Kirjoittaja: Invisiblegirl
Nimi: Jäinen lumihiutale
Beta: niiina (kiitos taas, melkein tapoin niiinan pistämällä hänet betaamaan tämän xD)
Rating: S
Genre: Angst, romance
Pairing: Draco/Lavender
FanFic 100:seen sanaan Talvi.
A/N: Vastaanotin ispiraation-puutteessa taas haasteen, joka kuuluu näin:
Pakolliset lauseet/sanat/henkilöt:
-Hermione
-Fred
-Ginny
-Tuliviskilaatikko
-Puhelin
-Alushousut
-"En kerro sitä sinulle" Punormio
-Oletko miettinyt, mitä teit varpailleni eilen?
-Varokaa, iso pää poukkoilemassa nelostiellä!
Kiellettyjä henkilöitä: Padma ja Tonks. Kiellettyjä sanoja: Taulu, kurpitsa ja juliste.
*******
Jäinen lumihiutale
Lavender kulki Lontoon kaduilla kädet taskuissa, lumisateen tippuessa hiljaa taivaasta. Häntä paleli hieman, mutta hän ei kiinnittänyt huomiota siihen vaan käveli vain eteenpäin. Oli joululoma, hänen perheensä majaili Vuotavassa noidankattilassa, eikä tytöllä ollut mitään tekemistä. Parvati vietti lomaansa vanhempiensa ja sisarensa kanssa Havaijilla, kun hänet oli jätetty tänne, keskellä Lontoota, kuolemaan tylsyyteen. Tyttö ohitti kirjakaupan nopeasti, hän inhosi kirjoja. Lavender ei jaksanut lukea niitä, hän kaipasi toimintaa, asioita, joita hän voisi puuhastella. Hän ei jaksanut keskittyä sellaiseen tylsään opukseen.
Sen sijaan tyttö hypähti hieman ylöspäin nähdessään liikkeen, josta hän voisi ostaa uuden mekon itselleen joululahjarahoillaan. Tyttö avasi oven ja kuunteli, kun kello kilkahti pari kertaa kauniisti, ennen kuin syöksähti hakemaan ihanaa mekkoaan. Kauppa oli täynnä niitä, mutta Lavender tiesi tarkalleen, millaisen haluaisi. Tai oikeastaan hän ei tiennyt, mutta sen hän tiesi, että kun se oikea kappale löytyisi, hän tietäisi sen heti.
Tyttö hypähteli ympäri kauppaa vähän aikaa, hypisteli kymmeniä ihania leninkejä, hameita ja mekkoja, mutta ei löytänyt sitä yhtä kaunista. Kaikki ne olivat kivannäköisiä, mutta ne eivät olleet kauniita, sellaisia, kuin hän olisi halunnut. Olisipa Parvati täällä, hän mietti. Tytön kanssa olisi ollut niin hauska etsiä mekkoa. Sitten äkkiä tyttö näkikin suuressa vaatepinkassa jotain vihreää, silkkistä kangasta. Tyttö tarttui siihen ja veti varovasti sen pois kasasta. Hän nosti sen ylös katsoakseen sitä tarkemmin ja hymy valtasi hänen kasvonsa. Mekko oli keskivihreä, silkkistä ja pehmeää kangasta. Se ulottui hänen polviinsa asti, Lavender huomasi, kun hän asetti sen itseään vasten katsellessaan itseään kokovartalopeilistä. Tyttö tiesi heti, että hänen oli pakko kokeilla sitä.
Lavender käveli sovituskoppiin ja vaihtoi talvivaatteensa mekkoon. Hän katsoi itseään iloisesti pienestä peilistä, joka kopissa oli. Mekko tuntui ihanalta. Se myötäili hänen ihoaan ja oli juuri sopivan kokoinen. Hän astui ulos kopista ja katseli itseään peilistä.
"Joten, miltä minä näytän?" hän mutisi itsekseen, niin kuin hän yleensä tapasi kysyä Parvatilta heidän ollessaan ostoksilla.
"Pirun hyvältä", kuului ääni hänen takaansa. Lavender kääntyi ympäri mekon helma lennähtäen mukana sirosti. Sitten hän näki puhujan. Pojalla oli platinanväriset hiukset, ja tyttö tiesi tämän jo entuudestaan. Draco Malfoy istui tuolilla rennosti katsellen häntä ja hänen mekkoaan.
"Anteeksi, viitsitkö toistaa?"
"Kuulit varsin hyvin, no, aiotko ostaa sen?"
"Aion, kun kerran itse makutuomari pitää siitä", Lavender vastasi kääntyen, katsellen itseään taas peilistä.
