut vaihtoehtoja. Sitäpaitsi hän rakasti Luciusta.
"Ojenna kätesi", Pimeyden Lordi toisti nyt jo hieman kovemmin.
Narcissa ojensi varovasti kätensä miestä kohti. Voldemort otti naisen ranteesta niin tiukan otteen, että Narcissa pelkäsi kätensä murenevan. Sitten mies nosti hänen juhlahameensa
hihaa ja käänsi käden ranne ylöspäin. Voldemort lausui jotain hyvin nopeasti eikä Narcissa ymmärtänyt sanoista mitään. Puhuiko mies jotain vierasta kieltä?
Kauaa nainen ei ehtinyt sitä pohtimaan, sillä yhtäkkiä hän tunsi viiltävän kivun lävistävän käsivartensa. Hänen huuliltaan pääsi kivulias huudahdus ja hän horjahti taaksepäin. Voldemort oli
irrottanut otteen kädestä ja nyt hän kääntyi poispäin naisesta.
Narcissa sai hädin tuskin estettyä kaatumisen ottamalla tukea tuolin selkänojasta. Kipu käsivarressa oli niin kova, että kyyneleet pyrkivät ulos naisen silmistä, mutta nainen ei antanut
niille valtaa.
"Minä poistun nyt", Voldemort sanoi kolkolla äänellä ja samalla hetkellä hän oli taas poissa.
Kaikki istahtivat nojatuoleihin, paitsi Narcissa. Hän kääntyi lähteäkseen keittiöön antamaan kotitontuille käskyn valmistaa illallinen.
"Voitko sinä hyvin, Cissy?" Bellatrix kysyi esittäen huolestunutta, mutta epäonnistui siinä mainiosti.
"Voin minä", Narcissa vastasi loihtien kasvoilleen tekohymyn, joka onnistui vähintään yhtä huonosti kuin Bellan kohtelis kysymys.
Rodolphus istui tuolissaan siemaillen aina välillä tuliviskiä. Hän kantoi sisällään salaisuutta. Kerran mies oli tullut tavallista aikaisemmin töistä kotiin. Hän oli kulkenut hiljaisessa talossa
etsien vaimoaan. Lopulta hän olikin löytänyt vaimonsa, mutta oli samalla nähnyt jotain mitä hän ei ikimaailmassa olisi halunnut nähdä...
Lucius istui hermostuneena tuolissaan. Hänen olonsa oli kuin olisi istunut kuumilla kivillä. Bellatrix loi häneen silloin tällöin hyvin vietteleviä katseita. Lucius pelkäsi, että joku huomaisi.
Hänen oli lopultakin myönnettävä itselleen, että rakasti kahta naista.
Narcissa palasi keittiöstä. Hän istuutui miehensä vierelle.
"Lucius, miten sinulla menee töissä?" Rodolphus kysyi rikkoakseen salaperäisen hiljaisuuden. Jostain syystä hän ei pitänyt tunnelmasta.
"Hyvin. Sain ylennyksen", Lucius vastasi.
Miesten jatkaessa keskustelua Bellatrix vilkaisi Narcissaan ja sanoi:
"Kannattaa kokeilla koppakuoraisuutetta."
Narcissa loi vähän kysyvän katseen siskoonsa.
"Tarkoitan, että se auttaa Pimeänpiirron aiheuttamiin kipuihin", Bella lisäsi siirtäen katseensa Narcissan käsivarteen.
"En ole koskaan kuullutkaan sellaisesta", Narcissa sanoi. "Mistä sitä saa?"
"Borgin & Burkes -liikkeestä Iskunkiertokujalta", Bellatrix vastasi. Nainen nosti hihaansa ja vilkaisi omassa kädessään olevaa piirtoa. Se oli koristanut hänen käsivarttaan jo kunniakkaat
kahdeksan vuotta. Bellatrix oli hyvin ylpeä itsestään. Hän oli omistanut elämänsä työskennelläkseen pimeänpiirron alla.
"En tiennytkään että siellä myydään myös taikajuomia", Narcissa totesi yllättyneenä. Ilokseen hän sai samassa huomata, että käsivarren kipu oli hieman hellittänyt.
"Kyllä vain. Siellä myydään vaikka mitä, siskokulta. Mennään joskus yhdessä ostoksille", Bella hymyili paljastaen valkeat hampaansa.
