Ficin nimi: Salatut tunteet (etkä koskaan saanut tietää)
Kirjoittaja: Odo
Genre: Draama, "romance"
Paritus: Severus/Ron, Severus/Lily
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Rowling omistaa Potterversumin ja minä vain leikin hahmoilla, enkä saa rahaa.
A/N: Paritusgeneraattori ficci vol 4. Tämä aiheutti jonkun verran harmaita hiuksia, mutta tällainen sitten tuli. Kerään tällä Severuksen ja osallistuu FF50 aiheella luihuiset (009.Punainen.) ja Ficlet300 (139.Kaksi). Niin ja Rare10.
Salatut tunteet (etkä koskaan saanut tietää)
Severus oli seurannut Harry Potterin elämää ensimmäisestä vuodesta asti. Samalla hänen oli ollut pakko kiinnittää huomionsa myös tämän ystäviin Ron Weasleyhin ja Hermione Grangeriin. Kun kolmikko vanheni Severus oli jo oppinut kiintymään heihin omalla tavallaan. Kylmä suhtautuminen ei ollut muuttunut mihinkään, mutta jokin oli muuttunut.
Kuudentena vuotena Severus huomasi ajattelevansa Ronia enemmän kuin Harrya, jonka piti olla hänelle kaikkein tärkein. Dumbledore oli sanonut Harryn muistuttavan paljon Lilyä, mutta oli paljon sellaista, joka puuttui. Ronin saadessa myrkkyä Severus oli kiirehtinyt paikalle ja huomannut olevansa todella huolissaan. Ei vain siitä, että Draco osoitti valtavaa typeryyttä yrityksissään tappaa Dumbledore vaan siitä, että Ron oli saanut osansa näistä yrityksistä. Hän katseli kalpeaa poikaa sairaalasiivessä tutkimaton ilme kasvoillaan, mutta syvällä sisimmässään hän tiesi välittävänsä.
Ronin punaiset hiukset olivat samaa sävyä kuin Lilyn, eikä hän voinut olla huomaamatta sitä yhtäläisyyttä. Seuratessaan kolmikon elämää hän oli huomannut Ronin vitsien olevan samankaltaisia kuin nuoruuden ihastuksensa, jota muisteli usein. Ronissa oli leikkimielisyyttä, jota Lilyssä oli ollut, mutta myös epävarmuutta. Sen herkemmän puolen ainoastaan Severus oli huomannut Lilyssä kouluaikoina. Sairaalasiivessä Ron veti Severusta puoleensa ja hänen teki vastoin tapojaan mieli halata poikaa, mutta jääkuori esti häntä tekemästä niin. Mitä poikakin olisi siitä ajatellut?
Kolmikon lähtiessä suorittamaan Dumbledoren tuhoon tuomittua tehtävää Severus seurasi heitä. Näki, miten Ron petti ystävänsä, mutta tietäen hänen palaavan vielä. Ron oli uskollinen ja muistutti siinä suhteessa miestä itseään. Kaikesta huolimatta hän toimi kaikessa hyvässä ja pahassa Dumbledoren puolesta. Ron osoitti samaa lujuutta ystäviensä kanssa. Ja kuten Severus oli ajatellut, Ron palasi takaisin. Sen lisäksi hän pelasti Harryn lammesta, josta Severus jäi ikuiseen kiitollisuuden velkaan. Harry, jota hän oli vannonut suojelevansa olisi kuollut – vain koska Severus oli päättänyt laittaa Rohkelikon miekan hyiseen veteen. Ron pysyi Severuksen ajatuksissa ja salaa hän suojeli tämän perhettä, koska ei osannut tehdä muutakaan Ronin puolesta. Harryn, Ronin ja Hermionen tullessa Tylypahkaan Severus pelkäsi kaikkein eniten Ronin puolesta ja toivoi, että poika ei kuolisi taistelussa. Ei, Severus ei voinut enää silloin kutsua Ronia pojaksi vaan nuorukainen oli kasvanut jo mieheksi.
Viimeisinä hetkinään Severus katsoi Harryn vihreisiin silmiin muistaen Lilyn silmät, jotka olivat aikoinaan katsoneet häntä rakastavasti. Hetki muistutti myös Ronista, Harryn ystävästä, Lilyn kaltaisesta. Muistoihin sekoittui paljon sellaista, mitä hän ei halunnut antaa Harrylle. Tunteet Ronia kohtaan olivat pysyneet piilossa – hänen mielessään kuoleman hetkellä. Vielä kerran Severus olisi halunnut kuulla sen rennon naurun, jonka oli kuullut niin monta kertaa ennenkin. Ron ei saanut koskaan tietää Severuksen salaisuudesta.