"Entä itse, aiotko ostaa tuon?" tyttö kysyi, osoittaen pienellä eleellä juhlakaapua, joka lojui lattialla jotenkuten laskostellusti.
"Aion."
Tyttö käänsi päänsä uudelleen ja nyökkäsi. Tämä se mekko oli, juuri se oikea. Sitten hän kääntyi uudelleen pojan suuntaan, mutta Dracoa ei näkynyt missään. Tämä oli kadonnut kuin tuhkana ilmaan.
Poika oli hiippaillut nopeasti ulos, avannut oven äänettömästi ja huoahtanut raskaasti ulkona. Mikä häneen oli iskenyt? Ei hänen olisi sitä pitänyt sanoa. Mitä tyttö nyt mahtoi miettiä? Toivottavasti tyttö ei vain kertoisi sille kikattavalle ystävälleen tai hän olisi täysin nolattu.
Draco ei tiennyt, että tyttö päätti juuri melkein samalla hetkellä, että pysyisi hiljaa äskeisestä kohtaamisesta. Parvati ei varmasti uskoisi häntä, Lavender oli siitä varma, eikä hän halunnut nolata itseään kertomalla Parvatille jotain, jota tämä ei uskoisi.
Palattuaan Tylypahkaan Lavender jätti mekkonsa matka-arkkunsa pohjalle, siististi laskostettuna odottamaan sitä päivää, kun hän voisi käyttää sitä. Tyttö asteli portaat alas ja jäi vähäksi aikaa katsomaan, kun Fred ja George hulluttelivat oleskeluhuoneessa. He olivat hankkineet jostain pallon, taikoneet sille rasvaisen peruukin, koukkunokan ja piirtäneet Kalkaroksen naaman siihen. Nyt se lensi ympäri oleskeluhuonetta hiukset liehuen, naurattaen rohkelikkoja.
"Varokaa, iso pää poukkoilemassa nelostiellä!" George huusi nauraen samalla kun väisti palloa. Lavender kikatti hiukan aikaa katsellen kun pää lenteli ympäriinsä, mutta päätti sitten lähteä etsimään Parvatia. Hän ei ollut nähnyt tyttöä pariin tuntiin, mihin hänkin oli mahtanut kadota?
Lavender ei ehtinytkään lähtemään oleskeluhuoneesta, kun huomasi paperin, jota Hermione ja Ginny olivat tutkailemassa.
"Tanssiaiset!" Ginny huudahti innostuneesti. Hermione hymyili pienesti, eihän hän niissä viihtynyt, mutta Lavender tunki heti paikalle katsomaan ilmoitusta. Mahtava tilaisuus käyttää uutta mekkoa, hän mietti.
Tanssiaiset olivat jo ihan pian, huomenna oli Tylyaho-päivä ja tanssiaiset olivat sen jälkeen. Lavender kääntyi ja juoksi äkkiä makuusaliin, jossa Hermione oli jo katselemassa kriittisesti vaatteita, jotka hän omisti. Lavender joutui vähän aikaa tonkimaan laukkuaan kunnes löysi mekkonsa. Hän nosti sen ylös ja asetteli sen tarkasti sängylle.
"Oi, ihana mekko, Lavender", Hermione kehui katsellessaan mekkoa. Samaan aikaan hän löysi omasta matka-arkustaan vaaleansinisen hameen, joka oli hieman samantapainen kuin Lavenderilla, mutta siinä oli leveämmät hihat ja se oli hieman pidempi.
Seuraavana päivänä Lavender osti Tylyahosta tyylikkäät remmikengät, jotka sopivat hänen hameeseensa täydellisesti. Hän nukkui yönsä hieman rauhattomasti odotellen tanssiaisia. Ne olivat tällä kertaa hieman omituiset, sillä pareja ei tarvittu, eikä asujen tarvinnut olla niin juhlallisia.
Aamu koitti, oli sunnuntai. Aika kului hitaasti ja Lavender laahusti ympäri Tylypahkaa yrittäen keksiä tekemistä. Parvati oli jäänyt tekemään taikajuomien esseetä, tyttö oli jättänyt sen ihan viime tippaan ja hän tiesi myös, että jos ei tekisi sitä nyt, Kalkaros antaisi hänen kuulla kunniansa seuraavalla tunnilla.
"Hei, professori Punurmio", Lavender tervehti hieman höpsähtäneen näköistä opettajaa.
"Hyvää päivää, kultapieni. Oletko menossa tanssiaisiin tänään?" professori sanoi hieman haaveksuvalla äänellä.