Tovin kuluttua Narcissa nousi ylös tuolilta ja lähti keittiöön. Kotitontut olivat täydessä touhussa rouvan saapuessa heidän luokseen kyökkiin.
"Mitä te oikein vitkastelette?" Narcissa kysyi kylmällä äänellä. Välillä hänen oli pysähdyttävä miettimään oliko hän todella sama ihminen, kuin vuosia sitten elänyt eläinrakas neiti Musta.
Pieni kotitonttu kipitti hänen luokseen ja kumarsi niin syvään, että kolautti päänsä kivilattiaan.
"Illallinen on aivan kohta valmista, rouva", tonttu vastasi vikisevällä äänellä.
"Hyvä. Kattakaa se ruokasaliin. Ja tällä kertaa käytämme kultareunaisia posliinilautasia, niitä jotka saimme vanhemmalta rouva Malfoylta. Ja tule ilmoittamaan sitten, kun illallinen on valmis", Narcissa sanoi ja poistui keittiöstä.
Tonttu kumarsi taas niin syvään, ettei huomannut että hänen rouvansa oli jo mennyt.
Bella oli syventynyt kuuntelemaan miesten keskustelua. Hänen katsoi Luciusta tämän puhuessa Pimeyden Lordin suunnitelmista. Mies oli niin komea verrattuna Rodolpheukseen...
Missään vaiheessa Bellatrix ei ollut toivonut saavansa Lucius Malfoyta aviomiehekseen. Ei missään vaiheessa. Häntä suorastaan kammotti ajatus. Lucius oli uskotonta tyyppiä.
Hän olisi varmasti pettänyt Bellaa samoin kuin Narcissaa tällä hetkellä. Bella olisi kyllä saanut salat selville, mutta hänen nuori sinisilmäinen siskonsa ei osannut edes epäillä Luciusta aviorikoksesta. Tai oikeastaan rikoksista. Luciuskun pujahti harvase viikko Bellan sängynlämmittimeksi.
Rodolphus tiesi Bellan ja Luciuksen suhteesta, sillä mies oli löytänyt heidät itse teosta. Tosin se, että Bella oli uskoton ei haitannut kumpaakaan. Lestrangejen suhde perustui muutenkin kaikelle muulle kuin rakkaudelle.
Nimittäin rakkautta heidän kahden välillä ei ollut ollut moneen vuoteen. Avioliitto oli vain muodollinen seikka, kulissi. Kumpikaan ei toki halunnut herättää huomiota esimerkiksi avioerolla.
Tälläkin hetkellä Bella tunsi taas miten hän janosi Luciuksen lihaksikasta ruumista ja tämän kosketusta. Kumpa vain he olisivat olleet kahden...
"Illallinen on katettu", Narcissa huikkasi ovensuusta herättäen Bellan ajatuksistaan.
Rodolphus nousi ensimmäisenä tuolistaan. Hän lähti ruokasaliin aivan kuin olisi arvannut, että Lucius ja Bella halusivat keskustella keskenään. Heti, kun Rodolphus ja Narcissa olivat kadonneet ovensuuhun Lucius avasi suunsa:
"Tänä iltana. Pidän huolen siitä, että rakas vaimoni ja Rodolphus nauttivat vahvasti alkoholia."
"Selvä", Bella vastasi ja väläytti flirttailevan hymyn astellessaan viettelevästi ruokasaliin.
Lucius hengitti syvään ja meni sitten naisen perässä illalliselle.
Ateria oli jälleen kerran kauniisti katettu. Kotitontut osasivat hommansa.
"Saako olla perunoita, Bella?" Narcissa kysyi tarjoten perunavatia siskolleen.
"Kyllä kiitos", Bella vastasi hymyillen ja nosteli muutaman perunan lautaselleen, vaikkei hänellä todellisuudessa ollut edes nälkä. Hän teki sen vain Narcissan mieliksi.
Puheensorina täytti huoneen. Iloiseksi sitä ei voinut kutsua, sillä ilmassa leijui jonkin näköinen jännite. Narcissalla oli hyvin omituinen olo. Hänen kädessään oleva pimeänpiirto oli taas alkanut kivistää ja hän alkoi pikkuhiljaa toivoa, että vieraat olisivat poistuneet ja että hän saisi käpertyä lämpimään vuoteeseensa.
