Koska sinä, koska paritus, koska ficin ylimaallisen kaunis otsikko. ♥ (luettelenpahan vain syitä, miksi tulin kiusaamaan sinua kommentilla)
No, hmm, mistä edes alottaisin! Olen muutenkin aina ihan sairaan huono aloittamaan kommentteja muutenkin ja alan mennä aina ihan ohi aiheen selittämällä jotain randomia, mutta tässä se on jotenkin vieläkin vaikeampaa! Ehkä siksi, että tämä on jotain hienoa, enkä ole pitkään lukenut jotain näin hienoa ja suloista, ah niin kaunista, mutta ei mitenkään tekotaiteellisella tavalla, tekstiä. Taisin rakastua pahemman kerran jo ensimmäiseen lauseeseen, ja ihmettelen ja alemmuuskompleksoin vieläkin sinun tapaasi kirjoittaa, koska... se vain on sellaista (heh, olen niin hieno selittämään, enkö olekin?). Tässä se oli suloista ja
heleää niin kuin tuulikellot ja Luna.
Turha edes sanoa mitään tästä parituksesta. Se on vain niin kertakaikkiaan upea ja ihana. Sellaisella viattomalla tavalla. Koska Lunahan on viaton - en ole oikein koskaan päässyt irti siitä neljätoistavuotiaasta Lunasta, joka esiintyy FK:ssa. Tiedätkö, paljaita varpaita ja valkoisia puuvillamekkoja kesäisin. Tässäkin ficissä minun mielikuvissa Lunalla oli valkoinen mekko, koska jotenkin se on painunut niin syvälle mieleeni (vaikka Rowling onkin kuvaillut toisenlaisen Lunan), ja sitä on enää hankala muuttaa. : D Muutenkin Lunan
aikuisena ajatteleminen tuntuu vieläkin absurdilta, koska Luna on valkoinen, puhdas ja viaton (ja miten niin jauhan vain samaa koko ajan?). Tässä Luna vain sointui niin mukavasti minun mielikuviini, että sattuu ja ehkä sinä saatkin minutkin ajattelemaan, että Lunakin vanhenee (vanheni) jo aikuiseksi.
Tämä on juuri sellainen oikeanlainen Luna/George-ficiksi. Näin tämän vain kuuluu mennä; karhunvatukkatee, tähdet ja tuulikellot ovat niin tätä paritusta (niin kuin
foxykin taisi mainita), ja tämän parituksen jotenkin kuuluu olla tälläinen... keväinen tuulikellolaulu. Sen jotenkin vaan kuuluu pysyä tälläisena viattomana - ei mitään salaisia suudelmia ja paneskelua tähtitornissa, ei todellakaan (ja häpeä kiero mieleni) - käden koskettamisena, juttelemisena hyvästä ja pahasta ja pyörittämisenä.
Tuulikellot ikkunalla laulavat uutta laulua ja teekupeissa pöydällä höyryää karhunvatukkatee. Ja silloin Lunasta saattaa tuntua kuin lentäisi taivalla kuiden ja tähtien kanssa.
Oioioioi, tämä oli minun lempikohtani (voit olla varma, että sitä oli ihan hemmetin vaikea päättää : D)! Tässä on taas vallan kaunis ja ihana esimerkiksi sinun kuvailustasi. Ja tämä on niin elävää! Tuntuu kuin itse istuisin pöydän ääressä, ja aah.
Kerronta, preesens, kuvailu, hahmot - kaikki toimii ja kietoutuu yhteen niin nätisti. Tämä vain tuntuu kuin tämä olisi leikattu minun mielestäni (siitä kohdasta, joka on omistettu Luna/Georgelle ♥), tämä vain vastaa minun käsityksiäni niin paljon. Vähän feil, koska tästä tuli pelkkä ihkutuskommentti, mutta mitä muuta minulta voi odottaakaan. Varsinkin, kun kyseessä on sinä, hih. Ei mutta minä rakastan tätä, sinä olet upea, kiitos. ♥