Alaotsikko: Fred, one-shot, S
Nimi: Kyllä hätä keinot keksii
Kirjoittaja: turkinpippuri
Henkilöt: Fred Weasley + muu Weasleyn perhe
Ikäraja: S
Genre: drama, one-shot
Vastuunvapautus: Kaikki tunnistettava kuuluu J.K. Rowlingille
A/N: Tänään (tai siis eilen, 18.7.) oli Kilahtaneiden kirjoittajien kerhon Kirjoita Fredistä –päivä. Viimeinen sana oli kirjoitettu 00.00, eli kai sen voi laskea onnistumiseksi?
Kiitokset Nevillalle, jonka ansiosta tämä on nyt tässä. Lopusta tuli vähän kiireellä kirjoitettu ja sen saattaa huomata…
Menee Weasleyn perhepotretti –haasteeseen Fredillä.
Kommentit ovat sallittuja : )
***
”Fred, katso!”
Fred käänsi katseensa Georgen osoittamaan suuntaan. Tien vieressä kulkevassa ojasta pilkisti pyöreä kivi, jonka päällä istui iso ja ruma rupisammakko. Georgen aikeiden arvaamiseen ei tarvittu selvänäkijää. Veljen silmät olivat suunnatut nurmikolla leikkivään Ginnyyn. Tytön punaiset hiukset näyttivätkin vähän turhan puhtailta.
”Sinähän tiedät mitä ajattelen?” George kysyi Frediltä innostuneella äänellä.
”Totta kai, veliseni, ja saanen vielä mainita, että ideasi on loistava.”
George tökkäsi Frediä kylkeen ja molemmat nauroivat.
Sammakon kiinni saaminen oli yllättävän helppoa. Se näytti iskeneen silmänsä Ginnyyn, niin kiltisti se hyppäsi Fredin kouraan. Poika pudotti sen ämpäriin, jonka George oli juosten käynyt hakemassa. Samanlainen virne kasvoillaan he lähtivät kulkemaan kohti Ginnyä.
Pojat kävelivät hiljaa Ginnyn taakse. Tyttö lauleli itsekseen ja oli niin omissa maailmoissaan, ettei tajunnut Frediä, joka nosti ämpärin siskonsa pään päälle. Kului vain hetki, kun mutainen sammakko löytyi Ginnyn kirkkaan vihreän mekon sisältä. Tyttö kiljui kuin olisi nähnyt mörön. Fred kääntyi ympäri iskeäkseen silmää veljellee. Mutta George ei ollutkaan siinä. Sen sijaan heidän äitinsä oli juoksemassa paikalle raivoisa ilme kasvoillaan.
”FRED! Löytyykö päästäsi yhtään järkeä? Kai sinä tiedät kuinka paljon Ginny pelkää sammakoita? Ja nyt joudun laittamaan tuon mekonkin vielä pesuun! Minun ei olisi ikinä pitänyt hankkia näin montaa lasta, te olette mahdottomia!”
Fred yritti väittää vastaan, mutta huomasi Georgen juosseen Ronin luokse pelaamaan räjähtävää näpäystä. Äiti ei koskaan uskoisi Georgen keksineen kiusata Ginnyä sammakolla.
Ginny jatkoi huutamista, vaikka sammakko oli jo hypännyt karkuun läpsiviä käsiä. Rouva Weasley näytti pohtivan sopivaa rangaistusta tämän laatuiselle kepposelle. Kestäisi kauan, ennen kuin Ginny saataisiin taas rauhoittumaan ja se taas tarkoitti paljon hommia rouva Weasleylle. Näytti siltä, että hän joutui pakottamaan itsensä sanomaan seuraavat sanat:
”Fred, tämä tarkoittaa kotiarestia.”
