Torstai/Pohja
-
Meill' on pohjakosketus
Regulus polttaa tupakkaa. Severuksen sormet ovat kylmät.
”Painu helvettiin”, hän sanoo vaikkei haluaisi. Severus ei mene mihinkään, miksei hän koskaan mene, jää aina vaikka Regulus kuinka huutaa mene jo mene jo mene jo.
He nauravat keskenään, nojaavat toisiinsa humalassa, tanssivat juhlissa joissa puhutaan politiikkaa. He juovat viiniä myöhään yöllä ja juopuvat kaiken mahdottomuudesta. He rakastelevat toisiaan sellaisella villillä innolla, jota on vain teinipojille.
Regulukseen ei satu mikään enempää kuin kaikki. Sirius kääntää katseen pois käytävillä, hän lähetti tälle kirjeen muttei saanut vastausta.
Kun tietää ettei toinen enää välitä, on helppo olla itsekään välittämättä. Regulus ei oikeastaan välitä, ei itsestään ei koskaan. Kaunista marmoria, perkeleen posliininukke. Ei hän halua. Regulus ei välitä itsestään; Siriuksesta hän välittää, ja Severuksesta.
Siksi hän tietää, että joskus Severus vielä menee. Kävelee loukatuin laahustavin ylpein askelin ulos hänen elämästään.
Ajatus sattuu.
Siksi he juovat viiniä.
Humalassa se on helpompi sanoa.
”Painu helvettiin.”
Savu pyörteilee kasvojen edustalla, Regulus painaa päänsä vasten kylmää seinää eikä jaksaisi. Severus laskee kätensä hartialle, Severus tarttuu päähän, kääntää kasvot suudeltaviksi.
Ja joskus hän vielä menee.
Lähtee, kävelee kauas. Regulus on yksin, yksin yksin yksin,
ja niin pohjalla kuin vain voi olla.
Silloin hän vasta tietää miten hukutaan,
miten ei enää päästä syvemmälle.
---
Perjantai/Käytävä
-
Se ei kuulu mulle tietenkään
Lapsille talon sokkelot ovat aarteita. On salakäytäviä, tavallisia käytäviä, pehmeitä mattoja. Kun liikauttaa Tärkeimpiä tuskaatuottavia liemiä, pääsee huoneeseen jossa on suuri punainen nojatuoli ja sammumaton tuli. Siellä on mukavaa istuskella lämpimässä, vielä mukavampaa sitten kun osaa jo lukea paikkakuntien nimiä seinällä riippuvista kartoista.
Joskus isä tulee sisään, silloin mennään piiloon haarniskan taakse ja yritetään olla hengittämättä. Eihän kukaan ole siellä kieltänyt käymästä, mutta sehän nyt johtuukin vain siitä, ettei heidän kuulu tietää koko paikasta.
Pitkiä käytäviä on ihmeellistä juosta. Katsella ullakon ikkunoista tähtiä ja makailla kovalla puulattialla.
Ainakin niin pitkään kun he rakastavat toisiaan, jokainen päivä siinä talossa on seikkailu.
---
Lauantai/Hiljaisuus
-
Ja puhuu jäätyneille lehdille lumessa
Hiljaisuus tukkii korvat, se tarttuu kiinni kaikkialle silmäripsiin jokapuolelle, ei voi olla ei voi, eikä ole mitään muuta.
”Remus”, Sirius sanoo ja murtuu, ja murtuukin sitten kunnolla. Sisällä oli ehkä tuhat patoa mutta nyt on pelkkää vettä, jotain muodotonta siinä missä oli vahvoja panssareita. Remus pitää koossa niin paljon kuin jaksaa, Sirius nojaa selkänsä seinään ja sytyttää tupakan, sanoo voi helvetinhelvetti.
Regulus souti halki vedettömän veden, joi maljan tyhjäksi saakka ja saattoi tietää onnistuneensa: Regulus ajatteli jokaista ihmistä jota oli koskaan rakastanut ja
unohti yksi kerrallaan.
Sirius itkee öisin kun luulee ettei kukaan huomaa, juo tuliviskiä punaisin silmin.
Rakastaa, yhä.
