Title: Lasinmuruset
Author: Tinkin
Beta: Ei ole
Rating: K 11
Genre: Angst, Ehkä lievä Romance, Oneshot
Pairing: Kertoja/joku
Summary:
Mä katon taas sitä peiliä, se on uponnut mun kämmeneen.Disclaimer: Henkilöt ovat minun ja kappaleen sanat ovat Placebon Song to say goodbyesta
Warnings: Viiltelyä, Aika tarkasti kuvailtu itsemurha, Puhekieli
A/N: Öh, mitä tähän nyt sanoisi. Keskellä yötä sattuneessa angst-puuskassa kirjotettua angstia. Kun kuulin Placebon Song to say goodbyen, halusin kirjoittaa jotain sen pohjalta. Tämä on myös tavallaan jatkoa Kahvienkeleille
http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10199.0. Ja nimi tuli vain jostain mieleen, ei edes liity tähän.
Mä istun puistossa. Leikkipuistossa. Tarkemmin sanottuna keinussa. En mä keinu, istun vaan. Mul on kylmä, mä oon idiootti, en ottanu takkia. Aluks täällä kylläkin oli lämmin, mut sit se viileni mystisesti. Tai ei mystisesti, jännästi vain.
Jostain kuuluu musiikkia, joku ihme kappale, oon varmaan kuullu ennenki, en vaan oo huomioinut sitä ennen mitenkään. Mä alan kuunnella sanoja, ne on aika kivat, kuvaa mua.
You are one of God's mistakes
You crying, tragic waste of skin Kyynel tipahtaa mun syliin. Ja pian toinenkin. Mä kaivan laukustani pienen peilinpalasen. En mä muutakaan peiliä omista. Ja tää on siitä peilistä, jonka sä rikoit.
Mä tarkistan mun meikit, osaan olla pikkumainen jatkuvasti. Yhtäkkiä mä huomaan mun kättä pitkin valuvan punaisen juovan. Mä en tunne mitään, en enää ees sitä kylmyyttä. Mä katon taas sitä peiliä, se on uponnut mun kämmeneen.
Before our innocence was lost
You were always one of those
Blessed with lucky sevens
And the voice that made me cry Mä laitan peilin takas laukkuuni ja päätän lähteä kotiin. Kappale soi vieläkin jossain, irvailee mulle sanoillaan.
Your needle and your damage done
Remains a sordid twist of fate Mä lähden kävelemään, mut musiikki seuraa mua itsepintaisesti. Nyt mä tunnistan sen kappaleen, kertosäe on tuttu.
A song to say goodbye Vihdoin mä oon kotona. Mä näen keittiön pöydällä veitsen. Sen saman veitsen jolla sä aina pilkoit sun vihannekset kun teit jotain ruokaa. Mut sä unohit sen siihen pöydälle makaamaan. Unohdit, kait.
Mä otan sen mukaan ja meen omaan huoneeseen. Avaan tietokoneen ja etin sieltä sen mua kiusanneen kappaleen. Mä laitan sen soimaan non-stoppina ja kuuntelen pari kertaa. Sit mä otan lehtiöstä yhden sivun ja kirjoitan siihen vain yhden sanan. Sit mä liimaan sen mun tietsikan näyttöön.
And the voice that made me cry Mä otan sen veitsen käteeni ja istun lattialle. Mä hengitän syvään ja mun päässäni on vain sun viimeinen mulle sanomas lause. Ja viimeiseksi se jäisikin.
"Tää on loppu nyt, mä häivyn, en jaksa sua enää." Sit sä lähit, jätit mut yksin itkemään.
Mä asetan sen veitsen mun ranteelle ja epäröin vielä hetken. Sit mä painan sen kovasti rannetta vasten ja vedän. Iho antaa periksi, ja mä näen kuinka veri pakkautuu pois mun viillosta. Se saa mut hurmion valtaan ja painan veistä yhä kovempaa. Kun viilto on mun mielestä tarpeeksi pitkä ja syvä, mä teen sen viereen toisen, samanlaisen. Ja toiseenkin käteen. Mua alkaa huipata, mä oon menettäny paljon verta. Mun aika on lopussa, mä tiedän sen, ja jostain syystä toi ajatus saa mut hymyilemään. Mä vedän vielä molempiin käsiin yhdet viillot aikaisempien yli. Niistä tulee H. Sun nimes ensimmäinen kirjain.
Mä menetän tajuntani sun nimes huulillani. Mä kuulen vielä yhden ainoan lauseen siitä kappaleesta, ja mun poskelle vierähtää vielä yksi kyynel. Viimeinen kyynel.
You are one of God's mistakes Ja mua ei enää ole.
Etuovi käy, ja sä tulet sisään. Mä unohdin taas lukita oven, mä unohdan sen aina. Sä kävelet suoraan mun, meidän, huoneen ovelle. Sen mä muistin lukita ja kun sä huomaat sen olevan lukossa, sä alat huutaa mun nimeä.
"Avaa, kiltti. Mä oon pahoillani, avaa ovi, jooko."
I'm well aware of how it aches
And you still won't let me in Sä alat jyskyttää ovea sun pienillä nyrkeilläsi. Kohta sä varmaan tuut siitä läpi, sitä sä ilmeisesti yritätkin.
Now I'm breaking down your door
To try and save your swollen face Lopulta sä pääset siitä ovesta läpi, se on nyt entinen, se ovi siis. Sä huomaat mut makaamassa lattialla, ranteet auki, verta joka puolella mun ympärilläni. Sä polvistut mun viereeni ja yrität ravistaa mua hereille.
Now I'm trying to wake you up
To pull you from the liquid sky
Coz if I don't we'll both end up
With just your song to say goodbye Ironista, miten oikeaan laulut joskus osuu.
Nouset seisomaan ja huomaat lapun tietokoneen näytössä. Sä luet sen yhden ainoan mun kirjoittaman sanan
Anteeksi
Painat pääsi käsiisi ja itket. Kuuntelet musiikkia lohduttomana.
A song to say goodbye
A song to say goodbye
A song to say... Ja jos voisin, itkisin kanssasi.
A/N2: Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti ja vielä suurempi kiitos jos jaksat laittaa kommenttia