Author: Fairy Feller
Title: Vakoilijan ajatuksista
Fandom: Narnia (Sijoittuu kirjan
Kaspianin matka maailman ääriin aikoihin)
Pairing: Yksipuolinen Eustace/Kaspian
Genre: Drama
Rating: Sallittu
-jjb lisäsi fandomin ja ikärajan otsikkoonDisclaimer: En omista Narniaa, vaan se kuuluu C.S Lewisille, eikä tämän ficin tarkoituksena ole tehdä rahaa tai muutakaan materiaalista palkkiota. Puhtaasti viihdykettä.
Summary: Ei, Eustace uskotteli itselleen, ei hän toista ihaillut, ei katsellut kaivaten. Hänhän vain tahtoi tietää, mitä tämä sirkusväki juoni. Olkoonkin, että Kaspian oli yksin, saattoihan hän silti jotain juonia!A/N: Tää nyt on tällainen pieni. Kirjoitettu joskus joulun aikoihin, kun oli taas pieni Narnia-maraton menossa, löysin tiedostoista nyt ja päätin julkaista. Tää on oikeestaan vähän random, enkä oikein itekään oo selvillä, mistä idea tähän tuli, mutta mutta.
Toivottavasti tykkäilette.
Vakoilijan ajatuksistaEustace Ruikku katseli salaa, miten prinssi Kaspian - vai oliko hän jo kuningas, näistä narnialaisista ei koskaan oikein ottanut selvää - asteli rauhattomana pitkin sen kurjan purkin, jota he vielä kehtasivat kutsua laivaksi, kantta. Poika ei voinut olla miettimättä, mahtoiko jokin olla todella hullusti nähdessään toisen näin. Jos jotain oli Kaspianin mielestä pielessä, eivät asiat todellakaan voineet olla kovin hyvin, olihan hän loppujen lopuksi kiistänyt sen kammottavan myrskynkin olemassaolon. Vaikka se oli tietystikin pelkkää pelkuruutta, Eustace huomasi ajattelevansa. Ja kuinka heillä saattoikin olla pelkuri kuninkaana - tai prinssinä, miksi ikinä he Kaspiania nimittivätkään? Minä olisin jo narnialaisena ryhtynyt kapinaan, hän tuhahti mielessään.
Eustace antoi ajatustensa risteillä ja huomasi ennen pitkää ajautuneensa katselemaan Kaspianin kasvoja, ihailemaan jaloja piirteitä. Tietenkään Eustace ei myöntänyt itselleen, että oli juuri ihaillut toista, eihän sellainen nyt yksinkertaisesti käynyt laatuun. Vielä vähemmän, kun oli kyse Kaspianista, joka nimitti itseään näiden kummajaisten ja sirkuseläinten johtajaksi ja ruhtinaaksi. Ei, Eustace uskotteli itselleen, ei hän toista ihaillut, ei katsellut kaivaten. Hänhän vain tahtoi tietää, mitä tämä sirkusväki juoni. Olkoonkin, että Kaspian oli yksin, saattoihan hän silti jotain juonia!
Valo leikki ruhtinaan tummilla kiharoilla ja sai Eustacen melkein kiroamaan ääneen. Miksi, oi miksi tuo barbaarikuningas olikin niin... kaunis? Jalo? Eustace melkeinpä lakkasi hengittämästä tajutessaan, minne hänen ajatuksensa risteilivät. Hän pudisti päätään, vaikkei kukaan häntä saati hänen ajatuksiaan saattanut nähdä. Ei, varmastikin hän oli tarkoittanut rumaa ja irvokasta. Vaikka ei Kaspianista kyllä rumaa saanut sitten millään, vielä vähemmän irvokasta, vaikka olisi kuinka yrittänyt ajatella hieman pitemmiksi kasvaneita, kiharia hiuksia epäsovinnaisina, jäntevää vartta pröystäilynä, kulmakarvoja liian tuuheina ja silmiä aivan väärän värisinä, sillä sitä ne eivät olleet. Ikäväkseen Eustace joutui myöntämään, että jopa ylikasvaneet hiukset pukivat Kaspiania - kenties jopa paremmin kuin lyhyet olisivat.
Eustace irvisti ja pudisteli taas päätään, tällä kertaa astetta tarmokkaammin, ja yritti karkottaa mokomat ajatukset päästään. Hän käänsi päänsä pois nuoresta kuninkaasta ja lähti hitaasti kävelemään kohti pientä, huonemaista tilaa, jossa hänenkin riippumattonsa killui. Matkalla hän uskotteli itselleen, että hänen aiemmat mietteensä olivat vain auringonpistoksen syytä - tällä kirotulla pikku venosella ei ollut yhtäkään paikkaa, jossa olla samaan aikaan sekä varjossa että raittiissa ilmassa -, ajatukset vain kuumeista hourailua. Riippumatoille päästyään Eustace oli jo onnistunut uskottelemaan itselleen asian laidan olevan näin ja tuttu ärtymyksen tunne alkoi taas vallata sijaa hänen aivoissaan.
Siitä huolimatta Eustace kuulosti paljon ärsyyntyneemmältä kuin oikeastaan olikaan illalla tiuskaistessaan Kaspianille, joka oli piipahtanut kysymään hänen vointiaan. Kirottu kuningas, esittää vieläpä välittävänsä, hän pakottautui ajattelemaan ja mulkaisi toista pahasti, vaikka tosiasiassa hänen sydämensä löi aavistuksen verran lujempaa Kaspianin kumartuessa näin lähelle häntä.
//Lol, kirjoitinpas sitten tuonne alkuun väärän sukunimen, ilmesesti jotenkin sekottanut. : D Enkä tietenkään oikolukiessakaan huomannut, nyt on korjattu sekin.