Title: Kooma
Author: Teardrop
Genre: drama, (angst)
Rating: S
Pairing: tulkinnanvarainen
Summary: Täällä ei ollut sinua, täällä ei ollut mitään. Oliko olemassa syytä, minkä vuoksi haluaisin takaisin?
A/N: Ajattelin sitten julkaista tämän, vaikka kirjoitustyyli onkin hieman erilainen kuin mitä yleensä omalla kohdallani. Halusin kuitenkin jättää juonen joiltain osin tulkinnanvaraiseksi (siitä myös tekstin lyhyys). Vaikka omassa päässäni minulla onkin käsitys taustatapahtumista, ei se ole ainoa oikea. Kommentteja ja ajatuksia kuulisin todella mielelläni!
Kooma
– Kathy! Ei!
Moottori ulvaisi. Auto heittelehti kääntäessäni rajusti rattia. Moottoritietä riitti silmänkantamattomiin, se pakeni auton renkaiden alla yhtenä tummana viivana. Se oli minulle mahdollisuus, pakotie. Puristin rattia rystyset valkoisina, hullunkiilto silmissä ja hymy huulillani. Se hymy oli minulle vieras, sillä ei ollut mitään tekemistä onnen kanssa. Painoin taas kaasua, halusin enemmän vauhtia, vauhtia, vauhtia…
Äkkiä kaikki pysähtyi. Näin suuren rekan ja sitten sokaisevaa, punertavaa valoa… Maailma räjähti. Tunsin putoavani, vajoavani, kunnes en enää saanut henkeä. Sattui. Kaikkialle.
Taas valoa… Se kajasti kuin aurinko merenpinnan yläpuolelta. Pääsin sen luo. Kohosin ylöspäin, pois tuskasta. En enää tuntenut kipua. En tuntenut mitään. Vain tyhjää. Ei pimeyttä vaan silkkaa valoa. Ei tunteita, ei vastuuta. Missään ei ollut järkeä. Ajelehdin tyynenä painottomuudessa. Enää ei ollut värejä.
Usko minua, ei se mennyt niin kuin luulit. En tarkoittanut sitä niin.
Missä minä olin? En ollut tuntemassani maailmassa enkä tuntemattomassakaan. Se oli kuin huumaavaa unta. Läpitunkematon hiljaisuus leijui painostavana ympärilläni. Olin kaiken välissä, en päässyt eteenpäin enkä voinut kääntyä takaisin. En edes katsoa taakseni.
Silmät voivat valehdella. Katso sydämellä, usko minua.
Yhä uudestaan kaikki alkoi taas alusta. Sokaiseva valo, kipu, tyhjyys. En halunnut olla siellä, mutta en halunnut olla olemattakaan. Toivo ja unelmat olivat kadonneet samalla kun kaikki muukin. Ei ollut varjoja valkoisuudessa. Oli vain ikuisuus, ajattomuus.
Sinulta loppuu aika… Meiltä loppuu aika.
Ikuisuudessa ei ole muuta kuin aikaa. Olin ajan vanki. En ollut olemassa. Vain harhakuva. Tämä maailma oli illuusio, minä sen mukana, osana sitä.
Kathy, minä pyydän… Tule takaisin.
Takaisin, takaisin, takaisin…
Takaisin valoon, takaisin pimeyteen, takaisin varjoihin… Matka oli pitkä, täynnä tunteita ja muistoja. Mutta nyt olin saanut voimaa, en tiedostanut mistä se johtui, mutta silti tiesin pystyväni tähän. Halusin elää, nähdä ja tuntea, vaikka tiesin, miten kova hinta sillä saattoi olla. Taistelin.
Silmäni avautuivat. Näin taas. Olin totta, olin olemassa. Olin tässä paikassa, tänä hetkenä. Aikani kului. Kuulin monitorien piipitystä, kiireisiä askelia käytävältä. Käänsin hitaasti, tuskallisesti päätäni. Yöpöydälläni oli kimppu tulipunaisia ruusuja. Tiesin keneltä ne olivat.
Tule takaisin.