"Olen, tietysti. Osaisitko kertoa minulle jotain pientä ennustusta tästä illasta?" Lavender kysäisi uteliaana hymyillen hieman. Professori pyöritteli päätään.
"No mutta, kultapieni. En voi kertoa sitä sinulle, sinun täytyy selvittää se itse."
Lavender katsoi kelloa ja päätti lähteä valmistautumaan. Hän toivotti hyvää iltaa professorille ja hypähteli takaisin oleskeluhuoneeseen. Tällä kertaa Kalkaroksen pää oli asetettu takanreunalle, josta se katseli nenä inhosta väristen oleskeluhuonetta.
Parvati oli saanut esseensä valmiiksi ja penkoi nyt meikkipussiaan. Kikatellen tytöt pukivat ja meikkasivat itsensä kauniiksi. Kello tikitti sen verran, että he lähtivät kulkemaan kohti suurta salia. Parvati ampaisi tanssin pyörteisiin Seamuksen kanssa ja Ron kävi hakemassa häntä. Tytön vihreän hameen helmat tuntuivat sopivan tanssin rytmiin, sen helmat tanssivat mukana. Lavender pyöri tanssilattialla useammankin tanssittajan kanssa. Hänen hengityksensä alkoi käydä raskaammaksi, joten tyttö päätti pistäytyä ulkona. Hän avasi ovet ja asteli pistelevään talvi-iltaan. Tyttö kietoi kätensä ympärilleen kylmissään ja nojasi kauniiseen koristeaitaan. Tytön avoimiin remmikenkiin oli tulossa lunta, kun tyttö asteli ulkona. Lavender katseli kuinka hänen hengityksensä höyrysi kylmässä ilmassa, nojaillen aitaan.
"Täytyy kyllä sanoa, että minulla on hyvä maku", kuului hieman kehuskeleva ääni hänen takaansa.
"Ai, mistä sinä sellaista ajattelit?" Lavender sanoi hieman keimailevalla äänellä. Flirttailiko hän Draco Malfoylle? Ei voinut olla mahdollista.
"Ilman minun hyvää makuani, et varmasti olisi ostanut tuota mekkoa, jossa muuten näytät tyrmäävältä.”
Oliko poika tosiaan Draco Malfoy, vai joku muu, joka oli tekeytynyt häneksi?
"Anteeksi?"
"Onko sinulla jokin kuulovika? Kuulit varmasti ihan oikein."
"Draco, mitä sinä teet täällä?" kuului jonkun luihuisen ääni. Lavender ei tunnistanut häntä, poika oli ylemmällä luokalla. Poika katsahti pelokkaasti ensin toiseen poikaan ja tyttöön.
"Kerroin vain tälle bimbolle, kuinka tyhmältä hän näyttää", poika sanoi ääni hitusen särähtäen, ihan vähän, niin ettei Lavender sitä kunnolla kuullut. Pojat palasivat takaisin sisälle, vaivihkaa Draco katsoi taakseen ja yritti näyttää siltä, että ei oikeasti ollut tarkoittanut sitä. Lavender ei katsonut edes hänen suuntaansa. Miksi hän oli uskonut poikaa? Koko juttu olikin ollut vain pilaa, vain naurua hänen kustannuksellaan. Kyyneleet tunkivat silmiin, mutta tyttö pyyhkäisi ne pois. Hän suoristi selkänsä, korjaili hieman kampaustaan, korjaili meikkejään ja palasi sisälle. Hän ei antaisi Draco Malfoylle iloa siitä, että oli pilannut hänen juhlansa.
Ja tyttö tanssi. Tanssi niin paljon, että jalat särkivät vielä seuraavana päivänäkin. Hän nauroi, flirttaili, piti hauskaa. Ja aina, kun hän sivusilmällä katsoi muualle, hän näki vaaleahiuksisen pojan kaihoisan katseen hänen suuntaansa. Lavender ei oikein osannut tulkita sitä, hän oli syvästi hämmentynyt pojan käytöksestä. Ensin kehui, sitten haukkui, ja nyt katseli kaihoisasti?
Yö oli jo pitkällä, kun oppilaat käskettiin peteihinsä. Seuraavana päivänä oli sentään koulua, opettajat olivat kauhistelleet. Tyttö nukahti heti, kun pääsi sänkyynsä ja aamulla hän oli vieläkin väsynyt, mutta tunneille piti mennä.
"Oletko miettinyt, mitä teit varpailleni eilen, kun tanssimme? Niissä on vieläkin mustelmia", Lavender kuuli Luna Lovekivan tiedottavan Nevillelle. Tyttö hymähti, hänkin oli tanssinut jossain vaiheessa Nevillen kanssa, ja hänen varpaansa eivät totta vie pitäneet siitä yhtään.
Koulupäivän loputtua Lavender päätti mennä ulkoilemaan pihalle. Lunta oli jo melkein polviin asti, mutta tyttö varustautui lämpimästi. Hän hengitti raikasta talvi-ilmaa keuhkoihinsa ja puski lumen lävitse.
"Odota!" kuului huuto linnan luota. Tyttö katsoi taakseen ja näki Malfoyn juoksevan lumen läpi nopeasti. Tyttö mulkaisi häntä ja jatkoi matkaansa vielä nopeammin, hän ei kaivannut poikaa seuraansa nyt. Mutta vaikka tyttö kuinka nopeutti vauhtiaan, poika sai hänet silti kiinni. Tämä hengitti nopeasti ja yritti saada hengitystään tasaantumaan.
"Minä en oikeasti tarkoittanut sitä, uskotko?" hän sanoi.
"Entä sitten, vaikka et tarkoittanut sitä? Sanoit sen silti."
"Mutta... Minun oli pakko sanoa se! Mitä muut olisivat ajatelleet? Sinä olet rohkelikko!"
"Entä sitten?"
"Mutta..."
"Jos oikeasti olisit pitänyt minusta, olisit voinut sanoa sen sille luihuisellekin."
"Mutta... Sinä et nyt ymmärrä, et tiedä mitä minulle olisi tehty jos olisin sanonut mitä halusin!"
Tyttö mulkaisi poikaa uudestaan ja käänsi selkänsä tälle.
Poika käännytti Lavender takaisin, pisti hänet katsomaan itseään silmiin ja suuteli niin raivokkaasti, intohimoisesti kuin pystyi. Pojan kylmät huulet sulivat melkein tytön huulilla. Tyttö ei osannut muuta kuin vastata suudelmaan. Poika johdatti tytön takaisin sisälle, tytön pää oli vieläkin vähän pyörällä. Hän seurasi poikaa sumein silmin, yrittäen saada ajatuksiaan kokoon. Poika avasi tarvehuoneen oven ja suuteli tyttöä uudelleen.
"Mitä sinä teet minulle, en pysty vastustamaan sinua ollenkaan..." poika mutisi suudellessaan tytön niskaa. Pian poika kaatoi heidän sänkyyn, joka oli ilmestynyt huoneeseen äkkiä. Nurkassa näkyi tuliviskilaatikko, jonka Lavender pani merkille. Poika alkoi riisua tyttöä, suuteli hänen paljaita olkapäitään ja lopulta kosketti tämän alushousuja. Sillä hetkellä tytön pää selkeni ja tämä työntyi pois.
"Mitä nyt?"
"Minä... Minä en vain pysty. En halua, en pysty enkä kykene. Tämä oli virhe, todellakin", tyttö parahti kerätessään peittoa ympärilleen. Hänen päässään humisi, aivan kuin hänet olisi huumattu jotenkin.
"Mutta..."
"Ei, Draco, ei. Minä en halua", tyttö sanoi vakaasti keräten peiton ympärilleen. Hän nousi ylös sängystä ja keräsi vaatteensa.
"Sinä... Sinä olit upea, mutta ei tämä johda mihinkään. Ehkä sitten, kun pystyt kertomaan muillekin, mitä oikeasti tunnet. Minä en halua olla mikään sinun salarakkaasi."
Tyttö puki nopeasti päälleen ja lähti tarvehuoneesta nopeasti. Poika oli jähmettynyt paikalleen suuttumuksen vallassa. Lavender juoksi koko matkan takaisin rohkelikkotorniin ja vasta tyttöjen makuusalissa hän antoi kyynelten tulla. Kello oli paljon, kun tyttö lopetti itkemisensä ja lopulta nousi ylös sängystään. Hän pesi kasvonsa ja lopulta raahautui syömään. Hän istui rohkelikko pöytään Hermionen, Harryn ja Ronin viereen, jotka puhuivat puhelimesta tai jostain. Tyttö nosti katseensa luihuisten pöytään ja näki se samat, kylmät silmät, kuin jäiset lumihiutaleet. Mutta tällä kertaa niissä ei ollut mitään muuta, kuin kylmyyttä.
"Hei, Lavender. Voiko tähän istua?" hän kuuli Seamuksen kysyvän. Poika seisoi häntä vastapäätä ja näytti tuolia siinä.
"Tietysti voi."
Tyttö ei huomannut, että samaan aikaan ulkona alkoi sataa lunta, pieniä jäisiä lumihiutaleita.
