Title: Hymysuu
Author: Shute
Genre: Fluffy, oneshot
Pairing: Fred/Neville
Rating: Sallittu
Disclaimer: Kaiken minkä tunnistat Joanne Rowlingin omaksi, on myös hänen, minä vain niillä leikin.
A/N: Olen jo pitkään miettinyt Freddietä ja Nevilleä. Aakkoshaasteeseen kirjaimella H.
Kun Fred katsoi Nevilleä, hän kuuli kuinka enkelikuoro hänen sisällään lauloi ja pisti hänet hymyilemään turhankin leveästi. Nevillen katseleminen oli hänelle pelkkää huvia, ja hän rakasti sitä kun Nevillen kasvot olivaat hieman rypyssä tämän ajatellessa. Iltaisin oleskeluhuoneessa hän pysytyi vakoilemaan poikaa, ilman että kukaan huomasi, sillä kaikki olivat väsyneitä ja suurinosa teki läksyjä hermot kireällä.
"Fred! Minä puhun sinulle, kuuletko!"
Kaksoisveljen närkästynyt ääni herätti Fredin haavemaailmasta ja tämä kääntyi katsomaan Georgen ärsyyntyneitä kasvoja.
"Mikä sinua vaivaa?" George tiukkasi veljensä hämmentyneelle ilmeelle.
"Ei mikään" Fred vastasi nopeasti ja yritti näyttää viattomalta.
George kurtisti kulmiaan ja sanoi:
"Älä viitsi! En minä ole tyhmä!"
Punapää huokaisi ja yritti olla katsomatta kaksosen vihastuneita kasvoja sanoessaan seuraavat sanat:
"Minä taidan olla rakastunut"
George oli tukehtuia juuri suuhunsa laittamaan karamelliin. Fred katsoi epätoivoisena kun veli muuttui punaisensiniseksi ja yski kovaäänisesti. Hermione ryntäsi paikalle ja takoi Georgea lujaa selkään kunnes tämä sylkäisi karamellinrippeet vastapäätä seisovan Lavenderin puserolle, joka alkoi heti raivota Georgelle miten tämä oli yskinyt hänen päällen ja sen lisäksi pilannut hänen uuden paitansa. Kun hän alkoi selittää tilannetta, Hermione hyökkäsi Fredin kimppuun.
"Sinun veljesi on tukehtua ja sinä istut siinä niinkuin mikäkin Haisku! En tajua mikä sinua vaivaa!" tyttö tiuskaisi.
"Hermione.." Fred aloitti mutta tämä keskeytti hänet sanomalla:
"En ymmärrä sinua! Olet muuttunut! Et enää edes vitsaile! Sinä olet nykyään kamalan outo.."
Hermione kääntyi ja lähti takaisin paikoilleen mulkoilemalla kaikkia oleskeluhuoneessa olevia. Fred huokaisi ja vilkaisi Nevilleä joka hänen ihmetykseen katsoi suoraan Frediä. Neville irvisti ja muodosti huulillaan sanan: "tytöt." Jonka jälkeen hän kääntyi takaisin kirjoitustyönsä ääreen. Koska Rohkelikkopoika ei enää halunnut kuunnella Georgen ja Lavenderin riitaa tämä nousi, käveli Nevillen luokse ja istuutui poikaa vastapäätä olevaan tuoliin. Neville oli uppoutunut työhönsä ja hänen kasvonsa olivat keskittyneet. Fred huomasi heti, että hänellä oli kirjoitusongelmia, sillä Neville pysähtyi välillä miettimään. Kun Neville oli miettinyt yli minuutin, toinen kysyi mikä oli vialla.
"Minä en osaa!"
"Et osaa mitä?" Fred kysyi hieman epäröiden.
"En osaa keksiä millaisia tarinani prinssi ja prinsessa ovat!" Neville voihki vastaukseski.
"Hmm.. Minun mielestäni sinun pitäisi kirjoittaa prinssistä ja toisesta prinssistä."
"En minä voi kirjoittaa homoista, minun piti kirjoittaa rakkausromaani!"
"Se on, ehh, miesrakkautta!" Fred keksi hätäisesti.
"Vaikka niin sitten. Mutta en vieläkään tiedä millaisia he ovat!" Neville sanoi apeana.
"Toinen voisi olla pitkä, punatukkainen, pisamanaamainen ja tykkäisi vitsailla", Kaksoisveli kertoi virnistäen "Ja toinen lyhyempi, pyöreäkasvoinen, unohtelias ja pelkäisi professori Kalkarosta."
"En minä niin voi kirjoittaa, Fred" Poika pudisti päätään.
"Okei, kunhan vain sanoin!" Punapää huokaisi. Neville katsoi häntä miettien ankarasti ja sanoi lopulta:
"Miksi sinä niin sanoit"
Vastaus oli helppo. Fred oli miettinyt sitä kauan aikaa sitten, toivoen että joku joskus kuulisi nuo sanat.
"Koska sinä olet minun prinssini"
A/N: Hmm.. Kommentteja? (:
