Title: Kaunis vanha mies
Author: Viwiél Singóllo
Rating: G
Genre: draama, songfic, one-shot
Paring: lievä Harry/Draco
Beta: Giselle
Summary: Mies vierailee menetetyn rakkautensa haudalla.
A/N: Idea tekstiin lähti, kun joka kerta kuunnellessani Jipun Kaunista vanhaa miestä, mielessäni pyöri filmin pätkän. Näin platinaiset hiukset tuulessa.
Mielessäni sijoitan siihen aina Luciuksen, mutta kirjoittamisvaiheessa Draco tuli ja tönäisi Lucius- ressukan jorpakkoon.
Kaunis vanha mies
Hän seisoi sen haudan vierellä
Musta hattu kädessä ja
Puhuu jäätyneille lehdille lumessa
Vanha mies seisoi hiljaa hautapaaden edessä.
Lähes kaikilla ympäröivillä haudoilla oli kimpuittain kukkia.
Vain miehen edessä olevan haudan edus oli paljas.
Ainoastaan pienet kuuraiset heinänkorret ja syksyn lehdet koristivat sitä.
Vaalean miehen hiuksia silasi hopea,
platinaista vaaleutta korostivat hopeaiset raidat.
Hienoina säkeinä hopea sekoittui,
ennen niin puhtaan valkeisiin hiuksiin.
Äkillinen tuulenpuuska sekoitti hiukset.
Hetken se leikki suortuvilla ennen kuin kyllästyi ja jatkoi,
kukkia kevyesti tempoen, matkaansa.
Ärtyneesti mies siloitti hiuksensa.
Kasvoja kirjoi hienoinen ajan seitti,
muuten ne olivat kuin neljäkymmentä vuotta sitten.
Niitä koristi yhä lähes yhtä ylpeä ilme,
kuin silloin kauan sitten.
Vuosikymmenetkään eivät pystyneet sitä hajottamaan.
Vain silmien ilme oli muuttunut.
Vuosien takaiset tapahtumat muuttivat sitä.
Tai eivät tapahtumat niinkään, vaan hän.
Vaalean miehen elämän ainoa oikea rakkaus.
Ja tuon oikean rakkauden menetys.
Juuri oman ylpeytensä takia hän oli menettänyt sen ainoan,
millä koskaan oli ollut mitään merkitystä.
Kaunis,
Vanha surullinen mies
Lumisia sinivuokkoja
Keräsi sun haudalle
Hitaasti hän laski rakastettunsa haudalle
kimpun tummansinisiä ruusuja.
"Ensin halusin unohtaa sinut. Uskon että ymmärrät sen,
oikeastaan tiedän että ymmärrät.
Sinä ymmärsit aina minua parhaiten. Silloinkin kun en itse ymmärtänyt",
mies silitti hellästi kivifiguuria hautakiven päällä.
"Siitä on niin kauan aikaa ja tavallaan erosimme kuitenkin vasta eilen",
filosofointia seurasi hymähdys.
"Tämä on oikeastaan sinun puuhaasi. Tunteilu siis.
Minun pitäisi olla se aikuinen tässä suhteessa."
Hitaasti kyyneleet alkoivat virrata miehen silmistä.
Kristallin kirkkaat pisarat valuivat ensin poskia pitkin alas,
pysähtyivät sitten leualle ja putosivat siitä mustan kaavun kaulukselle.
Ne kimalsivat hetken, ennen kuin imeytyivät tummaan kankaaseen.
Hän oli palanut kertomaan
Että osaa rakastaa ja
Ettei saa unta ilman sua
"Kaipasin sinua myöhemmin niin paljon.
Eikä minulla ollut aavistustakaan minne olit mennyt.
Tein kaikkeni, jotta olisin löytänyt sinut",
ohut hymy nousi hänen kasvoilleen.
"Käytin kaiken Malfoyn vaikutusvallan löytääkseni sinut."
"Huvittavaa eikö totta. Olin niin varma ettet pysty pakoilemaan minua.
Loppujen lopuksi sinä olit oikeassa. Niin kuin olit aina ennenkin",
hän hymyili surullisesti.
"Kaikkien näiden vuosien jälkeenkin rakastan sinua.
Rakastan, jos mahdollista, niin entistä enemmän."
Vielä viimeisen kerran hän silitti valkoista marmoria.
Sileä pinta tuntui vastaavan hänen kosketukseensa.
Hitaasti hän kääntyi ja lähti kävelemään polkua hautausmaan poikki.
Juuri ennen kuin hauta jäi pois hänen katseensa ulottuvista,
hän oli näkevinään liikettä aivan näköpiirinsä rajoilla.
Nopeasti hän pyörähti ympäri. Vastoin kaikkea järjenmukaista hän
oli nähnyt ihmishahmon luikahtavan varjoihin.
Hyvin tutun ihmisen hahmon.
Vanha mies olisi voinut vannoa nähneensä mustan hiuspörrön
ja silmälasit omaavan pojan katoavan hautausmaan sokkeloihin.
Hetken tarkkailtuaan hän pudisti päätään, vanhan miehen mieli teki temppujaan.
Hitaasti, kävelykeppiinsä tukeutuen hän ontui ulos hautausmaalta.
Kaunis,
Vanha surullinen mies
Kristalli virran reunalle jätti sydämen
A/N: Kursivoidut laulunsanat ovat siis Jipun kappaleesta Kaunis vanha mies.