Kirjoittaja Aihe: Past the Point of no return (song fic), H/D, S  (Luettu 1791 kertaa)

Irishe

  • Sanamaanikko
  • ***
  • Viestejä: 342
  • Hammasratas polkupyöränä
    • Kerdrafundiants
Nimi: Past the Point of no return
Kirjoittaja: Irishe
Tyylilaji: Songfic, romance
Paritus: H/D
Ikäraja:S
Disclamer: J.K.Rowling omistaa hienot hahmonsa ja miljöönsä. Emilia MacKain pitää oikeudet lauluunsa. Minä vain hieman lainaan sitä.
Kirjoittajan sanat - A/N: Mielleyhtymät. Ne ne vasta ovat mielenkiintoisia!

Past the point of no return

Aurinko laskeutui hiljaisuuteen. Jäljellä oli vain kyyneleet. Tuska ja muistot. Kuva minusta ja sinusta, meistä.
Vaikka tiedänkin, että menneisyys on esteenä, tiedän että voitamme sen. Tiedän, ettei minun pitäisi olla täällä, vaan sinun luonasi.
Tiedän, ettei minun pitäisi verhoutua menneisyyteen, tukeutua muistoihin. Tiedän, että minun täytyisi luovuttaa, mutten voi ymmärtää.

”Past the point of no return –
no backward glances:
the games we’ve played
till now are at an end.
Past all thought of ”if” or ”when” –
no use resisting:
abandon thought,
and let dream descent.”

Tunnen sen tunteen sydämessäni, sielussani. Mutten tahdo ymmärtää sitä. En tahdo kietoutua ymmärryksen peittoon.
Tahdon asua epätietoisuuden kanssa, vierailla silloin tällöin ymmärryksen laaksoissa. En tahdo maailmaan, joka on kylmä kaikkine kuumine aaltoineen.
Voin vain hyräillä mielessäni sanoja:

”What raging fire shall flood the soul?
What rich desire unlocks its door?
What sweet seduction lies before us…?
Past the point of no return,
The final threshold –
What warm, unspoken secrets will we learn?
Beyond the point of no return…”

Kuitenkin tiedän, etten voi aina hautautua menneisyyteen. Kulkea usvassa, joka on suojani, turvani.
Tiedän, että olet minulle enemmän kuin suostun koskaan myöntämään.
Tunnen sen, että sinä olet voima, joka kuljettaa minua eteenpäin, kuin meri kuljettaa hiekan jyvää.
Tiedän, että minulla on haaveita, jotka elävät ja kuolevat.

”You have brought me to that moment
Where words run dry,
to that moment where speech disappears into silence, silence…
I have come here,
Hardly knowing the reason why…
In my mind,
I’ve already imagined our bodies entwining
Defenseless and silent…”

Tiedän, että on aika palata takaisin, ei menneisyyteen, vaan sinun luoksesi. Paikkaan, joka on kotini. Kotimme.
Tiedän, että menneisyytemme kulkee varjonamme, mutta annetaan itsellemme mahdollisuus. Mahdollisuus toisillemme.
Tiedän, että palaat takaisin. Sillä minä en voi sitä tehdä. Kirottu olkoon ylepyteni.

”And now I am here with you:
no seconds thoughts.
I’ve decided, decided…
Past the point of no return –
No going back now:
Our passion play has now,
At last, begun...
Past all thought of right or wrong –
One final question:
How long should we two wait, before we’re one…?
When will the blood begin to race the sleeping bud burst into bloom?
When will the flames,
At the last,
Consume us…”

Pohjimmiltani tiedän, että menneisyys on este. Suurin kynnys. Porras maailmaan, josta meillä on vain aavistus.
Tiedän, että minä tahdon siihen maailmaan, josta tulevaisuudesta tulee menneisyyttä, eikä menneisyydestä tulevaisuutta.
Tiedän mahdollisuutemme.

“Past the point of to return
The final threshold –
The bridge is crossed,
So stand and watch it burn…
We’ve passed the point of no return…

Kuu nousee hiljaisuudesta. Valaisee kalsealla valollaan. On vain minä ja sinä. Me ja tulevaisuus. Lukuisat mahdollisuutemme.
« Viimeksi muokattu: 10.08.2013 08:38:20 kirjoittanut Irishe »
Pukeudun mustaan kunnes löydän jotain tummempaa
Murusia murtuneesta mielestä