Mutta toiveeksi se sitten jäikin. Lasit täyttyivät hyvin nopeasti tonttuviinillä ja tyhjenivät vähintään yhtä nopeasti. Pikkuhiljaa tunnelma alkoi rentoutua ja herrasväki päätti siiryä taas olohuoneen puolelle. Narcissa oli juonut varmaankin vähiten. Hän ei tällä hetkellä kaivannut muuta kuin lepoa ja ajatusten selvittelyä. Nyt hän todellakin oli liittynyt Voldemortin riveihin.
"Lucius, haluan keskustella kanssasi Pimeyden Lordista", Bella sanoi pahasti sammaltavalla äänellä. "Suonette anteeksi, Rodolphus ja Narcissa. Tahdon puhua kahden Luciuksen kanssa."
Sen sanottuaan nainen nousi ylös ja katsoi Luciukseen.
"Tuletko sinä?"
Lucius ja Bella hävisivät huoneesta. Rodolphus ja Narcissa jäivät näin ollen kahden. Narcissa ei nähnyt tilanteessa mitään omituista, vaan oli tyytyväinen, että melu hieman laantui.
"Miten sinulla menee?" Narcissa kysyi.
"Hyvin. Ostamme uuden kartanon", Rodolphus vastasi poissaolevana.
"Ai. Bella ei olekkaan kertonut minulle. Mistä te sen ostatte?", Narcissa uteli.
"Aivan tästä läheltä", Rodolphus sanoi ja alkoi nauraa hillittömästi.
Narcissa katsoi kummastuneena miestä, mutta tajusi samassa, että tämä oli tyhjentänyt monen monta lasillista tonttuviiniä ja tuliviskiä.
Lucius johdatti Bellan vierashuoneeseen. Malfoyn kartanossa oli monta vierashuonetta, mutta tämä oli ainoa jossa oli parisänky.
Mies sulki oven takanaan. Heti kun ovi oli sulkeutunut hän hyökkäsi suutelemaan Bellaa hyvin intohimoisesti. Nainen horjahti taaksepäin, mutta otti tukea miehestä.
Hän vastasi suudelmaan yhtä intohimoisesti kuin Lucius. Bellatrix kietoi kätensä miehen ympärille. Voi miten ihanalta mies tuntui...
Lucius nosti Bellan korkealle sängylle. Nainen kietoi jalkansa hänen ympärilleen.
Narcissaa alkoi kyllästyttää Rodolphuksen seura. Mies oli hyvin sekava ja hyvin hilpeällä tuulella. Nainen nousi ylös ja ilmoitti menevänsä puuteroimaan nenänsä.
Narcissa ei kuitenkaan lukittautunut kylpyhuoneeseen, vaan suuntasi askeleensa makuhuoneeseen. Vihdoinkin hän saisi olla yksin. Vihdoinkin hän voisi mennä nukkumaan!
Noustessaan portaat ylätasanteelle Narcissa oli kuulevinaan ääntä. Hän oli varma, että kyseessä oli Lucius ja Bella. Nainen riisui korkokengät jaloistaan, jotta saattoi kuunnella salaa. Hänkin halusi tietää mitä Pimeyden Lordi juoni...
Narcissan paljaat varpaat koskettivat kivistä lattiaa jalkojen alla. Hiukset valuivat kultaisina ryhdikkäille harteille. Nainen saapui puisen oven luokse. Ovi vei vierashuoneeseen.
Hän laski kätensä kahvalle ja avasi sen. Sillä hetkellä Narcissa tunsi miten hänen sisällään oleva sydän murskaantui tuhansiksi sirpaleiksi. Näky oli jotain mikä sai naisen perääntymään.
Narcissa pamautti oven kiinni ja hoiperteli makuuhuoneeseen.
"Miten Lucius saattoi? Kauanko tätä oli jatkunut? Mitä nyt tapahtuisi?" Kymmenen kysymykset täyttivät nopeasti naisen pään. Hän lukitsi huoneen oven ja lyyhisty maahan.
Hän istui siinä ja tunsi miten kyyneleet alkoivat ryöpytä hänen silmistään. Kuin sula laava ne polttelivat kalpeita poskia.
Nyt Narcissa sen tajusi. Hänet oltiini kahlittu. Hän oli kuin häkkilintu, joka pääsisi pois jos halusi, muttei pärjäisi yksin luonnossa. Jos hän lentäisi Luciuksen luota, hän saisi jättää hyvästit elämälleen. Hänen oli vain hyväksyttävä se tosiasia, että hän ei ollut vapaa. Ja kaikesta huolimatta hän kuitenkin rakasti Luciusta.
--------------------
Kommentteja?
