Kirjoittaja: Shute
Paritus: Ron/Hermione
Gerne: Fluffy, oneshot
Vastuuvapautus: En omista hahmoja tai paikkoja, enkä saa tästä rahallista korvausta.
Ikäraja: Sallittu
A/N: Tälläinen oli sitten kirjoitettava ♥ Omistettu Heidille, maailman parhaalle kirjeystävälle!
Ulkona satoi kaatamalla ja tuuli ulisi nurkissa. Harry, joka nukkui Ronin vieressä, tuhisi jo unissaan. Harry ja Hermione olivat ensimmäistä kertaa Kotikolossa yötä, ja he olivat valvoneet myöhään, istuneet ja jutelleet, ja pian valon sammuessa Harry oli nukahtanut. Mutta Ron ei saanut unta, vaikka hän inhoasi myöntää asiaa itselleen, hän inhosi sadesäätä ja myrskyä.
Silloin punapää kuuli oven ulkopuolelta askeleita. Oliko se Molly joka oli mennyt juomaan lasin vettä? Vai Fred valmistelemassa kepposta? Ron pidätti hengitystään ja kuunteli. Silloin ovi avautui rakoselleen ja Ron pomppasi pystyyn. Hetkeen ei tapahtunut mitään ja sitten hiljainen ääni kuiskasi:
"Ron, oletko hereillä?"
Ron huokaisi helpotuksesta, se oli vain Hermione. Poika hiippaili hiljaa ulos ovesta käytävälle Hermionen luokse. Kaikkialla oli pimeää ja hieman aavemaista. Sade piiskasi ikkunoita ja Ron kuuli selvästi hiirien vikinän nurkista. Kaiken tämän keskellä, pojan oli pakko todeta, että Hermione näytti tavallistakin suloisemmalta: Tytön hiukset olivat kahdella pitkällä letillä selässä, jotteivat ne takkuuntuisi yöllä. Rusekasilmällä oli päällään vaaleanpunainen yömekko, ja paljaat varpaat, ja tyttö hytisi kylmissään.
"Mitä nyt, Hermione?" Ron kuiskasi Hermionelle.
"Minä.. Tai siis, Ginny nukkui niin sikeästi, ja minä tiesin että sinä et saa unta sateessa ja..", Hermione punastui ja katseli varpaitaan hämillään.
"Mitä asiaa sinulla oli?" Ron kysyi.
"Minulla on.. makeanhimo", tyttö totesi ja punastui vielä enemmän.
"Tule", Ron kehoitti ja laskeutui hitaasti portaita pitkin keittiöön. Sielläkin oli pimeää, ja siellä tuoksui banaanikakulle, jota he olivat syöneet illalliseksi. Hermione oli tullut arasti punapään luokse ja katseli ympärilleen pimeässä keittiössä. Ron avasi jääkaapin ja otti sieltä esiin suklaavanukkaan itselleen ja tytölle.
"Kiitos!", Hermione hymyili ja tarttui lusikkaan ja vanukkaaseen.
Hetken he söivät sanomatta mitään, ajatuksiin uppoutuneina, ja hyvin väsyneinä.
"Ron, minulla on vieläkin makeanhimo!" Hermione parkaisi ja nousi ylös hätääntyneenä.
Ron seurasi esimerkkiä ja nousi hänkin. Tyttö näytti surkealta ja poika oli varma että tämä tunsi itsensä typeräksi, ilman syytä.
"Millaista makeaa sinä haluat?", Punapää kysyi ja katsoi ruskeisiin silmiin.
Silloin Hermione astui lähemmäs Ronia, huulet hieman raollaan ja silmät tuikkien. Tyttö ojensi kätensä, tarttui pojan käteen, lämpimästi ja hyvin hellästi. Hermione painautui poikaa päin ja heidän huulet kohtasivat. Pieni suudelma. Se maistui makeammalta kuin mikään mitä Hermione oli maistanut. Liian pian, suudelma loppui ja tyttö astui taaksepäin hymyillen hieman ujosti.
"Tälläistä makeaa", Brunette hymyili.
"Onko makeanhimosi sammunut?"
"Ei oikeastaan", Hermione hymähti.
"Siinä tapauksessa, täytyy koettaa uudestaan"
A/N: Kommentit piristäisivät