Fred ei voinut uskoa kuulleensa oikein. Ei ollut oikein teljetä ketään yhteen huoneeseen
Kotikolossa. Sehän oli aivan hirveän epäreilua! Muut saisivat juosta pihalla, pelata huispausta ja istua isossa olohuoneessa keskustelemassa muiden perheenjäsenten kanssa. Mutta Fred tuomittiin istumaan omassa huoneessaan koko päivä ilman mitään viihdytyksiä. Edes George ei saisi tulla huoneeseen ennen toisen arestin päättymistä.
Ja sehän ei edes ollut pelkästään Fredin vika, ei hän ollut keksinyt kiusata sisartaan!
”Mutta äiti…” hän yritti väittää vastaan.
”Ei mitään muttia”, Rouva Weasley sanoi. ”Minä sain juuri koko loppupäiväksi puuhaa Ginnyn mekon pesemisen parista. Menepä nyt huoneeseesi ja heitä matkalla nuo mutaiset vaatteesi pyykkikoriin!”
Fred lähti marssimaan sisälle ja paiskasi mielenosoituksellisesti ulko-oven kiinni niin, että seinän vierustalla nukkuva kulkukissa hätkähti.
Oliko kaksosten huone koskaan näyttänyt näin tylsältä? Nurkassa lojui avonainen matka-arkku täynnä tekemättömiä läksyjä. Lattiat olivat täynnä jästivaatteita ja kaapuja. Ei Fred nytkään jaksanut viedä likaisia vaatteitaan pyykkikoriin vaan heitti ne lattialle muiden sekaan.
Poika heilautti punaiset hiuksensa pois kasvoilta ja huokaisi syvään. Hän katsahti petaamatonta sänkyä. Tylsän illan voisi kuluttaa nukkumalla. Mutta Frediä ei nukuttanut. Ei olisi kiva maata sängyssä tuntikausia odottamassa unta. Kyllä hän keksisi jotain parempaakin tekemistä.
Kaapista pilkisti nukke. Rehellisesti sanoen, Fredillä ei ollut harmainta aavistusta mitä se siellä teki. Ginny oli varmaan taas leikkinyt heidän huoneessaan. Sisko sanoi pitävänsä kovasti tavaroista, joita löysi kaksosten huoneesta.
”Ginny, ne ovat vaarallisia. Haluatko todella päästä eroon suorasta nenästäsi ja pitkistä hiuksistasi? Sitä paitsi tarvitsemme niitä muihin asioihin emmekä halua, että tyhmä siskomme menee pilaamaan kaiken!” kaksoset aina saarnasivat Ginnylle.
Mutta sisko ei uskonut vaan jatkoi huoneeseen livahtelemista.
Hei, nyt sain idean! Fred ajatteli.
Hiljaa hän avasi huoneensa oven. Niin hiljaa, ettei kukaan kuullut. Hän varoi askeliaan narisevalla lattialla ja hiippaili kohti äitinsä ompeluhuonetta. Siellä oli runsaasti erivärisiä kankaita, lankoja, nappeja ja muita ompelutarvikkeita. Fred kasasi syliinsä niin paljon tavaraa kuin kykeni ja onnistui pääsemään takaisin huoneeseensa päästämättä ääntäkään.
Poika otti Ginnyn nuken kaapista ja asetti sen pöydälle muiden tavaroiden viereen.
Kohta Fred pystyi jo ihastelemaan kättensä työtä. Pieni nukke oli saanut aivan uuden ilmeen. Sen hiukset oli leikattu pois. Kasvoihin oli sotkettu musteella haparoiden piirretyt viikset. Päällänsä sillä oli pitkä musta kaapu ja kädessä tulitikusta tehty taikasauva.
Se olikin näyttänyt vähän liian tyttömäiseltä.
Ovi kävi. Fred työnsi äkkiä todistusaineiston piiloon.
”Äiti sanoi, että saan tulla jo nukkumaan. No, mitäs sinä olet tehnyt koko illan?” George sanoi ja haukotteli.
”Tiedäthän sinä, miettinyt tulevaisuutta ja sen sellaista”, Fred virnisti.
